Helvetti kuinka mä vihasin luokkaretkiä! Ensin viisitoista laiskaa kilometriä pyörällä ja sitten loppumatka kävellen pitkin polkua, josta pistivät esiin kivenmurikat ja puitten juuret. Mulla ei ollut mitään hikoilemista vastaan, mutta olisin tehnyt sen mieluusti yksin sykemittari ranteessa ja kunnon tempolla. Massalöntystely ei mua kiinnostanut.
Laahauduin muun joukon perässä. Toikan johtama jengi oli sännännyt miehisen uhon puuskassaan kärkeen ja kadonnut horisonttiin. Roni löntysti läskiensä kanssa keskijoukossa ja mun edellä hihittelivät eteenpäin Mari, Kati ja Veera. Viimeksi mainittu kuului siihen itsensä ylentäjien joukkoon, joka halusi odottaa sitä ainoaa oikeaa ja säästään ensilevityksen avioliittoon. Kati harrasti muutaman vuoden itseään vanhempia poikia ja oli yleisten oletusten mukaan luokan kokenein. Mari taas kai kuului niihin toistaiseksi neitsyisiin, jotka halusivat eroon kokemattomuuden taakastaan.
Rakkauden viivaa mäkin halusin päästä viruttamaan niin kuin kai useimmat 16-vuotiaat, mutta toistaiseksi mun rauhallinen elämäntapa ei ollut suonut tilaisuutta. Se ei estänyt mua kuitenkaan arvioimasta kaikissa mahdollisissa tilanteissa edellä kulkevien rankoja ja niin tein nytkin. Jos mä olisin saanut valita, olisin ottanut Veeran. Se ei ehkä ollut kaunein, mutta se oli sporttisin ja sen daisarit oli muotoluokkaa A. Ja sillä oli sitä paitsi päässä älliä keskivertoa enemmän. Katikin oli mukiinmenevä, mutta ehkä vähän liian veltto mun makuun. Marin pylly oli omituinen, rinnat pienet ja kasvot kapeat kuin hevosella ja kaiken lisäksi siinä oli synnynnäistä kanamaisuutta ja blondiutta. Totaalinen turn-off siis.
OK. Viimein perillä. Edessä loiskui meri, sivulla kohosi sauna ja grillikatos ja alla hohki lämmin kallio. Aurinko paistoi, aallot kohisivat eikä ollut liian kuuma. Mainiot puitteet kirjalle ja makoilulle, mutta Toikka oli eri mieltä heti kun se näki, että Natunen, meidän luokanvalvoja, hävisi lähimmän töyrään taakse.
-Tuu Jaska pelaamaan! Se karjui.
Vaivauduin grillikatoksen pöydän ääreen ja Toikka kaivoi esiin Uuno-kortit.
-Ai lasten leikkejä? Kysyin ivallisesti.
-Ehkä, mut aikuisten säännöllä. 300 pisteestä poikki. Vähiten pisteitä saanut joutuu riisumaan yhden vaatekappaleen ja suutelemaan toiseks viimeistä. Kuka uskaltaa?
Mari istuutui pöydän ääreen ensimmäisenä kuin pahin tyrkky. Veera vetäytyi – kuinkas muutenkaan – mutta Kati osallistui ja sen lisäksi pöytään uskaltautuivat jättiryntäineen Kirsi ja nynnyyttään osallistumisellaan peittelevä jo valmiiksi vapiseva Anna. Meitä oli siis kuusi. Leideistä ainoa vähän tasokkaampi oli Kati, mutta ei auttanut valittaa, koska vetäytyminen olisi katsottu pelkuruudeksi. Mun imago ei olisi kestänyt sitä.
-Neljä tyttöä ja kaks poikaa? Katsoin kysyvästi Toikkaan.
-Lisää vaan jännitystä, kaks huonointa suutelee joka tapauksessa, Toikka selitti.
Eka peli oli hyvässä vauhdissa, kun Natunen asteli paikalle.
-Tehän olette keksineet viehättävän ajankulun, se mairisteli tyytyväisenä. –Minä taidankin mennä katselemaan vähän kauemmaksi lintutarjontaa kun näytätte pärjäävän keskenännekin, se selitti.
-OK, Toikka totesi lintuhullulle biologian maikalleen näennäisen välinpitämättömästi, vaikka todellisuudessa Natusen harharetki merkitsi meille riemukasta vapautta.
Sain eka pelistä 240 ja tulin toiseksi. Kati voitti, Kirsi hävisi, ja Anna tuli toiseksi viimeiseksi.
-Vaatetta vain vähemmäksi sitten, Toikka irvisti Kirsille, joka oli jo alkanut vetää T-paitaansa raskaiden ryntäidensä ja leveiden kasvojensa yli. Sen alta paljastuivat pienet bikinit, joiden kolmiot peittivät nännit ja nänninpihat, mutta jättivät muun hyllyvän lihan näkyviin. Mulla alkoi jäykistyä, ja kun Kirsi veti Annan lähelleen, mun piti työntää itseäni eteenpäin pöydän alle, ettei stondikseni olisi näkynyt kaikille.
Naisille läheisyys on luontevaa, mä ajattelin Kirsin kumartuessa Annan puoleen. Se tarttui sormillaan sen niskaan ja suuteli sitä rauhallisesti ja kiireettömästi. Mä olin varma, että se oli Hikari-Annan ensimmäinen oikea suudelma ja siltä se näyttikin. Ensin se harasi näennäisesti vastaan kuin linnunpoika, mutta suli sitten Kirsin kosketuksen alle ja näytti lopuksi siltä kuin olisi voinut rakastella Kirsiä kaikkien katseiden alla.
