Olen 5-vuotiaan pojan yksinhuoltajaäiti. Poika on ollut hoidossa 3-vuotiaasta lähtien päiväkodissa tai perhepäivähoitajalla. Hänen hoitopaikat on vaihtunut tosi usein, vaikka olisi mahdollisuus olla samassa paikassa. Itselläni on useasti vaihtunut työpaikka ja joka kerta on myös vaihtunut hoitopaikka, vaikka tosiaan olisi mahdollisuus jäädä samaan.
nyt olen ollut marraskuusta lähtien työttömänä ja poika kanssani kotona. Hän on aina omannut useita pelkoja (kaikki pienet ötökät, pimeä, huvipuiston laitteet ja paljon paljon muuta) ja ollut muutenkin arka ja ujo.
Nyt piti aloittaa muskari, mutta poika meni ihan lukkoon ja ujosteli jopa ohjaajaa, vaikka ei ennen ole vierastanut aikuisia. Jäin hänen kanssaan ekan kerran kattelemaan toimintaa siellä ja hän istui vieressäni koko ajan eikä uskaltanut lähteä mukaan. En saa häntä menemään kerhoon ilman itkua. Nyt huomenna on uudestaan muskari ja saa nähdä jääkö ilman äitiä. Eskari pitäis aloittaa syksyllä. Hän pystyy kyllä muodostamaan ystävyyssuhteita yhteen tai kahteen lapseen, mutta isommat lapsiryhmät kauhistuttavat.
onko kellään samanlaista tapausta tai vinkkejä?
nyt olen ollut marraskuusta lähtien työttömänä ja poika kanssani kotona. Hän on aina omannut useita pelkoja (kaikki pienet ötökät, pimeä, huvipuiston laitteet ja paljon paljon muuta) ja ollut muutenkin arka ja ujo.
Nyt piti aloittaa muskari, mutta poika meni ihan lukkoon ja ujosteli jopa ohjaajaa, vaikka ei ennen ole vierastanut aikuisia. Jäin hänen kanssaan ekan kerran kattelemaan toimintaa siellä ja hän istui vieressäni koko ajan eikä uskaltanut lähteä mukaan. En saa häntä menemään kerhoon ilman itkua. Nyt huomenna on uudestaan muskari ja saa nähdä jääkö ilman äitiä. Eskari pitäis aloittaa syksyllä. Hän pystyy kyllä muodostamaan ystävyyssuhteita yhteen tai kahteen lapseen, mutta isommat lapsiryhmät kauhistuttavat.
onko kellään samanlaista tapausta tai vinkkejä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
aloitti ertyislastenryhmässä päiväkodissa puolipäivähoidon...
Tyttö on reipastunut todella paljon:)
Suosittelen lukemaan Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys. Antaa paljon ajattelemista mm. ujoudesta, jne.
oli myös arkuutta ja ujoutta isoissa päiväkotiryhmissä tai kerhossa. Myös pelkoja kaikkea kohtaan. Tilanne parani, kun päiväkodintyötekijöiden puolesta meiltä vanhemmilta kysyttiin voisiko poikaa siirtää pienryhmään eskarissa..
Oltuua muutaman kuukauden eskarissa, yllätti hoitajat siellä reippaudellaan ja kun jatkoimme vielä koulussakin pienryhmässä niin ujous on pikkuhiljaa kääntynyt rohkeuden suuntaan. kotona hän on ihan kukten kuka tahansa vilkas lapsi, mutta ryhmätilanteet jännittävät.
Koulussa on jo ollut isoissakin ryhmissä ja tutut ihmiset ympärillä auttavat olemaan rohkeampi myös siellä.
Samanlaisia juttuja meilläkin. Eskarin aloitus olisi syksyllä. Miten saitte koulussa pienryhmään? Onko pojalla jotain diagnoosia?
Eka muskarikokemus alle vuoden ikäisenä, jo oli erilainen ja vierasti. Sitkeästi käytiin vielä parit muskarit sen jälkeen ja istui sylissä muita katsellen. Tyttö on nyt 6 v. ja ollut tarhassa 3-vuotiaasta. Ujous on hänen luonteenpiirteensä, enkä enää edes odota, että hän osallistuisi isoissa ryhmissä.