siinä kuulitte. minut raiskattiin. olen 16v tyttö ja olin vielä ennen tätä tapausta neitsyt. olin jo toisella foorumilla kyselemässä syitä elää, mutta ei tullut yhtään minulle sopivaa vastausta. Joten tulin nyt sitten vielä täältä kysymään:
Onko vielä syitä elää? ellei, niin... no, etteköhän arvaa...
onko muuten varmempaa yrittää jäädä rekan alle vai hypätä kerrostalon katolta? en oo oikeen varma tästä asiasta.
Onko vielä syitä elää? ellei, niin... no, etteköhän arvaa...
onko muuten varmempaa yrittää jäädä rekan alle vai hypätä kerrostalon katolta? en oo oikeen varma tästä asiasta.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Eiiiih... Et saa tehdä sitä!
olet vasta 16v...
tuo on varmaan pahinta mitä naiselle voi sattua
:( otan osaa... vietä aikaa rakkaittesi kanssa niin jos helpottaisi...
itsemurha ei ole mikään ratkaisu
Itse asiassa itsemurha on yksi ratkaisu muiden joukossa eikä ollenkaan huono sitä paitsi... kaikkihan riippuu näkökulmasta.
Myös minun osanottoni, Sophy
tyhmä!!!.
ja ylpeä siitä.
Voin vain kuvitella, kuinka kauhealta sinusta nyt tuntuu. Älä kuitenkaan tee itsemurhaa vaan ota yhteyttä Raiskauksen uhrit ry:hyn. Varmasti myös läheisesi haluavat tukea sinua.
Toivon, että valehtelet, mutta vaikka kuinka kamala olo, niin syylliset kiinni ja poliisin luokse.
Sitten muista aina ei ole sinun vika, jos mailma on sairas, ei lohduta sua, mutta, muista ainoa tapa jolla voit kostaa on olemalla itsesi ja rakastaan itseäsi, vaikka kuinka mailma on ollut julma.
Tsemppiä
T: mika
ensin haluan kiittää näistäkin viesteistä, joita oli enemmän kuin odotin.
tiedän kyllä, että olisi huono idea se itsemurha, ja enköhän minä jotenkin tästäkin selviäisi, mutta en silti keksi mitään vastapainoksi asialle, eli en näe syytä elää. sain kaupanpäälle myös pienen neuroosin, ja nyt säikyn aina kun miehet puhuvat minulle enkä tunne oloani hyväksi yhdenkään miehen lähellä, joten kaikki menee perselleen koko mun elämässä.
Daneon, voitko laittaa mailia mulle? osote on [email protected]. mulla on sulle asiaa, jota en halua tähän kirjottaa.
Totta kai voin. Jos vain voin olla avuksi, niin olen mielelläni.
talla.
Haittaako se sinua? Keskustelen vain siitä, josta jotain tiedän.
Asia kerrallaan etenet ihan omaan tahtiisi.
Ei peloista hetkessä pääse irti. Se on vuosien surutyön takana se "eheytyminen".
Minua ei ole raiskattu, mutta tiedän sen.
Sun kannattaa järjestää päivittäin itsellesi suruaikaa ja miettiä asioita ja keksiä jotain "harrastuksia" vastapainoksi.
Helppoa ei tule varmaankaan olemaan, mutta älä nyt heti luovuta, ehdit sinä kuitenkin kuolla jossain vaiheessa myöhemmin jokatapauksessa..
Kannattaa muuten hakea mielenterveyskeskuksesta puheapua, se ei maksa mitään...eikä sulla tunnu varmaan olevan paljoa menetettävää..?