Hävisin seuraavan.
-Ihana sixpack, Mari kujersi nähdessään mun yläkropan. Se oli tullut toiseksi viimeiseksi ja näytti olevan onnensa huipulla lähestyessään mua. Suutelussa en sentään ollut kokematon eikä mua jännittänyt painaa huuliani Marin ohuita kaaria vasten, mutta se ei tyytynytkään kevyeen pusuun vaan istui mun syliin ja upotti kielensä mun kitalakeen. En tiedä mitä se teki, mutta mun elin ponnahti kiivaasti farkkuja vasten ja luulin purkautuvani housuihini Marin kielen kiemurrellessa mun omaani vasten.
-Jaskalla seisoo, Mari ilmoitti typeryyttään ja irrottautui musta. Muut hurrasivat ilkkuen ja mua hävetti, mutta ei niin paljon kuin olisi voinut luulla. Eroottinen tunnelma oli tehnyt tehtävänsä.
Seuraavaksi joutui riisumaan Toikka. Se suuteli Katia. Sitten se joutui riisumaan vielä toisen kerran. Sille jäi ylleen vain pullottavat valkoiset pikkuhousut, joiden suojaksi se veti suuteluvuoroon joutuneen Kirsin. Kun se hävisi kolmannen kerran peräkkäin, epäilin, että se tekee sen tarkoituksella.
-Kaikki pois, Mari uikutti kanamaisesti. Toikka repäisi housunsa nilkkoihin ja me muut laskettiin häveliäästi pisteitä. Ei hitto, mulla oli toiseksi vähiten.
-Tota, mä sanoin.
-Tänne vaan! Toikka heittäytyi häpeilemättömästi kalliolle selälleen. Sen rusehtava penis seisoi täydessä mitassaan ja huojui puolelta toiselle. Jengi tuijotti mua ja Toikkaa häpeillen ja punastellen mutta kiinteästi kuin nälkää näkevä apina banaania. Laskeuduin sen ylle. Toikan penis taipui painoni alla vatsaa vasten ja sen karheat huulet suutelivat mua lämpimästi. Vetäydyin ja vilkaisin Toikkaa noustessani vielä kerran. En tiedä miksi.
Toikka ehti saada housut jalkaansa pienen hetken ennen kuin Natunen luikahti esiin kitukasvuisen katajapuskan takaa.
-Mitenkäs täällä sujuu?
-Uimaan menossa, Toikka selitti ja sukelsi kalliolta peittäen stondiksensa aaltoihin.
-Joo-o, lämmintä on, Natunen mutisi ja istuutui kalliolle. Pöydän ääressä punasteltiin. Mä olin varma, että jokainen niistä olisi ollut valmis menemään ties kuinka pitkälle, jos Natunen ei olisi astellut paikalle. Kun se taas siirtyi kauemmas, Toikka nousi järvestä. Se pyysi kaikilta numeron ja antoi omansa.
-Tää on sellanen rinki, tajuutteks te?
Anna näytti epävarmalta.
-Ei tietenkään pakko oo, mut kyllä se siitä lähtee, Toikka rohkaisi ja hymyili sille. Sitten se veti mut syrjään ja sopotti suunnitelmansa korvaani. Mä nyökkäsin sille myöntävästi.
-Natunen hei! Toikka karjaisi jonon perältä paluumatkan alettua. Se oli just viiltänyt vauhdissa renkaaseen linkkarilla ja vaati joukkoa pysähtymään ajokelvottomaksi muuttuneen pyöränsä ympärille.
-Voi harmi, Natunen ihmetteli. –Tähän ei tullut varauduttuakaan mitenkään.
-Paha homma, Toikka myönsi itsekin, mutta muisti sitten kuin spontaanisti:
-Mut eiks Mari asu tässä lähellä? Sehän vois tulla suoraan kotiin ja mä voisin paikata renkaan sen luona. Jaska osaa varmaan auttaa.
Natunen etsi katseellaan Marin, joka nyökytti blondimaiseen tyyliinsä ja vaikutti ylen määrin tyytyväiseltä saadessaan osakseen ylimääräistä huomiota. Muut lähtivät polkemaan ja me jäätiin.
-Onks pitkäkin matka? Toikka uteli, mutta jatkoi ennen kuin Mari ehti vastata. –Mut eihän sillä niin väliä oo, koska ihan mielellään me katotaan sun kauniisti keinuvaa peppua.
Mari hihitti.
-Onks sulla muuten poikaystävää? Toikka jatkoi edelleen.
Mä pyöritin sille päätäni ja muodostin huulilleni sanat ”ei niin nopeesti”, mutta Toikka luotti menetelmäänsä. ”Blondikana”, se vastasi huuliaan huolellisesti ja äänettömästi venyttäen ja iski silmää
-Ei mulla silleen varsinaista.
-Oho! Toikka esitti hämmästynyttä. -Vaikka oot luokan kuumin mimmi?
Mari hihitti uudestaan.
-Enhän mä oo ees kaunis ainakaan Veeran tai Katin rinnalla.
-Mun mielestä sä oot kaikkein kaunein tai ainakin seksikkäin, Toikka sanoi vakuuttavasti.
Mari hihitti kolmannen kerran typerästi. Toikka puristi sitä leikkisästi takapuolesta.
-Älä!
-Miks ei.
-En mä oo sellanen.
-Millanen?
-Sellanen… Se mietti hetken. –Sellanen halpa.
Toikka pysäytti sen ja katsoi sitä syvälle silmiin kuin hukkuva pelastajaansa.
