Välillä huvittaa kun maailma tuntuu olevan pullollaan ihmisiä jotka haluavat silmää räpäyttämättä ilmaiseksi täysversion Photoshopista.
Itsekin aikoinaan, joskus -98 muistaakseni, mietin minkälaisen kuvankäsittelyohjelman hankin ja miten.
Ilmainen, tavalla tai toisella tietysti houkutteli. Mutta keski-ikäisenä kielitaidottomana päädyin Photoshop 5:n suomenkieliseen ostettuun versioon. Hinta oli mitä oli.
Muistaakseni myyjä jotenkin kikkaili lisenssijuttujen kanssa (ostin samalla skannereita) ja sain päivittämällä viitosen täysversion. Joka kyllä silti maksoi markkoja.
Olen sitä päivitellyt pari kertaa nyt CS1:een. Suomenkielinen päivitysversio on yleensä kalliimpi (alle 300€), riippuen mistä ostaa.
Yleensä olen ostanut samasta paikasta lähes kaikki. Aina on ollut hyvä sopia etukäteen, että tekisikö huolto esim. skannerien asennukset jos ostan. Nimittäin yhtäkään kertaa ei kokonaisuus ole toiminut ilman helvetinmoisia päivitysrumbia jos vaihtaa vaikka käyttistä, printteriä tai skanneria. Ovat joutuneet hammasta purren tekemään itse, kun olen älynnyt etukäteen sopia. Ikinä en ole ihan pulaan joutunut.
Sitten se jutun pihvi!
Eli onkohan loppujen lopuksi täälläkään kovin monta, Jolla on jonkinlainen (itse), ei firman/oman yrityksen kautta hankittu maksettu täysversio Photoshopista.
Suurin osa nimittäin lienee niitä jotka mielellään haluaisivat omistaa sellaisen, mutta eivät ikänsä tai periaatteensa puolesta pysty kehräämään mistään sellaista summaa, että pystyisivät ostamaan edes suomenkielisen Photoshop-raamatun kirjakaupasta. Ainakin sellaisen kuvan olen vähän saanut.
Tavallisena palkannauttijana en näillä hinnoilla ole silti konkurssia tehnyt. Ja rahansa voi laittaa turhempaankin.
Ei tämä mikään varsinainen galluppi ole, mutta pistäkääpähän tulemaan tekstiä muutkin ns. virallisen version omistavat harrastelijat.
Itsekin aikoinaan, joskus -98 muistaakseni, mietin minkälaisen kuvankäsittelyohjelman hankin ja miten.
Ilmainen, tavalla tai toisella tietysti houkutteli. Mutta keski-ikäisenä kielitaidottomana päädyin Photoshop 5:n suomenkieliseen ostettuun versioon. Hinta oli mitä oli.
Muistaakseni myyjä jotenkin kikkaili lisenssijuttujen kanssa (ostin samalla skannereita) ja sain päivittämällä viitosen täysversion. Joka kyllä silti maksoi markkoja.
Olen sitä päivitellyt pari kertaa nyt CS1:een. Suomenkielinen päivitysversio on yleensä kalliimpi (alle 300€), riippuen mistä ostaa.
Yleensä olen ostanut samasta paikasta lähes kaikki. Aina on ollut hyvä sopia etukäteen, että tekisikö huolto esim. skannerien asennukset jos ostan. Nimittäin yhtäkään kertaa ei kokonaisuus ole toiminut ilman helvetinmoisia päivitysrumbia jos vaihtaa vaikka käyttistä, printteriä tai skanneria. Ovat joutuneet hammasta purren tekemään itse, kun olen älynnyt etukäteen sopia. Ikinä en ole ihan pulaan joutunut.
Sitten se jutun pihvi!
Eli onkohan loppujen lopuksi täälläkään kovin monta, Jolla on jonkinlainen (itse), ei firman/oman yrityksen kautta hankittu maksettu täysversio Photoshopista.
Suurin osa nimittäin lienee niitä jotka mielellään haluaisivat omistaa sellaisen, mutta eivät ikänsä tai periaatteensa puolesta pysty kehräämään mistään sellaista summaa, että pystyisivät ostamaan edes suomenkielisen Photoshop-raamatun kirjakaupasta. Ainakin sellaisen kuvan olen vähän saanut.
Tavallisena palkannauttijana en näillä hinnoilla ole silti konkurssia tehnyt. Ja rahansa voi laittaa turhempaankin.
Ei tämä mikään varsinainen galluppi ole, mutta pistäkääpähän tulemaan tekstiä muutkin ns. virallisen version omistavat harrastelijat.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ja arveluni perustuu siihen, että sanotaan koneella olevan Shopin uusin versio ja kuitenkin kysytään apua sangen yksinkertaiseen perusasiaan.