Heippa, miksi haluaisit itsellesi lisää pahaa, eikö tuo teko jo ollut kylliksi? VAikka tuo lurjus on vienyt sinulta elämänhalun, niin et saa antaa sen vaikuttaa elämääsi peruuttamattomasti. Miksi paha saisi voittaa, eihän siinä ole mitään järkeä, eihän? Tuossa tilanteessa ihminen on hyvin yksin, sinun täytyy saada tukea, lue joitakin muita viestejä tältä palstalta, huomaat että on muitakin ,jotka ovat masentuneita, mutta jotka ajan kanssa voittavat sen ja raiskaaja saa oman tuomionsa. Kaikki on sinun puolellasi tässä asiassa. Tsemppiä...
en minä halua itselleni pahaa vaan haluan pois pahan läheltä. paha voittaa joka tapauksessa joten poistun täältä ennen sitä.
ja jos raiskaaja saakin tuomionsa, niin minua se ei paljoa auta. kaikki paskamainen on jo tapahtunut eikä sitä saa tapahtumattomaksi. enkä jaksa enää itkeä itteäni uneen.
Hei Sophy!
Luin kertomuksesi ja tulin surulliseksi, voisinko pyytää anteeksi tuon kelvottoman kaverin puolesta. Olen itsekin kokenut monenlaisia ikäviä asioita, olen kuitenkin huomannut ajan auttavan - kuitenkin! Ja kuitenkin näyttää käyvän niin että se paha saa palkkansa ja sen käy jotenkin kehnosti. Ethän itke enää, älä ajattele ikäviä asioita, sinulle lämpimät terveiset syyskuun ilta-auringon myötä, nuku ensi yö hyvin!
t. usein hieman samoin tunteva ystäväsi
Itsemurhaa ei kannata tehdä. Olet itse ollut tappotyön partaalla mielisairaalassa juuri raiskauksien tähden, mutta nyt olen kiitollinen miehelleni, joka esti minua. Usko minua, menetät paljon hyvää, jos nyt tapat itsesi.
On vaikea sanoa mitään, mikä lohduttaisi tuossa tilanteessa. Mutta muutama varoituksen sana:
Älä ikänä lähde sille tielle, että purkaisit pahaa oloa satuttamalla itseäsi. Kun raiskaajaa itseään ei ole saatavilla, vihan ja raivon tunteet jäävät kohteetta, jolloin ne helposti tulee käännettyä omaa itseä vastaan. Älä tee niin. Solvaa raiskaajaa päiväkirjassa, tai ääneen, hakkaa tyynyjä, tamppaa mattoja, kehittele fantasioita, joissa kostat.
Kosto ei kuitenkaan ole ratkaisu, vaan Suomen lakien mukaan kulkeminen. Tee rikosilmoitus. Varaudu siihen, että oikeudenkäynnistä tulee pitkä ja rankka ja tuomio tulee olemaan vähäinen. Ota joku tuttu ja luotettava ystävä/terapeutti/hoitaja mukaan oikeudenkäyntiin.
Katso, että syöt normaalisti tästä lähin.
Varaa sängyn vierelle kevyttä, mielenkiintoista lukemista ja lukulamppu, sillä jos et saa nukutuksi tai heräät painajaisten tähden, lukeminen on fiksumpaa kuin pelkääminen tai murehtiminen pimeässä.
Suhtaudu kärsivällisyydellä "neurooseihisi", eli pelkoihisi. Ne lientyvät ajan kanssa.Voi olla, etteivät ne koskaan katoa täysin, mutta niihin tottuu ja niiden kanssa oppii elämään.
Väkivalloin menetetty neitsyys on surunaihe, kuin pieni kuolema. Sure rauhassa. Kyse ei ollut vaan immenkalvosta, vaan tietynlaisesta viattomuudesta. Kun alat seurustella, dumppaa säälittä jätkä, joka soimaa sinua siitä, ettet ole neitsyt, eikä ymmärrä sinua selityksenkään jälkeen. Luojan kiitos näitä jätkiä lienee harvassa. Suurin osa miehistä on suht fiksuja.