-Enhän mä sua halpana pidä, kunhan ajattelin…
Mari ei vastannut ja jatkoi kävelyään.
-Mitä sä ajattelit? se kysyi pienen tauon jälkeen.
-En mä kehtaa sanoo, Toikka takerteli ja tiesi lämmittäneensä Maria juuri sopivasti.
Toikka oli etukäteisarvelussaan oikeassa. Marin porukat eivät olleet kotona, mutta työkalut löytyivät nopeasti. Sillä aikaa kun me huhkittiin renkaan kanssa, Mari keitti meille kahvia.
-Tiesit sä et Jaska on neitsyt? Toikka kysyi siltä pöydän ääressä ja tunki pullaa suuhunsa.
-Turpa kiinni! Mä ärähdin.
Marin silmät laajenivat ja se katsoi mua umpityperästi.
-Aijaa! Mari huokasi.
-Sori Jaska, ei ollut tarkoitus!
Mulkaisin sen mussuttavaa naamaa ja tiesin, että kaiken tarkoitus oli päästä Marin pöksyihin. Tai niin mä luulin. Kun Toikka oli saanut kupin tyhjäksi, se nousi.
-Eiköhän Jaska mennä.
-Älkää vielä, Mari jokelsi hätäisesti tietämättä itsekään, mitä halusi. –Ei meidän porukat tuu vielä moneen tuntiin.
-No, pelataanko taas? Toikka yritti viedä tilannetta eteenpäin. Sen äänessä kuulsi kärsimättömyys.
Mari nyökkäsi ja meni hakemaan kortteja. Toikka supisi mulle huijaamisen perussäännöt nopeasti ennen Marin paluuta. Lopuksi sovimme, ettei kukaan hävinnyt saa riisua itseään, vaan hänet riisutaan ja alastomalle hävinneelle keksitään tehtävä, joka molempien voittaneiden pitää hyväksyä.
-Emmä ehkä sittenkään…
-Nyt pelaat! Toikan kärsivällisyys alkoi loppua blondikanan suhteen eikä sen äänessä ollut enää häivähdystäkään kunnioitusta. Mä pelasin Toikalle loistavia kortteja, mutta se hävisi tahallaan kerta toisensa perään. Mari riisui sitä ärsyttävästi hihitellen tajuamatta juonen kulkua, mitä mä en enää tajunnut itsekkään, kunnes jäljellä olivat enää pikkuhousut. Ne olivat uimisen jäljeltä kosteat ja näin vaakatasossa pönöttävän sauvan tumman karvoituksen keskellä. Toikka hävisi arvattavasti seuraavankin pelin ja Mari vapautti hänet housuistaan.
Vilkuilin pöydän alla huojuvaa elintä ja raskaita palleja. Se oli eka kerta, kun näin toisen pojan elimen täydessä tällingissä ja se liikutti jollain lailla mun sisintä. Yritin keskittyä peliin, ettei mun katseista olisi syntynyt väärää vaikutelmaa. Mari hävisi muutaman peräkkäin, kunnes sillä oli suojanaan enää bikinit. Sitten Toikka pelasi harkituilla siirroilla mut alasti ja Mari jäi ainoaksi, jolla oli kangasriepuja suojanaan. Se hihitteli ja ilvehti ja vilkuili pöydän alle, mutta Toikka vähät välitti siitä, vaan tuijotti mua väliin suoraan silmiin ja väliin jalkoväliin. Mitä helvettiä se halusi?
Lopuksi me riisuttiin Mari. Se oli helppoa yhteistyöllä, enkä hoksannut, miksi Toikka ei ollut halunnut tehdä sitä heti. Kun mä avasin Marin bikinien nauhat ja paljastin rinnat, huokasin syvään. Tissit olivat paljon suuremmat kuin olisi voinut aavistaa ja ne olivat rivot: pitkulaiset, mutta pystyt säkit, joiden päissä hehkuivat suuret, ryppyiset, tummat nänninpihat ja luihut nöpöttävät nännit. Lopuksi Toikka sai kunnian paljastaa Marin viirun. Toikka veti kiusoitellen vaaleanpunaisen kangaspalan siististi ajellun karvoituksen yltä.
-OK, seuraava kierros, Toikka kiirehti. Mari ei näyttänyt kiinnostavan sitä. Huomasin heti, että Toikka pelasi mua vastaan. Hävisin.
-Mitäs keksittäis? Toikka kysyi.
Mari hihitti.
-Mä… se yritti, mutta jätti lauseensa kesken.
-Sano vaan! Toikka kannusti.
-Jos se imis sua.
-Eiköhän nyt vähän rauhotuta, sanoin väliin puoliksi hätääntyneenä. –Ei tässä sentään mitään homoja olla.
-Ei ehkä homoja, mutta bi mä olen, joten kyllä se mulle käy.
-No mulle ei! Sössötin hämmentyneenä.
-Et kai sä aio luistaa? Toikka kysyi tiukaten.
-En mä tällaseen suostu eikä me tällasesta sovittu.
-Tää on just sääntöjen mukaista vai mitä Mari?
Se hihitti taas myöntävästi tajuamatta, että mun päätä kiristi oikeasti.
-Sä haluut tätä! Toikka totesi uhmakkaasti.
-No mä en jumalauta oo mikään homo!
-Et ookaan. Sä oot bi niin kuin mä ja Mari. Sen näkee.
-Onks tää joku saatanan ansa? Mä ähisin ja nousin lähteäkseni.
-Ei tää oo mikään ansa vaan mahdollisuus. Toikka tarttui mua käsistä ja veti ne selän taakse.
