Oli syyskuu ja helvetin kylmä.
Paiskasin laukun eteisen lattialle puolihuolimattomasti ja ripustin takkini naulakkoon, hieroen jäätyneitä sormiani. Ulkona oli varmasti pakkasta, olin siitä sataprosenttisen varma!
Astelin makuuhuoneen puolelle, sytyttäen pöytälampun ja avaten pitkät hiukseni nutturalta ja harjaten ne. Sitten riisuiduin ja vaihdoin yövaatteet, silkkisen yöpaitani ja pitkät housut.
Pistin myös villasukat jalkaani sillä tajusin että kämppä oli jääkylmä. Olikohan ikkuna jossain auki?
Mietteissäni laahustin keittiöön ja vilkaisin ulos juodessani vettä. Kello oli jo paljon, melkein yli puolenyön, ja huomenna olisi koulua. Bileet olivat kestäneet pitempään ja en ollut raaskinut lähteä, vaikka järki muistutti koulusta sinnikkääsi.
Samassa kuulin pauketta. Hipsin olohuoneeseen ja huomasin parvekkeen oven olevan auki. Ällistyin, en todellakaan ollut sitä auki jättänyt lähtiessäni, minähän olin neiti huolillisuus itse! Mietteissäni suljin oven ja astelin makuuhuoneeseen.
-"iltaa"
Miehen ääni tervehti.
Olin huudahtaa säikähdyksestä ja vaistomasesti tartuin johonkin jolla voisin puolustautua. Katselin kauhuissani ja samalla mielenkiinnolla, kun varjoista asteli nuorimies, iältään varmaankin noin parikymppinen. Hänellä oli pitkät, hiemna kiharaiset vaaleat hiukset ja silmät- niin, ne katsoivat kuin suoraan lävitseni. Niin älykkäiltä ja suorastaan pelottavilta ne näyttivät. Tummat ne olivat kuin yö ulkona.
Mies katseli minua hetken, sitten hänen huulilleen levisi virnistys. katselin ällistyneenä miehen virnuilua ja satuin vilkaisemaan mitä pidin kädessäni, se oli pehmolelu. Noloissani heitin sen pois. Tuolla en ainakaan voisi suojautua. Sitten ilmeeni koveni ja kysyin- omaksi ihmeeksenikin - hyvin töykeällä äänellä; -"kuka olet ja mitä teet asunnossani?"
Miehen kasvot synkistyivät. Hän astui lähemmäs.
-"olen tarkkaillut sinua jo kauan, olen päättänyt viimein mitä haluan"
Tuijotin miestä kauhuissani. Raiskaaja, sen täytyi olla joku raiskaaja!
-"Sinä lähdet mukaani"
-"Älä unta näe!" Karjaisin ja pinkaisin karkuun. Seuraava mitä tunsin oli riuhtaisu pitävään otteeseen ja pisto kaulallani, sen jälkeen tuli pimeys...
to be continued...
Paiskasin laukun eteisen lattialle puolihuolimattomasti ja ripustin takkini naulakkoon, hieroen jäätyneitä sormiani. Ulkona oli varmasti pakkasta, olin siitä sataprosenttisen varma!
Astelin makuuhuoneen puolelle, sytyttäen pöytälampun ja avaten pitkät hiukseni nutturalta ja harjaten ne. Sitten riisuiduin ja vaihdoin yövaatteet, silkkisen yöpaitani ja pitkät housut.
Pistin myös villasukat jalkaani sillä tajusin että kämppä oli jääkylmä. Olikohan ikkuna jossain auki?
Mietteissäni laahustin keittiöön ja vilkaisin ulos juodessani vettä. Kello oli jo paljon, melkein yli puolenyön, ja huomenna olisi koulua. Bileet olivat kestäneet pitempään ja en ollut raaskinut lähteä, vaikka järki muistutti koulusta sinnikkääsi.
Samassa kuulin pauketta. Hipsin olohuoneeseen ja huomasin parvekkeen oven olevan auki. Ällistyin, en todellakaan ollut sitä auki jättänyt lähtiessäni, minähän olin neiti huolillisuus itse! Mietteissäni suljin oven ja astelin makuuhuoneeseen.
-"iltaa"
Miehen ääni tervehti.
Olin huudahtaa säikähdyksestä ja vaistomasesti tartuin johonkin jolla voisin puolustautua. Katselin kauhuissani ja samalla mielenkiinnolla, kun varjoista asteli nuorimies, iältään varmaankin noin parikymppinen. Hänellä oli pitkät, hiemna kiharaiset vaaleat hiukset ja silmät- niin, ne katsoivat kuin suoraan lävitseni. Niin älykkäiltä ja suorastaan pelottavilta ne näyttivät. Tummat ne olivat kuin yö ulkona.
Mies katseli minua hetken, sitten hänen huulilleen levisi virnistys. katselin ällistyneenä miehen virnuilua ja satuin vilkaisemaan mitä pidin kädessäni, se oli pehmolelu. Noloissani heitin sen pois. Tuolla en ainakaan voisi suojautua. Sitten ilmeeni koveni ja kysyin- omaksi ihmeeksenikin - hyvin töykeällä äänellä; -"kuka olet ja mitä teet asunnossani?"
Miehen kasvot synkistyivät. Hän astui lähemmäs.
-"olen tarkkaillut sinua jo kauan, olen päättänyt viimein mitä haluan"
Tuijotin miestä kauhuissani. Raiskaaja, sen täytyi olla joku raiskaaja!
-"Sinä lähdet mukaani"
-"Älä unta näe!" Karjaisin ja pinkaisin karkuun. Seuraava mitä tunsin oli riuhtaisu pitävään otteeseen ja pisto kaulallani, sen jälkeen tuli pimeys...
to be continued...
Vastaukset 2
Vanhimmat
sinä tykkäät manala-tyyppisistä
lopuista
no mutta.. sullahan on piileviä kykyjä!!! jatka ihmeessä, toi oli tosi huippu alku.. mä tykkäsin!!!