Jos olisi - kauan harkittuaan, eri ohjelmiin tutustuttuaan ja oman tarpeensa ja taitonsa punnittuaan - tullut siihen päätökseen, että hankkii = ostaa Photarin, ei varmaankaan noin perusasioista tarvitsisi enää liikkeelle lähteä.
Mutta onneksi on avoimen lähdekoodin Gimp, jolla perusasiat hoituu siinä missä Photarillakin, eikä tarvitse varastaa tai maksaa itseään kipeäksi.
On vielä rekisteröity Adobella.
Hintaa kertyi täyskutonen Saksasta postikuluineen 32 € ja päivitys rapakon takaa kaikkine kuluineen 170 €.
Suomeksi en edes harkinnut, koska netissä on valtava määrä ilmaisia ohjeita ja niksejä englanniksi. Jos ei ole tuo kielitaito kovin hyvällä tolalla, kuten minulle, niin ainoa tapa hyötyä niistä on käyttää englanninkielistä versiota. Muuten on kyllä vielä pahemmin sekaisin.
Joo eli mistäs saksasta ja ameriiiikan mannerta sen noin halpaanhintaan sait?
Ymmärtäisin, että suuri osa tämän palstan tavallisista käyttäjistä pärjää ilmaisilla kuvankäsittely ohjelmilla - niitä kun vielä täydentää tarvittaessa Paint Shop Prolla, ohjelmalla, joka maksaa kymmenes osan Shopin hinnasta, niin omistaa jo kovan tason työkalut.
Jos näiden ominaisuuksista osaa käyttää vaikkapa 50% niin pääsee jo pitkälle. Kaiken lisäksi jotkin toiminnat ovat näissä helpompia ja nykyaikaisempia käyttää kuin Shopissa.
Mikä Shopista tekee niin paljon kalliimman ja ylihinnoitellun kuin muista ohjelmista on hyvä kysymys. Merkkikö?
syynä oli vain se, että käytän sitä lähes päivittäin myös työpaikalla.
En ole edes uskaltanut arvailla paljonko xp:n ominaisuuksista jää ikuisesti edes kokeilematta, eihän siitä tuu kuin pahalle mielelle.
Kun sitä oppii esim. jonkun ohjelman näppisyhdistelmät noin selkäydintsolle, ei tee kauheasti mieli vaihtaa ja photoshoppi on juuri sellainen softa, jota ei voi vakavissaan käyttää, jos ei opettele toimimaan näppiksen kautta.
Jos viitsii, on aikaa paneutua ja keskittyä kuvankäsittelyohjelmaansa minkä on hankkinut (olipa se sitten mikä tahansa.)
Monilla on Photoshop-ohjelma koneella, mutta käyttö jää alkuinnostuksen jälkeen vähälle.
Koneella olevat digikuvat ovat vailla mitään perussäätöjä, edes oikaisua ei ole jaksettu tehdä. Aika rasittavaa katsella kaverin perhe- ja lomakuvia.
netissä on monta ilmaisohjelmaa, jotka minullakin on koneellani, mutta kuitenkin päädyin ostamaan kalliin ohjelman.
Ei ole mitään järkeä ostaa sen hintasta ohjelmaa jos on tavallinen kotikuvaaja. Työni takia voin laittaa kuitin verotukseen.
Kokeilin Gimpiä, mutta en päässyt koskaan sen kanssa sinuiksi.
Photoshop 7 tuli koneen mukana, mutta se ei kattanut omaa tarvettani.
Tokihan näitä kaikkia voi imuttaa netistä jos vain on itsellä jaossa tavaraa. Se onko se eettisesti oikein on sitten eri asia.
Netistä saa kaikkia mahdollista mitkä vain netin kautta liikkuu.
Paint Shop Pro oli kyllä vahvasti mielessä kun mietin ohjelman ostoa, mutta onko toi photari sitten jotenkin nimensä takia pinnalla...en tiedä, ei se varmaan sen parempi ole kuin muutkaan ammattikäyttöön tarkoitetut ohjelmat.
Kai se on se nimi sitten.....
En siiten viissiin oo tavallinen palstankäyttäjä, on oma CS2 ja työssäni sitä käytän.
Värinhallinta ja monet viimeistelytyökalut tekevät siitä käytössäni ylivertaisen.
Aikanaan ostin tasoskannerin Photosopin 4.0 täysversiolla, kun osti photarin niin sai skannerin kaupanpäälle. Sen päivitin 7.0:aan ja sen CS2:een.Kaikkia versioita ei todellakaan kannata ostaa, vaan silloin kun tulee todella jotain uutta ja tarpeellista.