-Mennään! Se talutti mut ylös portaita. Panin näennäisesti vastaan, mutta Toikan selkääni tökkivä kalu sai mut haluamaan sitä käsittämättömällä voimalla.
-Pääset ensin pillun makuun, se on Veeran jäljiltä. Toikka paljasti.
-Onks teillä joku helvetin kiimarinki josta tietää kaikki muut paitsi mä? Kysyin.
-Ei. Kunhan järjestelen asioita omaksi ja muiden eduksi, Toikka naurahti. Kato nautinnollisen, monipuolisen seksin saaminen on taktiikkalaji.
Mari kävi kontalleen mun eteen. Sen pylly oli omituisen muotoinen. Lantio kapea kuin pojalla, mutta pakarat runsaat. Niiden terävästi nousevat kummut päättyivät selviin räystäisiin.
-Nuole sen pyllyä, Toikka pyysi.
-Ootsähullusaatana!
-Tää on ihan yleistä, älä oo tollanen nynny ja kiroile koko ajan. Mari tykkää nuolemisesta kuin hullu puurosta.
Kuulin kaksi kilahdusta ja tajusin Toikan lukinneen ranteeni käsiraudoilla.
-En nuole! Sanoin uhmakkaasti.
-Sä nuolet, koska sekä Mari että sä itse tykkäätte siitä. Se on uinnin jäljeltä täysin puhdas. Tunsin Toikan sormet niskassani. Ne painoivat mun pään pyllynposkien väliin, jotka litistyivät mun kasvojen ympärille.
-Anna mennä!
-En varmasti, mumisin.
Whap! Whap! Whap! Toikan kämmen lävähti mun pakaroille monta kertaa peräjälkeen. Kirvelsi.
-Kieli sinne!
Tottelin. En ajatellut, mutta mun päässä, jalkovälissä ja kielen kärjessä tykytti. Puoliromanttiset kuvitelmat teknisestä taituruudestaja osaavista otteista sortuivat, kun kieleni ja poskeni hieroivat Toikan ohjaamina naisen pyllyssä ja pillussa ja kastuivat läpimäriksi.
-Alemmas!
-Syvemmälle!
-Etsi klitta!
-Syö sitä!
-Selälleen!
Mari tuli mun ylle ja hieroi lihaansa huuliani ja nenääni vasten, kunnes laukesi.
-Ihanaa, se huokasi.
-Mun vuoro, Toikka vaati ja asettui mun eteen.
-Nuole!
-Nyt tää loppu! Mä nikottelin.
-Aiot sä kotiin helyt ranteissa? Toikka kysyi. –Hae piiska, se sanoi sitten Marille.
Toikka läiskäytteli kevyesti mun pyllynposkia.
-Me ei olla mitään varsinaisia sadisteja, mutta vähän väriä seksielämään on hyväksi.
Mari tuli piiskan kanssa.
-Anna mennä, Toikka antoi sille luvan ja se sivelteli mun pakarat punaisiksi.
-Yritähän uudestaan, Toikka pyysi mua Marin koventaessa iskujaan. Työnsin pääni Toikan pakaroiden väliin ja nuolin sitä samaan tapaan kuin Maria aikaisemmin. Se työnsi pyllyään mun kasvoja vasten, pyöritti sitä ja kääntyi sitten istumaan seinää vasten.
-Annapa suukkia!
Annoin. Ja se laukesi.
Istuimme hiljaa.
-Häpeä on nautinnon tappaja, Toikka filosofoi.
Mari hihitti.
-Voisko edes tuo pitää turpansa kiinni? Kysyin.
-Sä olet sen palvelija aivan niin kuin muidenkin, Toikka ohjasti mua.
-Mä en oo kenenkään palvelija!
-Susta tulee helvetin hyvä palvelija kun voitat häpeän ja opit nauttimaan palvelemisesta itsekin.
-Mä en palvele ketään.
-Ei sitten jos et halua. Jos mieli muuttuu, tuo mulle huomenna kouluun kirjoitelma, jossa kerrot yksityiskohtaisesti, miltä tuntuu koskea kielellä naisen pyllyä, miehen pyllyä ja pillua. Ja sitten käytät vielä tätä.
Se ojensi mulle pienen metallinapin, jossa oli punainen pisara mustalla pohjalla.
-Mikä tää on?
-Orjien rintanappi että muukin jengi tunnistaa.
-Onks niitä paljon?
-Ai muita?
-Niin.
-On niitä sen verran että sulla riittää palveltavaa ja tehtäviä sekä koulussa että vapaa-ajalla,mutta ethän sä oikeesti haluu orjaks.
-Katotaan, mä sanoin ja mietin, miten aloittaisin kuvailun.
Laahauduin muun joukon perässä. Toikan johtama jengi oli sännännyt miehisen uhon puuskassaan kärkeen ja kadonnut horisonttiin. Roni löntysti läskiensä kanssa keskijoukossa ja mun edellä hihittelivät eteenpäin Mari, Kati ja Veera. Viimeksi mainittu kuului siihen itsensä ylentäjien joukkoon, joka halusi odottaa sitä ainoaa oikeaa ja säästään ensilevityksen avioliittoon. Kati harrasti muutaman vuoden itseään vanhempia poikia ja oli yleisten oletusten mukaan luokan kokenein. Mari taas kai kuului niihin toistaiseksi neitsyisiin, jotka halusivat eroon kokemattomuuden taakastaan.
