Lapsuus, ei varhaislapsuus

Lapsuudessa oli tunnesuhteita, ja niitä oli myös varhaislapsuudessa (ihan turha sitä on määritellä pois lapsuudesta), sillä olihan minulla vanhemmat ja myös sisaruksia, muita sukulaisia ja leikkikavereita. Lapsuus on sellaista onnellista ja huoletonta aikaa useimmille, toivottavasti, ja siihen kuuluvat aina myös tunteet. Kokemuksia kertyi paljon, leikittiin vaikka mitä ja mielikuvitus oli apuna. Seikkailtiin ullakoilla ja kiipeiltiin puissa, onneksi ei sentään pahempia onnettomuuksia sattunut.
Niinpä niin, eiköhän useimpien lapsuus ole vähän samanlaista. Sitten myöhemmin alkaa oma seksuaalisuuskin selkeytyä, joillakin aikaisemmin, ja joillakin vasta myöhemmällä iällä, joillakin ehkä vasta perheen perustamisen jälkeenkin. Ihan luonnostaa alkaa joko tytöt tai pojat, naiset tai miehet kiinnostaa enemmän, ja lähes jokaisella meistä on jonkinlaista eroottista kiinnostusta myös omaan sukupuoleen.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä kyselijä kysymyksellään tarkoitti, ja että oliko se jotenkin johdatteleva kysymys?

Minulla oli onnellinen lapsuus, ja sain kasvaa turvallisessa ympäristössä. Suhteeni molempiin vanhempiini ovat olleet aina hyvät ja ovat sitä edelleen, kun ovat saaneet tietää suuntauksestani. Seuraavaksi vien poikaystävän vanhempien luokse näytille.