Se oli sateinen syksyn ilta
pimeys ja kylmyys hiipi hiljaa jokaisen luihin
oli enää kovin vaikea rakastaa.
Tuskatonta tapaa kuolla
jokainen sisimmässään ajattelee
ja omaa jumalaansa kutsuu
usko jo horjuen.
Meidän virheemme oli toivo
ilman toivoa ei tarvitse pelätä
ja on parempi vihata kuin rakastaa.
Itseinho, auringonlasku, itku.
Vaikeaa on kuolla, vielä vaikeampi elää
tunteiden virta hukuttaa meidät.
Jotkut meistä, ne rohkeimmat
leikkivät jumalaa
mutta korkeammalta putoaa
kun taivaaseen kurkottaa.
Ikirouta repii kallioita
jotka kerran sydämen kätkivät
eikä suru milloinkaan lopu
täällä mustassa maailmassa.
pimeys ja kylmyys hiipi hiljaa jokaisen luihin
oli enää kovin vaikea rakastaa.
Tuskatonta tapaa kuolla
jokainen sisimmässään ajattelee
ja omaa jumalaansa kutsuu
usko jo horjuen.
Meidän virheemme oli toivo
ilman toivoa ei tarvitse pelätä
ja on parempi vihata kuin rakastaa.
Itseinho, auringonlasku, itku.
Vaikeaa on kuolla, vielä vaikeampi elää
tunteiden virta hukuttaa meidät.
Jotkut meistä, ne rohkeimmat
leikkivät jumalaa
mutta korkeammalta putoaa
kun taivaaseen kurkottaa.
Ikirouta repii kallioita
jotka kerran sydämen kätkivät
eikä suru milloinkaan lopu
täällä mustassa maailmassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.