Olen jo 35 vuotias ja naimisissa ollu kohta 5 vuotta miehen kans, yhteiseloa yhteensä 12 vuotta.
Mulla on järjetön vauvakuume!! Itseasiassa ollu jo kohta 3 vuotta mutta mies ei innostu eikä suostu ees keskustelemaan. Sanoo vaan että hänhän sanoi ennen naimisiin menoa ettei meille ainakaan tule lapsia tai jos tulee niin ei ainakaan hänen kans.
Jestas että oon miettiny monta kertaa eroavanikin jo asiasta, mutta kun niitä muita hyviä puolia löytyy paljon.. aattelin varmaan että miehen pää kääntyy vuosien saatossa mutta ei.
Musta tuntuu että se pelkää vastuuta, velvollisuuksia ja sitovuutta jota vauva luonnollisesti tuo mukanaan kaiken muun mullistavan lisäksi. Ihme että pääsimme alttarille asti.
En uskalla ees kokeillakaan että vahingossa tulisin raskaaksi, sillä abortti ei tulis ees kysymykseen. Sellaisen keskustelun oon saanu aikaseksi johon ukko vastasi että teettäisi isyystutkimuksen ja se taas käy mun luonnolle. Minä joka olen uskollisuuden perikuva! Ukko on niin epävarma että se heijastuu kaikkeen.. tämä tilanne on niin toivoton että hätäpäissäni sanon uteliailleki että ei me voida saada lapsia. En kestä ikuisia uteluita.
Onko kukaa samas tilanteessa?
Mulla on järjetön vauvakuume!! Itseasiassa ollu jo kohta 3 vuotta mutta mies ei innostu eikä suostu ees keskustelemaan. Sanoo vaan että hänhän sanoi ennen naimisiin menoa ettei meille ainakaan tule lapsia tai jos tulee niin ei ainakaan hänen kans.
Jestas että oon miettiny monta kertaa eroavanikin jo asiasta, mutta kun niitä muita hyviä puolia löytyy paljon.. aattelin varmaan että miehen pää kääntyy vuosien saatossa mutta ei.
Musta tuntuu että se pelkää vastuuta, velvollisuuksia ja sitovuutta jota vauva luonnollisesti tuo mukanaan kaiken muun mullistavan lisäksi. Ihme että pääsimme alttarille asti.
En uskalla ees kokeillakaan että vahingossa tulisin raskaaksi, sillä abortti ei tulis ees kysymykseen. Sellaisen keskustelun oon saanu aikaseksi johon ukko vastasi että teettäisi isyystutkimuksen ja se taas käy mun luonnolle. Minä joka olen uskollisuuden perikuva! Ukko on niin epävarma että se heijastuu kaikkeen.. tämä tilanne on niin toivoton että hätäpäissäni sanon uteliailleki että ei me voida saada lapsia. En kestä ikuisia uteluita.
Onko kukaa samas tilanteessa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olin naimisissa. Mies halusi lapsia, minä en voinut edes sietää ajatusta sellaisesta. No, ero tuli (muistakin syistä).
Sitten tapasin toisen miehen, olisin voinut harkita lapsia (ei ollut vielä vauvakuumetta). Mies oli jyrkästi vastaan. Ja taas ero tuli (muistakin syistä).
Nyt minulla on ihana mies ja vaavi tulossa keväällä.
Eli tiedän, kuinka kovin se rassaa suhdetta kun on noin isoista asioista erimielisyyksiä. Korostan vielä, että suhteissa oli tietysti muitakin epäkohtia, mutta silti...
ei löydy kokemusta,mutta oletko miettinyt sellaista vaihtoehtoa ettei miehesi välttämättä pystyisi saamaan lapsia.tai hän ei vaan yksinkertasesti niitä halua.mutta mielestäni sinulla on oikeus haluta ja saad tehdä niitä.minulla on 3kk vauva ja se on parasta mitä minulla on ikinä ollutkaan,ja on mieskin,mutta oma lapsi se on jotain mitä ei pysty sanoin edes kuvaamaan.en suosittele kanskaan sitä vahingossa juttua,koska mielestäni lapsi ansaitsee kummatkin ja onneliset vanhemmat.