Minusta on hiukan moraalitonta maksaa ohjelma lisensseistä, varsinkaan noin paljoa. Ohjelmien lisenssien vastainen käyttö sen sijaan ei tunnu kauhean moraalittomalta, vaikka se jotenkin etäisesti laittomaksi yhdistääkin. En kuitenkaan viitsi alkaa nokkapokkaan isojen ylikansallisten toimijoiden kanssa joten pitää tyytyä ilmaisiin versioihin. Olen toisaalta ollut rivienvälistä lukevinani, että ohjelmien lisenssin vastainen käyttö huolestuttaa vielä enemmän ohjelmataloja ja viranomaisia jos yritykset tekevät sitä. Viranomaisia, koska se vääristää kilpailua ja ohjelmatalota ahnehtivat rahaa. Ehkä GPL-lisenssi pelastaa maailman.
Seuraava juttu tapahtui kuvankäsittelytunnilla.
Ope aloitti Photarin opetuksen, tämä ohjelma on varsin kallis, joten tuskin sitä on kaikilla kotikoneellaan. No koko luokka sanoi suuriin piirtein yhteen ääneen et meil on uusimmat versiot kotikoneil.
No ehkä yksi promille oli laillisellisia versioita.
"Minusta on hiukan moraalitonta maksaa ohjelma lisensseistä, varsinkaan noin paljoa. Ohjelmien lisenssien vastainen käyttö sen sijaan ei tunnu kauhean moraalittomalta"
Siis sinusta tuntuu moraalittomalta ostaa jotain, minkä kehittelemiseen joku toinen on pistänyt suuret summat rahaa. Ajatteletko esim. elintarvikkeista samalla tavalla. Onko moraalitonta maksaa leivästä niin paljon kuin se maksaa. Entäs savulohesta tai kaviaarista. Tai vaikka autosta. Miksi se nyt ei mene ihmisille jakeluun, että tietokoneohjelma on ihan samalla lailla kaupallinen tuote kuin nuo muut edellämainitut. Miljoonat ihmiset saavat niiden tekemisestä toimeentulonsa. Jos ei ohjelmasta halua maksaa niin aina voi käyttää ilmaisohjelmia. Saahan sitä leipäviljansakin viljellä itse jos haluaa. Mutta ei sitten kannata valittaa jos se ilmaisohjelma ei olekaan yhtä hyvä kuin se sadoilla miljoonilla euroilla kehitetty.
Ja esimekiksi mainos ja IT-aloilla on alkanut ilmestymään markkinoille pikkufirmoja ja freelancereita, jotka pystyvät polkemaan hinnat alas kun eivät hanki mitään ohjelmistoja laillisesti. Rehelliset yrittäjät kärsivät.
Täytyy sanoa, että olen tällä hetkellä kanssasi samoilla linjoilla.
Nämä puheet moraalittomista lisenssimaksuista pistän siihen alati kasvavaan elämässä "pummilla matkustavien" nuorten piikkiin. Joka tuntuu nykyään imeneen jo äidinmaidosta käsityksen, ettei mistään pitäisi maksaa mitään. Kaikki tänne ilmaiseksi.
Mitä tulee näihin pikkufirmoihin. Ne ovat näiden henkisten pikkupoikien ja hengenheimolaistensa miehittämiä.
Vähän samaan harmaan talouden suuntaan kuin ravintola-alalla, on kehitys kulkenut IT-alallakin.
Ilmaista lounasta ei ole olemassakaan, joku maksaa sen aina.
Taisin sanoa nyt joillekin ilkeästi. Mutta minusta he ovat sen ansainneet.
ne yhteiskunnan vapaamatkustajat löydy kuitenkin tuolta "Fortumin johdosta".
Fyysisesti olemassa olevien tuotteiden varastaminen on moraalitonta, mutta tilanne eroaa siten, että jos varastan omenan, niin se omena on kauppiaalta pois. Jos käytän ohjelmaa laittomasti, ei se ole ohjelman valmistajalta pois, koska en kuitenkaan ohjelmaa ostaisi/pystyisi ostamaan. Pystyn siis ymmärtämään, että omenan hinta määräytyy kysynnästä ja tarjonnasta, mutta ohjelmalisenssien hinnat ovat täysin mielivaltaisia, koska kopioitavan tuotteen tarjonta vastaa aina kysyntää. Mutta ei tämä vielä mitään, sillä vastustan myös ohjelmistopatentteja ja muita kehityksen jarruja.
kyllähän ne optiomiljonäärit harmittaa, mutta niitä on sentään harvakseen toistaiseksi. Vaikka summat ovatkin suuria.