Pärjäile,
kissa
ei minulla raiskaajaa itseään vastaan niin paljoa ole. hän ei ainakaan satuttanut minua (paitsi henkisesti) kuten jotkut muut tuntemistani miehistä. hän koitti jopa hieman rauhoitella minua ja pyysi etten itkisi. hän ei lyönyt jotta olisin pysynyt vaiti ja se jäi mieleen erityisesti kummittelemaan.
ja mitä hyötyä siitä olisi jos hakkaisin tyynyjä? eivät ne minua raiskaanneet ja ovat muutenkin mukavia kun saan laskea pääni niiden päälle ja kuivata silmiäni niihin. ei, kyllä minä kaipaan hieman konkreettisempaa hyötyä.
monet miehet ovat fiksuja ja komeita, mutta heillä kaikilla on jo poikaystävä. ja miksi minun pitäisi surra, jos voisin lopettaa kaiken pahan omalta osaltani yhdellä iskulla? elämäni meni jo ennen tätä tapahtumaa huonosti, joten tämä oli ikään kuin viimeinen tikki.
Ymmärrän, että sinusta tuntuu tällä hetkellä toivottomalta, mutta sittenkin: olet niin nuori vielä, ja sinulla on pitkä ja upea elämä edessäsi, jos vain niin haluat. Sinun kohdallasi kuolema oman käden kautta olisi mitä suurinta tuhlausta, ja läheisille se on aina ankara tragedia. Kenties saatat tarvita ammattiauttajaa omien tunteittesi työstämisessä, ja toki aikakin aina parantaa...kaikkea hyvää Sinulle.
Tuon jälkeen elämä ei todellakaan ole elämisen arvoista.. Aion myös tappaa itseni viinalla ja lääkkeillä en ole pystynyt mutta joskus se vielä onnistuu usko pois... Ei täällä tarvi kenenkää kärsii ja jos tommosta on vielä tapahtunut oma veljeni tappoi itsensä yritti myös lääkkeillä ei oonnistunut lopulta hyppäsi junan eteen. Ei muutakuin pollasekasin ja aseenpiippu ohimolle ja pam se on ohi sitten..
Olen täsmälleen samaa mieltä. Kaikille muillekin tiedoksi, sivuillani on itsemurhaopas.
www.angelfire.com/wizard/beholder
ole unohtaa koko juttu. Pahan maailman pahat suut nauravat, mutta pakko on suositella sitä uskoa huomiseen, jonka antoi maailman pahuuden takia lävistetyt kädet. Se on se viimeinen keino - kun mitään menetettävää ei ole, niin kehtaa vaikka rukoilla ja kappas kuinka kummasti se tehovaaa!
Moni on yrittänyt käännyttää aktivistina taistellen sworn to justicea pois kristinuskosta, mutta se ei onnistu, kun nojaan konkreettisiin kokemuksiin, joita kertyy koko ajan lisää. Jeesus auttaa, hän ei jätä ketään meistä.
Jos sinut on raiskattu niin soita kytille. Syitä elää on muuten muitakin että soitat kytille ja od0tat läpipääsyä. Jos et usko niin kirjoita vielä minulle, voin kertoa jotain omituisia syitä.
Tee asiasta ilmoitus poliisille.
Hanki apua terapeutilta.Pyri saamaan elämäsi taas järjestykseen.Muista ettei raiskaus ollut mitenkään sinun syytäsi.Vastuu, seuraukset ja rangaistukset kuuluvat raiskaajalla.Pistä raiskaajasi saamaan kunnon rangaistus.
Tärkeää olisi että jatkaisit elämääsi eteenpäin.Aika parantaa haavat.Raiskaajasi ansaitsee tuomionsa törkeästä rikoksesta!!!!!
Noo jos jompikumpi niin eiköhän kerrostalon katto ole parempi... Vissii... Mutta tiedän ettet ole tosissas.... Itsemurhat on tarkotettu Luusereille...Jos tiedät kuka se rasikaaja on, niin pistä nettiin ilmoitus "haetaan siivousapua". Ne on enennkin tuottanut apua...
Noo jos jompikumpi niin eiköhän kerrostalon katto ole parempi... Vissii... Mutta tiedän ettet ole tosissas.... Itsemurhat on tarkotettu Luusereille...Jos tiedät kuka se rasikaaja on, niin pistä nettiin ilmoitus "haetaan siivousapua". Ne on enennkin tuottanut apua...