Rakkauden viivaa mäkin halusin päästä viruttamaan niin kuin kai useimmat 16-vuotiaat, mutta toistaiseksi mun rauhallinen elämäntapa ei ollut suonut tilaisuutta. Se ei estänyt mua kuitenkaan arvioimasta kaikissa mahdollisissa tilanteissa edellä kulkevien rankoja ja niin tein nytkin. Jos mä olisin saanut valita, olisin ottanut Veeran. Se ei ehkä ollut kaunein, mutta se oli sporttisin ja sen daisarit oli muotoluokkaa A. Ja sillä oli sitä paitsi päässä älliä keskivertoa enemmän. Katikin oli mukiinmenevä, mutta ehkä vähän liian veltto mun makuun. Marin pylly oli omituinen, rinnat pienet ja kasvot kapeat kuin hevosella ja kaiken lisäksi siinä oli synnynnäistä kanamaisuutta ja blondiutta. Totaalinen turn-off siis.
OK. Viimein perillä. Edessä loiskui meri, sivulla kohosi sauna ja grillikatos ja alla hohki lämmin kallio. Aurinko paistoi, aallot kohisivat eikä ollut liian kuuma. Mainiot puitteet kirjalle ja makoilulle, mutta Toikka oli eri mieltä heti kun se näki, että Natunen, meidän luokanvalvoja, hävisi lähimmän töyrään taakse.
-Tuu Jaska pelaamaan! Se karjui.
Vaivauduin grillikatoksen pöydän ääreen ja Toikka kaivoi esiin Uuno-kortit.
-Ai lasten leikkejä? Kysyin ivallisesti.
-Ehkä, mut aikuisten säännöllä. 300 pisteestä poikki. Vähiten pisteitä saanut joutuu riisumaan yhden vaatekappaleen ja suutelemaan toiseks viimeistä. Kuka uskaltaa?
Mari istuutui pöydän ääreen ensimmäisenä kuin pahin tyrkky. Veera vetäytyi – kuinkas muutenkaan – mutta Kati osallistui ja sen lisäksi pöytään uskaltautuivat jättiryntäineen Kirsi ja nynnyyttään osallistumisellaan peittelevä jo valmiiksi vapiseva Anna. Meitä oli siis kuusi. Leideistä ainoa vähän tasokkaampi oli Kati, mutta ei auttanut valittaa, koska vetäytyminen olisi katsottu pelkuruudeksi. Mun imago ei olisi kestänyt sitä.
-Neljä tyttöä ja kaks poikaa? Katsoin kysyvästi Toikkaan.
-Lisää vaan jännitystä, kaks huonointa suutelee joka tapauksessa, Toikka selitti.
Eka peli oli hyvässä vauhdissa, kun Natunen asteli paikalle.
-Tehän olette keksineet viehättävän ajankulun, se mairisteli tyytyväisenä. –Minä taidankin mennä katselemaan vähän kauemmaksi lintutarjontaa kun näytätte pärjäävän keskenännekin, se selitti.
-OK, Toikka totesi lintuhullulle biologian maikalleen näennäisen välinpitämättömästi, vaikka todellisuudessa Natusen harharetki merkitsi meille riemukasta vapautta.
Sain eka pelistä 240 ja tulin toiseksi. Kati voitti, Kirsi hävisi, ja Anna tuli toiseksi viimeiseksi.
-Vaatetta vain vähemmäksi sitten, Toikka irvisti Kirsille, joka oli jo alkanut vetää T-paitaansa raskaiden ryntäidensä ja leveiden kasvojensa yli. Sen alta paljastuivat pienet bikinit, joiden kolmiot peittivät nännit ja nänninpihat, mutta jättivät muun hyllyvän lihan näkyviin. Mulla alkoi jäykistyä, ja kun Kirsi veti Annan lähelleen, mun piti työntää itseäni eteenpäin pöydän alle, ettei stondikseni olisi näkynyt kaikille.
Naisille läheisyys on luontevaa, mä ajattelin Kirsin kumartuessa Annan puoleen. Se tarttui sormillaan sen niskaan ja suuteli sitä rauhallisesti ja kiireettömästi. Mä olin varma, että se oli Hikari-Annan ensimmäinen oikea suudelma ja siltä se näyttikin. Ensin se harasi näennäisesti vastaan kuin linnunpoika, mutta suli sitten Kirsin kosketuksen alle ja näytti lopuksi siltä kuin olisi voinut rakastella Kirsiä kaikkien katseiden alla.
Hävisin seuraavan.
-Ihana sixpack, Mari kujersi nähdessään mun yläkropan. Se oli tullut toiseksi viimeiseksi ja näytti olevan onnensa huipulla lähestyessään mua. Suutelussa en sentään ollut kokematon eikä mua jännittänyt painaa huuliani Marin ohuita kaaria vasten, mutta se ei tyytynytkään kevyeen pusuun vaan istui mun syliin ja upotti kielensä mun kitalakeen. En tiedä mitä se teki, mutta mun elin ponnahti kiivaasti farkkuja vasten ja luulin purkautuvani housuihini Marin kielen kiemurrellessa mun omaani vasten.
-Jaskalla seisoo, Mari ilmoitti typeryyttään ja irrottautui musta. Muut hurrasivat ilkkuen ja mua hävetti, mutta ei niin paljon kuin olisi voinut luulla. Eroottinen tunnelma oli tehnyt tehtävänsä.
Seuraavaksi joutui riisumaan Toikka. Se suuteli Katia. Sitten se joutui riisumaan vielä toisen kerran. Sille jäi ylleen vain pullottavat valkoiset pikkuhousut, joiden suojaksi se veti suuteluvuoroon joutuneen Kirsin. Kun se hävisi kolmannen kerran peräkkäin, epäilin, että se tekee sen tarkoituksella.