Mutta ajattelepa minkälainen sukupolvien perintö on odotettavissa noista nuorista kun pääsevät optioihin kiinni.
Menepä kysymään yläasteella haluavatko maksaa lisensseistä ja teostomaksuiista ym. Ja mieti kun tuo sukupolvi pääsee valtaan.
Kaikista puheistani huolimatta olen kuitenkin toistaiseksi vielä sitä mieltä, että tulevaisuus on nuorten.
Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että tulevaisuus on nuorten. Uskon myös, että tulevat sukupolvet jutuvat vastaamaan haasteisiin, joiden rinnalla omamme kalpenevat. Arvelen, että ohjelmistoalalla on mahdollista keksiä muitakin ansaintamalleja, joista on vähemmän haittaa kokonaiskehitykselle.
Jatkan aiheesta vielä.
Mikä on kallista, mikä ei.
Aloitellessani kuvausharrastusta "tosissaan" joskus 70 luvulla. Ostin ekan kinojärkkärin ja liityin paikalliseen kameraseuraan. Kamera vaikutti tosi kalliilta, vaikka oli keskihintainen silloin.
Olin jo töissä, ajattelin että nyt jos koskaan.
Olin ihan pihalla! ei hajuakaan vedostamisesta ja filmin kehittämisestä. Aihepiiri kiinnosti ja vähän perfektionistin ja välinehullun vikaa kuten lähes kaikissa jotka ovat jaksaneet vähän pidempään olla mukana kameraseuratoiminnassa.
Vuosia kului, välivuosiakin tuli harrastukseen työkiireiden myötä. Kalusto vaihtui pikkuhiljaa. Aina hinta vähän kirpaisi, summat suurenivat huomaamatta. Laiskuus iski ja mustavalkovedostus ja filmien kehittely jäi vähitellen kun ikää karttui. Samoin kävi seuratoiminnalle.
Kuvia tuli silti koko ajan. kun MV kuvaus loppui dia lisääntyi, sitten alkoi tulla värinegaa.
Taiteellinen taso riitti itselle, sehän on pääasia.
Materiaalia oli kertynyt paljon ja jotain oli jo pitkään ollut harkinnassa.
Laitteet alkoivat halventua ja monipuolistua.
Palkka oli jo kohtuullinen. Tuli yllättäen vähän perintörahaakin lisänä. Sitä tosin hieman himmensi vanhempien kuolema, sellaista elämä on.
Kerta rysäyksellä sitten hankin pelkästään kuvankäsittelyä varten koko laitteiston 90 luvun lopulla.
Vaimo alkuun nosteli kulmakarvoja mutta oli viisaasti vaiti, huomasi kai pian että tämä harrastus on enemmän hyväksi kuin haitaksi parisuhteelle. Huonomminkin mies voisi vapaa aikansa käyttää.
Taas olin aika pihalla.
Mikron käyttö oli tuttua töistä. Kuvankäsittelystä ei muuta tietoa kuin hurjia odotuksia.
Valinta osui Photoshoppiin. Vaikutti silloin hyvältä. Töissä olin imuttanut PaintShopPron kevyemmän version ja kokeillut sillä miten homma käy. Jotain siitä puuttui, säätimet oli pieniä ja itsessä suurin vika kuitenkin.
Photoshop 5:n sitten hankin ja taivaat aukenivat.
Tai ensin aukeni vain ”avaimenreikä”, sitten ” ovisilmä ”. Pari vuotta taisi mennä ennen kuin sain ”oven” kokonaan auki. Silloin tällöin vieläkin tulee jotain uutta vastaan.
Myöhemmin alkoi seuratoimintakin kiinnostaa taas. Siellä kun näytti olevan tarvetta digitalisointiin.
Uusia haasteita tulee koko ajan. Mielenkiintoisinta tässä ”projektissa” on ollut vanhan materiaalin digitalisointi.
Vanha vedostaja nostaa taas päätään minussa. Vaatimustaso lienee monelle kotikuvaajalle jo liikaa. Minua se ei häiritse, pääasia että itse viihdyn.
Nyt pääsee toteuttamaan niitä korjailuja mitkä olivat täysin mahdottomia vielä 70-80 luvulla.
Paljon on tullut kokeiltua miten punertavan ruskeasta väripaperikuvastakin saa palautettua värit kokolailla alkuperäisen kaltaisiksi. Jos ei muu auta, niin värikanavien kanssa kikkailemalla pystyy jossain määrin korvaamaan jo tuhoutuneita muita värikanaviakin.