Eilen se tapahtui sain todistaa kun se hyppäsi kerrostalon parvekkeelta pääedellä maahan.. Ei muutakuin osanottoni ja voimia sophien vanhemmille surun ja ikävän murtamiseksi.. RIP SOPHIE 7.9.2002 klo 22.23.08 t: kaverisi.
Tuli täs mieleen, et miten sä tiesit tulla siitä tänne kertoo? entä miksi se kutsu sut todistaa asiasta?
En halua väittää asiasta, ja en vastaa jos tähän tulee jotain näsäviisasta vastauksia, mut tollaset ajatukset tuli mulle...
tai siis mä sanon, et tähän keskusteluun en osallistu enään... et turha odottaa kommenttia, kun kuitenkin siitä tulee vaan riita, joka mun mielestä ei hyödytä ketään
mulle on käynyt samoin paitsi että vein jutun niin pitkälle että ranteet auki...
sairaalaan en joutunut tiesinhän mä että musta ei olisi siihen en mä pahasti viillellytkään, mut ymmärrä et etsä itelles kipua ja tuskaa tuota se on vaan hetki ja kaikki pimenenee sun ympäriltäs,
mut mieti niitä jotka sua jää suremaan ajattele sitä kipua ja tuskaa mitä ne joutuu kärsimään.
mun tapauksesta on nyt vuosi ja tä kirjeen kirjottaminenkin on ihan kamalaa jotenkin tuntuu syylliseltä ja häpeälliseltä ololta...
vanhukset "määräs" mut sillon ammattiauttajalle mut en mä sille mitään voinut puhua taikka avautua poikaystävää ei ollut,perheelle oli vaikea kertoa joten jätin kaiken sisälle,
nykyään olen jo toipunut ihan hyvin
vaik yleensä sanotaan et asioita ei saa jättää päähän pyörimään niin mun tapauksessa näköjään kannatti
jos välttämättä tahdot tietää,suosittelen hyppyä noin 10 kerroksisesta talosta mut eiköhän kunnon viiltely oo aina paras keino...
Et osaa edes ranteita viiltää oikein? Voi mitä avuttomuutta. Mene kotisivuilleni. Sieltä saat vihjeita, miten homma tehään oikein.
www.angelfire.com/wizard/beholder
Ja sitten muita uutisia. Sain Sophyn luopumaan itsemurha-ajatuksista. Jotain sitä munkin pitää tehä. Siis jotain älyllistä.
en kadu yhtään etten "osannut"ranteitani oikein viiltää...joskus sitä vain tajuaa yhtäkkiä miten paljon menettää jos kunnolla viiltää
itselläni meni sisu kaulaan enkä voinut vaikka olisit tullut näyttämään miten ne ranteet viilletään niin tuskinpa olisin muuta tehnyt kuin tajunnut sekuntin aikaisemmin miten kaikki olettamukseni maailmasta oli mennyt pieleen
tajusin vasta silloin että kaikki ihmiset ympärilläni ei ole hulluja tai muuten typeriä vaan minä itse koska olin valmis lähtemään monta kymmentä vuotta aiemmin kuin todellisuudessa tahdoin.
Seurustelin tuossa tytön kanssa joka oli myöskin raiskattu 16-vuotiaana, ja neitsyenä. Suloisin tyttö jota olen ikinä tavannut, mutta harkitsi vakavasti itsemurhaa johtuen juuri siitä että hänet oli otettu väkisin. Hän kuitenkin selvisi kokemuksesta, hitaasti mutta varmasti. Sun täytyy muistaa että sä olet täysin se sama tyttö kuin ennen raiskausta, olet mielestäni yhä neitsyt, ei se raiskaajanpaska sulta ole mitään vienyt, älä anna sen viedä. Toipuminen on varmasti pitkä, mutta se on myös varmaa että selviät tästä, koita löytää joku jolta saat tukea. Tsemppiä!!!