-Kaikki pois, Mari uikutti kanamaisesti. Toikka repäisi housunsa nilkkoihin ja me muut laskettiin häveliäästi pisteitä. Ei hitto, mulla oli toiseksi vähiten.
-Tota, mä sanoin.
-Tänne vaan! Toikka heittäytyi häpeilemättömästi kalliolle selälleen. Sen rusehtava penis seisoi täydessä mitassaan ja huojui puolelta toiselle. Jengi tuijotti mua ja Toikkaa häpeillen ja punastellen mutta kiinteästi kuin nälkää näkevä apina banaania. Laskeuduin sen ylle. Toikan penis taipui painoni alla vatsaa vasten ja sen karheat huulet suutelivat mua lämpimästi. Vetäydyin ja vilkaisin Toikkaa noustessani vielä kerran. En tiedä miksi.
Toikka ehti saada housut jalkaansa pienen hetken ennen kuin Natunen luikahti esiin kitukasvuisen katajapuskan takaa.
-Mitenkäs täällä sujuu?
-Uimaan menossa, Toikka selitti ja sukelsi kalliolta peittäen stondiksensa aaltoihin.
-Joo-o, lämmintä on, Natunen mutisi ja istuutui kalliolle. Pöydän ääressä punasteltiin. Mä olin varma, että jokainen niistä olisi ollut valmis menemään ties kuinka pitkälle, jos Natunen ei olisi astellut paikalle. Kun se taas siirtyi kauemmas, Toikka nousi järvestä. Se pyysi kaikilta numeron ja antoi omansa.
-Tää on sellanen rinki, tajuutteks te?
Anna näytti epävarmalta.
-Ei tietenkään pakko oo, mut kyllä se siitä lähtee, Toikka rohkaisi ja hymyili sille. Sitten se veti mut syrjään ja sopotti suunnitelmansa korvaani. Mä nyökkäsin sille myöntävästi.
-Natunen hei! Toikka karjaisi jonon perältä paluumatkan alettua. Se oli just viiltänyt vauhdissa renkaaseen linkkarilla ja vaati joukkoa pysähtymään ajokelvottomaksi muuttuneen pyöränsä ympärille.
-Voi harmi, Natunen ihmetteli. –Tähän ei tullut varauduttuakaan mitenkään.
-Paha homma, Toikka myönsi itsekin, mutta muisti sitten kuin spontaanisti:
-Mut eiks Mari asu tässä lähellä? Sehän vois tulla suoraan kotiin ja mä voisin paikata renkaan sen luona. Jaska osaa varmaan auttaa.
Natunen etsi katseellaan Marin, joka nyökytti blondimaiseen tyyliinsä ja vaikutti ylen määrin tyytyväiseltä saadessaan osakseen ylimääräistä huomiota. Muut lähtivät polkemaan ja me jäätiin.
-Onks pitkäkin matka? Toikka uteli, mutta jatkoi ennen kuin Mari ehti vastata. –Mut eihän sillä niin väliä oo, koska ihan mielellään me katotaan sun kauniisti keinuvaa peppua.
Mari hihitti.
-Onks sulla muuten poikaystävää? Toikka jatkoi edelleen.
Mä pyöritin sille päätäni ja muodostin huulilleni sanat ”ei niin nopeesti”, mutta Toikka luotti menetelmäänsä. ”Blondikana”, se vastasi huuliaan huolellisesti ja äänettömästi venyttäen ja iski silmää
-Ei mulla silleen varsinaista.
-Oho! Toikka esitti hämmästynyttä. -Vaikka oot luokan kuumin mimmi?
Mari hihitti uudestaan.
-Enhän mä oo ees kaunis ainakaan Veeran tai Katin rinnalla.
-Mun mielestä sä oot kaikkein kaunein tai ainakin seksikkäin, Toikka sanoi vakuuttavasti.
Mari hihitti kolmannen kerran typerästi. Toikka puristi sitä leikkisästi takapuolesta.
-Älä!
-Miks ei.
-En mä oo sellanen.
-Millanen?
-Sellanen… Se mietti hetken. –Sellanen halpa.
Toikka pysäytti sen ja katsoi sitä syvälle silmiin kuin hukkuva pelastajaansa.
-Enhän mä sua halpana pidä, kunhan ajattelin…
Mari ei vastannut ja jatkoi kävelyään.
-Mitä sä ajattelit? se kysyi pienen tauon jälkeen.
-En mä kehtaa sanoo, Toikka takerteli ja tiesi lämmittäneensä Maria juuri sopivasti.
Toikka oli etukäteisarvelussaan oikeassa. Marin porukat eivät olleet kotona, mutta työkalut löytyivät nopeasti. Sillä aikaa kun me huhkittiin renkaan kanssa, Mari keitti meille kahvia.
-Tiesit sä et Jaska on neitsyt? Toikka kysyi siltä pöydän ääressä ja tunki pullaa suuhunsa.
-Turpa kiinni! Mä ärähdin.
Marin silmät laajenivat ja se katsoi mua umpityperästi.
-Aijaa! Mari huokasi.
-Sori Jaska, ei ollut tarkoitus!
Mulkaisin sen mussuttavaa naamaa ja tiesin, että kaiken tarkoitus oli päästä Marin pöksyihin. Tai niin mä luulin. Kun Toikka oli saanut kupin tyhjäksi, se nousi.
-Eiköhän Jaska mennä.
