Olisiko mitään tietoa siitä,että miten uima-al-
taita hoidetaan Espanjan kohteissa esim.Mallor-
calla?
Tiedän,että merivesi on yleensä puhtaampaa,mutta
lapset tyykkäävät enemmän pulikoida altaalla kuin
meressä.
taita hoidetaan Espanjan kohteissa esim.Mallor-
calla?
Tiedän,että merivesi on yleensä puhtaampaa,mutta
lapset tyykkäävät enemmän pulikoida altaalla kuin
meressä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ne putsaa ne kerran päivässä. Altaissahan vaihtuu vesi koko ajan, se pintavesi juoksee viemäriin ja alhaaltapäin tulee puhdasta vettä koko ajan. Klooria ne sekoittaa iltaisin allasveteen.
Kyllä minä mielummin pulikoin altaassa kuin meressä.
No hyvä jos näin on.Vaimo se aina hätäilee niiden
altaiden vesistä...
Minä en voinut Teneriffalla ainakaan mennä hotellin uima-altaaseen kun siellä oli sitä klooria ihan jumalattomasti. Kädellä vähän koitit veden lämpöä niin käsi haisi metrin päähän kloorille. *yök*
kloorin hajua enkä tunnetta.
Millä muuten luulet että bakteerit pidettäisiin kurissa jos ei kloorilla, ei sitten millään auringonpaisteessa, altaassa missä mahdottomat määrät ihmisä pulikoi.
Taatusti et saa bakteereja altaasta mikä on putsattu kloorilla. Jostain muualta ne bakteerit saat, vaikka hotellihuoneista tai ravintoloista ja kahviloista, et altaasta mikä on klooritettu.
millä sitten suomessa altaat idetään puhtaana ja jopa juomavesi ? sinulla taitaa olla jokin versio ?
Juu kyllähän ne vedet pitää pitää puhtaana, mutta suomessa en ole ikinä törmännyt missään uimahallissa tai kylpylässä noin järkyttävään kloorin hajuun kuin Teneriffalla. Tosin siellä nyt haisit kloorille jo suihkun jälkeenkin.
Uimaloiden vedet syynissä
Laatua valvotaan kävijämäärien perusteella
Helsingin uimaloiden viikoittaiset kävijämäärät vaihtelevat huomattavasti. Itäkeskuksen uimahallissa saattaa viikossa molskutella jopa 15 000 uimaria, kun taas Uimastadionin maauimala houkuttelee parhaina kesäpäivinä lähes 5 000 auringonpalvojaa ja uimaria. Vilkkainta vedessä on yleensä työpäivän päätyttyä illansuussa.
Uimahallit ja kesäisin maauimalat ovat kävijämääriensä perusteella merkittävimmät valvottavista uimaloista Helsingissä. Näissä kohteissa on yhteensä 44 uima-allasta. Kumpulan ja Uimastadionin maauimaloista kesällä 2003 otetuista näytteistä ei ole havaittu huomautettavaa.
Helsingin kaupungin ympäristökeskus käsittelee yleisten helsinkiläisten uima-allastilojen käyttöönottoilmoitukset ja valvoo uimaloiden toimintaa tarkastuskäynnein. Uima-allasveden laatua valvotaan kävijämäärien perusteella. Tarkastuskäyntien yhteydessä otetaan ennalta laaditun ohjelman mukaisesti uima-allasvesistä näytteitä laboratorioon tutkittavaksi. Tutkimustuloksista lähetetään tieto uimalaan, jossa tutkimustodistus saatetaan myös yleisön nähtäväksi. Ympäristökeskus valvoo myös hotellien, ravintoloiden, erilaisten kuntoutus- ym. laitosten sekä matkustajalaivojen uima-, pore- ja terapia-altaita. Tarkastuskäyntejä uimaloihin tehdään vuonna 2003 kaikkiaan noin 500.
Ympäristökeskuksen valvomien uimaloiden veden hygieeninen laatu on joitain yksittäisiä tutkimuskertoja lukuunottamatta ollut hyvä. Vedenkäsittelytekniikkaa on nykyaikaistettu ja laitosten henkilökunnan koulutusta lisätty. Uimaloihin on nimetty henkilö, joka vastaa laitteiden käytöstä, kunnossapidosta, päivittäisestä veden laadun tarkkailusta ja vedenkäyttöpäiväkirjasta.