Ihmettelen tota sun käytöstä? Tai lähinnä sitä että omaan (tunsin) muutaman tutun jotka ovat itsensä tappaneet, niin eivätpä he juuri sitä mainostaneet kun tosissaan olivat. Etenkin tuo sinun viimeinen lausahdus että kumpi on parempi saa minut ajattelemaan että yks kusetus muiden joukossa. No en kuitenkaan ala etsimään pirua merrasta vaan olen todella pahoillani tapahtuneen johdosta.
Mutta todellakin on se itsemurha ratkasu muiden joukussa, jos todella olet sitä mieltä ei kukaan pysty mieltäsi kääntämään, tiedän se kokemuksista. Mutta kun teet sen ajattele muita, eli älä hyppää minkään junan ym. vastaavan alle koska siitä jää valtavat traumat sille toiselle. Mutta jos haluut etsiä elämästä jotain sisältöä niin vastaa tähän. Voin antaa sulle osotteen ja voidaan jauhaa paskaa elämästä. Siis tämä on vain yksi vaihto ehto.
Sanon vielä sen että jos olet päättänyt tappaa itsesi etkä sitä ole vielä tehnyt niin mieti vielä teko hetkellä onko sinulla yhtään sellaista ystävää/tuttua jolle et halua äitisi sanovan että (olkoon nimesi vaikka milla) "milla ei jaksanut enää, millan on nyt parempi olla" jos mieleesi ei tule yhtään ihmistä niin olen pahoillani.
Jokaisen ihmisen elämä on sen omissa käsissä. Mutta toisille elämiseen riittää tämäkin syy: Toiset ihmiset toivovat sinun olevan kuollut, miksi siis tappaa itsensä ja antaa niille jotain mitä et itse saanut.
T: Rjak
suunnittelin kyllä oikeasti itseni tappamista, mutta kerroin siitä viestissäni vain siksi (kerrottakoon nyt), että halusin vähän enemmän sympatiaa.
kyllä nyt alkaa mennä jo paremmin. koko homma alkaa jo naurattaa ja vaipuu muistoihin, kumma kyllä ei 'huonoihin', vaan lähinnä osastolle 'erikoiset/mielenkiintoiset'.
itse asiassa junan alle hyppääminen oli yksi parhaimmista ideoistani. ainakin saisin huomiota. elämä on paskaa eikä se siitä miksikään muutu, joten parhaiten selviää vain lillumalla mukana (Daneon neuvoi tuon, se jopa toimii. kannattaa kokeilla). kyllä sitä kuolee sitten omia aikojaankin.
oikeastaan se kuulostaa kivalta. äiti selittää siskoni lapsille muutaman vuoden kuluttua, että missäs minä olen lasten sitä kysyessä: "Sofia katsoi elämän turhaksi ja tappoi itsensä. Älä sinä vaan tee niin!" Huvittavaa.
on perkeles maailma kummas jamas.
On raskaat suunnitelmat ja aina kevytmielinen asenne. Sillä lailla ei asiat toimi!
Silloin joskus pikkuisena kun olin vielä yläasteella ja elämä oli paskaa, niin päätinpä pitkällisen harkinnan jälkeen tappaa itseni. Olin ihan tosimielellä liikenteessä. En mä kenellekään sitä mainostanu enkä huomiota halunnut.
Otinpa sitten yks päivä isukin hirvikiväärin ja yhden kudin siihen ja menin perisuomalaisittain metsään. Siellä sitten aikani kannolla istuttuani latasin aseen, asetin piipun sopivasti osoittamaan päätä ja vedin liipaisimesta. Lukko napsahti mutta mitään ei tapahtunut.
Panos oli niin vanha ja sekundaa ettei nalli lauennut. Tuumin sitten että tää ei ollut se päivä ja hautasin itsemurha ajatukset joksikin aikaa.
Yritä uudestaan. Kyllä se seuraavaksi onnistuu. Tai vaihda teko tapaa.