Puoli harrastusta on ollut vanhan arkiston kahlaamisessa ja mielenkiintoisten kohteiden etsinnässä ja toteuttamisessa. Eikä siinä kaikki vanhempieni kuva-arkisto on myös suurennuslasin alla. Ja kohta vissiin anopinkin.
Itse en ole ryhtynyt systemaattisesti digitalisoimaan kaikkea vanhaa kuvamateriaalia. Vaan olen käyttänyt valikoivaa tapaa. Se vaikuttaa järkevimmältä minun tyylilläni. Monet originaalit talletan vähintään 16 bittisinä, joten tiedostokoko olisi hirveä jos kaikki vetäisi samalla kriteerillä skannaten. Ja menisi ilo koko hommasta.
Filmiskanneri on ollut käytössä tasoskannerin lisäksi alusta asti. Parempikin voisi jo olla, mutta optinen resoluutio riittää toistaiseksi.
Kunnollisen kuvankäsittelyohjelman hankkiminen on ollut hyvä juttu tässä tapauksessa. Kuvaaminen on jopa jäänyt kuvankäsittelyn ja perusteellisen itseopiskelun varjoon. Toisaalta olen ollut viimevuosina hieman haluton kuvaamaan enää filmille kovin paljoa. Valikoivassakin skannauksessa on aina oma vaivansa. Digikuvaus on ollut näpsän varassa joten kohta puoliin on aika ostaa digijärkkäri. Hintaa tulee taas pari kolme tonnia optiikat päälle. Jos ajattelee Photarin hintaa, se on enää murto-osa kameran hinnasta.
Elämä on kallis ”Photari halpa”, tai sitten ei.
Itse ostin noin kaksi vuotta sitten Nikonin digi kameran. Sen mukana tuli photoshop7.0 tosin lontoon murteella. Tämän vuoksi en tiedä mitä se maksaa. Sillä olen tullut hyvin toimeen. Pyrin tosin ottamaan kuvan niin, että en juurikaan korjailuja tarvitse. Käytän sitä lähinnä pilailu kuviin.
Käytän päivittäin työssäni PhotoShopin CS2:ta, lisäksi muita Adoben CS-sarjan tuotteita. Kotiini tulen jossain vaiheessa hankkimaan lisenssilliset softat.
Tuon tuosta näkee näitä "mikä siin photarissa niin hienoo on" ja vastaus lienee se, että se tarjoaa ylivertaiset työkalut, joita ilmaisissa versioissa ei ole ja halvemmissa niiden käyttö on melkoisen mutkallista.
Sekoitustilat tasoille, channel mixer, reittikynä ja tasomaskit, monet väritilat joilla kullekin on käyttönsä - kuvasta riippuen, sekä muutamat säädöt joita ei esim. Elemntsissä ole tekevät PhotoShoppin täysversiosta korvaamattoman sille, joka sitä työkseen käyttää.
Painokelpoisen materiaalin ensimmäinen edelllytys on CMYK-väritila, joka toki on saatavilla esim. vapaan lähdekoodin SeaShore -ohjelmassa (tehtiin macille, Win-versio kai tulossa) ja Applen OS-X:N kylkiäisenä olevassa GraphicConverterissa, joilla en kuitenkaan ole onnistunut kunnollista kuvankäsittelyä vielä tekemään, johtuen lähinnä kankeasta käyttöliittymästä, ominaisuuksien puuttumisesta tai niiden rajallisuudesta johtuen.
Tämä nyt meni aiheen vierestä saarnaamiseksi, mutta kuitenkin, nostan käden; tulen hamkimaan lisenssisoftan kotiini.
Näinhän se on, työkalut pitää olla tarpeen mukaan. Omat tarpeeni täyttyvät Elements 4 versiolla, en tarvitse kuvieni käsittelyssä noita mainitsemiasi ominaisuuksia. Sain hankittua tuon Elementsin todella edullisesti ja se on rekisteröity Adobella omiin nimiini, eli ei mikään piraatti.
Olen kokeillut kuvieni käsittelyä kaverin koneella CS2 versiolla ja samat säädöt jotka tein siinä onnistuvat myös omalla Elementsillä.
Nyt kun olen siirtynyt digijärkkärin käyttöön niin raw käsittelyt joutuukin sitten tekemään muilla kuin Adoben ohjelmilla.
Taas nähdään että osaaminen ja työkalut ratkaisee: RAWien käsittely ainakin CS2:n kanssa viimeistään RAW-päivityksen jälkeen on mahdollista.
Photoshop on tehty todella vaativaan ammattikäyttöön, muut ohjelmat lähinnä leikkimiseen.