Vedenkäsittely pitää pöpöt kurissa
Vedenkäsittely estää sairautta aiheuttavien mikro-organismien leviämisen uimaveden välityksellä ja pitää näin veden hygieenisesti moitteettomana. Lisäksi vedenkäsittely tekee uimisesta miellyttävän kokemuksen. Veden tulee olla kirkasta ja ärsyttää mahdollisimman vähän silmiä, limakalvoja ja ihoa.
Hyvässä uima-allasvedessä ei saa olla osoitettavissa ulosteperäisiä kolibakteereja eikä korva- ja silmätulehduksia aiheuttavia Pseudomonos aeruginosa -bakteereita. Vedenkäsittelyn ja desinfioinnin tulee toimia niin, että uimareiden jäljiltä vedessä viihtyy korkeintaan 100 bakteeria millilitrassa. Ihmisen ihossa näitä bakteereita piilee miljoonia. Veden laadun A & O on laitoksen vedenkäsittelykapasiteetin oikea mitoitus, henkilökunnan tekninen tietämys ja osaaminen sekä ennen kaikkea käyttäjiien hyvä henkilökohtainen hygienia ennen altaaseen porskahtamista. Saippua ja runsas juokseva vesi takaavat parhaiten virkistävän ja terveellisen nautinnon niin itselle kuin muillekin.
Uima-allasveden riittävä kierrätys, mekaaninen ja kemiallinen puhdistus sekä desinfiointi takaavat moitteettoman laadun. Desinfiointi tuhoaa tauteja aiheuttavat mikro-organismit. Yleisesti torjunta-aineena käytetään klooria tai otsonia kloorin kera.
Uima-allasvedestä selvitetään valvontatutkimuksin, kuinka kloorin määrä riittää tuhoamaan bakteereja. Mikäli epäpuhtaudet lisääntyvät voimakkaasti esimerkiksi ruuhka-aikoina tai huonon henkilöhygienian vuoksi, saattaa vapaakloori sitoutua tähän likaan. Tämä yhdiste ei pure pöpöihin yhtä tehokkaasti kuin vapaa bakteereja tuhoava kloori.
Muun muassa Itäkeskuksen, Helsinginkadun, Malmin, Mäkelänrinteen ja Vuosaaren uimahalleissa käytetään veden käsittelyyn otsonia. Tällöin veden klooripitoisuuden ohjearvoja on jonkin verran madallettu, koska otsoni on itsessään tehokas hapetin. Otsonia ei allasvedessä kuitenkaan saa olla, joten veden desinfiointiin tarvitaan edelleen klooria.
Vesi voiteena vauvasta vaariin
Erityisaltaissa, kuten pore- ja terapia-altaissa, veden lämpötila ylittää 30°C. Lämpötila on kuitenkin terveellisyyden takia pidettävä alle 40°C. Mikäli altaaseen ei kuulu vedenkäsittely- ja desinfiointilaitteistoa, on vesi vaihdettava aina kylpijän jälkeen sekä pestävä huolellisesti allas ja poresuuttimet.
Laadultaan hyvän pore- ja terapia-altaan vedessä kokonaisbakteerimäärän tulee olla alle 100 kpl/ml eikä Pseudomonas aeruginosa -bakteeria saa ole osoitettavissa 100 ml:ssa. Lisäksi suositellaan ulosteperäisten kolibakteerien ja streptokokkien sekä stafylokokkien määritystä. Mikäli porealtaan käyttäjät saavat herkästi hengitystie- ja ihoärsytysoireita, on kloorimäärään kiinnitettävä erityistä huomiota.
Monessa uima-altaassa harrastetaan viikonloppuisin vauvauintia. Tällöin veden lämpötila nostetaan 30°-33°C:een. Kloorin määrä pyritään pitämään mahdollisimman vähäisenä, vaikka sitä voidaan joutua lisäämään veden korkean lämpötilan takia. Ympäristölaboratorio on kiinteässä yhteistyössä vauvauintia organisoivien järjestöjen kanssa. Kokemukset vauvauinnista ovat myönteisiä eikä veden laadussa ole havaittu pienille "uimareille" haitallisia muutoksia.