-Älkää vielä, Mari jokelsi hätäisesti tietämättä itsekään, mitä halusi. –Ei meidän porukat tuu vielä moneen tuntiin.
-No, pelataanko taas? Toikka yritti viedä tilannetta eteenpäin. Sen äänessä kuulsi kärsimättömyys.
Mari nyökkäsi ja meni hakemaan kortteja. Toikka supisi mulle huijaamisen perussäännöt nopeasti ennen Marin paluuta. Lopuksi sovimme, ettei kukaan hävinnyt saa riisua itseään, vaan hänet riisutaan ja alastomalle hävinneelle keksitään tehtävä, joka molempien voittaneiden pitää hyväksyä.
-Emmä ehkä sittenkään…
-Nyt pelaat! Toikan kärsivällisyys alkoi loppua blondikanan suhteen eikä sen äänessä ollut enää häivähdystäkään kunnioitusta. Mä pelasin Toikalle loistavia kortteja, mutta se hävisi tahallaan kerta toisensa perään. Mari riisui sitä ärsyttävästi hihitellen tajuamatta juonen kulkua, mitä mä en enää tajunnut itsekkään, kunnes jäljellä olivat enää pikkuhousut. Ne olivat uimisen jäljeltä kosteat ja näin vaakatasossa pönöttävän sauvan tumman karvoituksen keskellä. Toikka hävisi arvattavasti seuraavankin pelin ja Mari vapautti hänet housuistaan.
Vilkuilin pöydän alla huojuvaa elintä ja raskaita palleja. Se oli eka kerta, kun näin toisen pojan elimen täydessä tällingissä ja se liikutti jollain lailla mun sisintä. Yritin keskittyä peliin, ettei mun katseista olisi syntynyt väärää vaikutelmaa. Mari hävisi muutaman peräkkäin, kunnes sillä oli suojanaan enää bikinit. Sitten Toikka pelasi harkituilla siirroilla mut alasti ja Mari jäi ainoaksi, jolla oli kangasriepuja suojanaan. Se hihitteli ja ilvehti ja vilkuili pöydän alle, mutta Toikka vähät välitti siitä, vaan tuijotti mua väliin suoraan silmiin ja väliin jalkoväliin. Mitä helvettiä se halusi?
Lopuksi me riisuttiin Mari. Se oli helppoa yhteistyöllä, enkä hoksannut, miksi Toikka ei ollut halunnut tehdä sitä heti. Kun mä avasin Marin bikinien nauhat ja paljastin rinnat, huokasin syvään. Tissit olivat paljon suuremmat kuin olisi voinut aavistaa ja ne olivat rivot: pitkulaiset, mutta pystyt säkit, joiden päissä hehkuivat suuret, ryppyiset, tummat nänninpihat ja luihut nöpöttävät nännit. Lopuksi Toikka sai kunnian paljastaa Marin viirun. Toikka veti kiusoitellen vaaleanpunaisen kangaspalan siististi ajellun karvoituksen yltä.
-OK, seuraava kierros, Toikka kiirehti. Mari ei näyttänyt kiinnostavan sitä. Huomasin heti, että Toikka pelasi mua vastaan. Hävisin.
-Mitäs keksittäis? Toikka kysyi.
Mari hihitti.
-Mä… se yritti, mutta jätti lauseensa kesken.
-Sano vaan! Toikka kannusti.
-Jos se imis sua.
-Eiköhän nyt vähän rauhotuta, sanoin väliin puoliksi hätääntyneenä. –Ei tässä sentään mitään homoja olla.
-Ei ehkä homoja, mutta bi mä olen, joten kyllä se mulle käy.
-No mulle ei! Sössötin hämmentyneenä.
-Et kai sä aio luistaa? Toikka kysyi tiukaten.
-En mä tällaseen suostu eikä me tällasesta sovittu.
-Tää on just sääntöjen mukaista vai mitä Mari?
Se hihitti taas myöntävästi tajuamatta, että mun päätä kiristi oikeasti.
-Sä haluut tätä! Toikka totesi uhmakkaasti.
-No mä en jumalauta oo mikään homo!
-Et ookaan. Sä oot bi niin kuin mä ja Mari. Sen näkee.
-Onks tää joku saatanan ansa? Mä ähisin ja nousin lähteäkseni.
-Ei tää oo mikään ansa vaan mahdollisuus. Toikka tarttui mua käsistä ja veti ne selän taakse.
-Mennään! Se talutti mut ylös portaita. Panin näennäisesti vastaan, mutta Toikan selkääni tökkivä kalu sai mut haluamaan sitä käsittämättömällä voimalla.
-Pääset ensin pillun makuun, se on Veeran jäljiltä. Toikka paljasti.
-Onks teillä joku helvetin kiimarinki josta tietää kaikki muut paitsi mä? Kysyin.
-Ei. Kunhan järjestelen asioita omaksi ja muiden eduksi, Toikka naurahti. Kato nautinnollisen, monipuolisen seksin saaminen on taktiikkalaji.
Mari kävi kontalleen mun eteen. Sen pylly oli omituisen muotoinen. Lantio kapea kuin pojalla, mutta pakarat runsaat. Niiden terävästi nousevat kummut päättyivät selviin räystäisiin.
-Nuole sen pyllyä, Toikka pyysi.
-Ootsähullusaatana!
-Tää on ihan yleistä, älä oo tollanen nynny ja kiroile koko ajan. Mari tykkää nuolemisesta kuin hullu puurosta.
Kuulin kaksi kilahdusta ja tajusin Toikan lukinneen ranteeni käsiraudoilla.
-En nuole! Sanoin uhmakkaasti.