Vedenkäsittely
Vesilaitoksella pintavedestä poistetaan mahdollisimman paljon epäpuhtauksia saostamalla. Sakka poistetaan sedimentaatiolla tai vaahdottamalla saostuneet epäpuhtaudet pintaan ja kuorimalla pois (ns. flotaatio). Suodattamisen jälkeen vesi neutraloidaan ja desinfioidaan ennen verkostoon laskemista. Aiemmin desinfiointiin käytettiin yleisesti kloorikaasua tai hypokloriittia, nykyisin myös klooriamiinia tai klooridioksidia.
Ennen saostamista tehtävään alkudesinfiointiin voidaan käyttää myös otsonia, mutta loppudesinfiointiin se ei kelpaa, koska se ei pysy aktiivisena putkistoon menevässä vedessä. Otsonikäsitelty vesi suodatetaan aktiivihiilisuodattimella, jolloin saadaan pois otsonin pilkkomaa pienimolekyylistä orgaanista materiaalia ennen loppudesinfiointia.
Saostuksessa epäpuhtauksien adsorptioon käytetään useimmiten alumiinisulfaattia, josta jää pieniä määriä alumiinia juomaveteen. Sen enimmäispitoisuudeksi on määritelty 0,2 mg/l. Talousveden mukana saatu alumiini on vain noin 1 % kokonaisaltistuksesta. Vaikka alumiinin terveysvaikutuksista on esitetty erilaisia teorioita (yhteys Alzheimerin taudin tyyppisiin neurologisiin tiloihin), ei talousveden alumiinista ole voitu todentaa olevan haittoja muille kuin dialyysipotilaille. Dialyysiin vettä ei pidä käyttää puhdistamatta sitä ensin.
Merkittävämpi kansanterveydellinen ongelma liittyy humusta sisältävän veden klooridesinfiointiin. Kloori hapettaa vedessä olevia orgaanisia yhdisteitä erilaisiksi organoklooriyhdisteiksi, joista pisimpään on tutkittu kloroformia ja muita trihalometaaneja. Viime aikoina on kiinnitetty yhä enemmän huomiota orgaanisiin happoihin, kuten kloorietikkahappoihin, klooribromietikkahappoihin ja MX-yhdisteeseen. MX on voimakkaasti mutageeninen furanoniyhdiste, jonka on huomattu aiheuttavan eläinkokeissa syöpää. Veden mutageenisuuden onkin suomalaisissa epidemiologisissa tutkimuksissa osoitettu liittyvän eräiden syöpien, etenkin munuaissyövän, lisääntyneeseen ilmaantuvuuteen (Koivusalo ym. 1994, Koivusalo ym. 1995).
Kun desinfiointi on mikrobiologisen laadun kannalta välttämätöntä, on Suomessa pyritty vähentämään kloorautuneiden orgaanisten yhdisteiden määrää vedessä kolmella eri tavalla. 1) Siirrytään pohjaveden käyttöön, jos se on taloudellisesti suinkin mahdollista; pintaveden käytön osuus onkin vähentynyt 5 %:sta (v. 1987) 41 %:iin (v. 2000). 2) Pintavesi puhdistetaan mahdollisimman hyvin ennen kloorausta, jolloin humuksen määrän vähentyessä myös sivutuotteiden määrä vähenee; eräissä kaupungeissa tehdään rantaimeytyksellä tai hidashiekkasuodatuksella ns. tekopohjavettä. 3) Kloorista on siirrytty muihin hieman hellävaraisempiin desinfiointiaineisiin, etenkin klooriamiiniin (ja alkudesinfioinnissa otsoniin). Veteen jäävän vapaan kloorin määrää on myös vähennetty. Näillä toimilla on Suomessa saatu veden mutageenisuus vähenemään keskimäärin alle kolmasosaan 1970- ja 1980-lukujen tasosta.