-Sä nuolet, koska sekä Mari että sä itse tykkäätte siitä. Se on uinnin jäljeltä täysin puhdas. Tunsin Toikan sormet niskassani. Ne painoivat mun pään pyllynposkien väliin, jotka litistyivät mun kasvojen ympärille.
-Anna mennä!
-En varmasti, mumisin.
Whap! Whap! Whap! Toikan kämmen lävähti mun pakaroille monta kertaa peräjälkeen. Kirvelsi.
-Kieli sinne!
Tottelin. En ajatellut, mutta mun päässä, jalkovälissä ja kielen kärjessä tykytti. Puoliromanttiset kuvitelmat teknisestä taituruudestaja osaavista otteista sortuivat, kun kieleni ja poskeni hieroivat Toikan ohjaamina naisen pyllyssä ja pillussa ja kastuivat läpimäriksi.
-Alemmas!
-Syvemmälle!
-Etsi klitta!
-Syö sitä!
-Selälleen!
Mari tuli mun ylle ja hieroi lihaansa huuliani ja nenääni vasten, kunnes laukesi.
-Ihanaa, se huokasi.
-Mun vuoro, Toikka vaati ja asettui mun eteen.
-Nuole!
-Nyt tää loppu! Mä nikottelin.
-Aiot sä kotiin helyt ranteissa? Toikka kysyi. –Hae piiska, se sanoi sitten Marille.
Toikka läiskäytteli kevyesti mun pyllynposkia.
-Me ei olla mitään varsinaisia sadisteja, mutta vähän väriä seksielämään on hyväksi.
Mari tuli piiskan kanssa.
-Anna mennä, Toikka antoi sille luvan ja se sivelteli mun pakarat punaisiksi.
-Yritähän uudestaan, Toikka pyysi mua Marin koventaessa iskujaan. Työnsin pääni Toikan pakaroiden väliin ja nuolin sitä samaan tapaan kuin Maria aikaisemmin. Se työnsi pyllyään mun kasvoja vasten, pyöritti sitä ja kääntyi sitten istumaan seinää vasten.
-Annapa suukkia!
Annoin. Ja se laukesi.
Istuimme hiljaa.
-Häpeä on nautinnon tappaja, Toikka filosofoi.
Mari hihitti.
-Voisko edes tuo pitää turpansa kiinni? Kysyin.
-Sä olet sen palvelija aivan niin kuin muidenkin, Toikka ohjasti mua.
-Mä en oo kenenkään palvelija!
-Susta tulee helvetin hyvä palvelija kun voitat häpeän ja opit nauttimaan palvelemisesta itsekin.
-Mä en palvele ketään.
-Ei sitten jos et halua. Jos mieli muuttuu, tuo mulle huomenna kouluun kirjoitelma, jossa kerrot yksityiskohtaisesti, miltä tuntuu koskea kielellä naisen pyllyä, miehen pyllyä ja pillua. Ja sitten käytät vielä tätä.
Se ojensi mulle pienen metallinapin, jossa oli punainen pisara mustalla pohjalla.
-Mikä tää on?
-Orjien rintanappi että muukin jengi tunnistaa.
-Onks niitä paljon?
-Ai muita?
-Niin.
-On niitä sen verran että sulla riittää palveltavaa ja tehtäviä sekä koulussa että vapaa-ajalla,mutta ethän sä oikeesti haluu orjaks.
-Katotaan, mä sanoin ja mietin, miten aloittaisin kuvailun.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Paska tarina...homotarinoille on oma paikkansa.
tarina! Anna tulla vain jatkoa.
...perustuuko tää joihinkin oikeisiin henkilöihin? Miksi juuri noi nimet? Jne.?
jatkoa sitten vaan kirjoittamaan...
homoja täälla pasltalla. Kirjoita helvetti ne tarinas tonne homopuolelle. Eli kohta MIESTEN KESKEN on sun tarinoilles hyvä. Heteroita ei kiinnosta lukea sun homoilujas kinky palstalta.
"homoja täälla pasltalla. Kirjoita helvetti ne tarinas tonne homopuolelle."
Heterot harrastavat heteroja ja monille kinkyily on jotain aivan muuta kuin seksiä. Se on filosofiaa, jossa ylitetään mielen ja kulttuurin rajoja. Heteromies alistamassa heteromiestä voi olla jollekin iso juttu.
Homopuolelle tekstini eivät mielestäni kuulu, koska homous ja kinkiys eivät tarkoita millään muotoa samaa.
Olen pahoillani, koska aiheutin pahaa mieltä. Jos kirjoitan jatkossakin, laitan tekstien alkuun varoituksen/ilmoituksen siitä, mitä ne sisältävät.
ja olen heteronainen. Tarina oli mielestäni erittäin hyvin kirjoitettu ja kiihottava. Monet tämän palstan kirjoituksista sisältävät naisten välistä seksiä. Miksi sinä idiootti et vaadi niitä siirrettäväksi lesbopalstoille? Mikä ihme oletus on, että kinky-palstan tarinat pitäisi suunnata ainoastaan punaniskasille, homofobisille heteromiehille?
en niin kiinnostunut itse ole.. olen kuitenkin sitä mieltä, että tätä palstaa lukevien pitäisi olla melko avoimia, minusta ei ole varaa sanoa mikä on ällöttävää ja mikä on kiihottavaa. Jokaisella on omat mieltymykset ja tällä palstalla käyvien pitäisi se tietää. Tonne kauniit ja rohkeat -osastolle voivat sitten mennä ne, jotka ei näitä juttuja kestä.