täs muutamii kysymyksii teille vanhemmille, et jos oppisin paremmin ymmärtää noit mun vanhempii..
Ensinnäkin olis semmonen kymys että onko outoa että 12.v tytöllä on ystäviä ikäluokassa 12-19?
mull on ton ikäsii ystävii joo, tuun viellä sitä paitsi paremmin toimeen vanhempien kanssa kun saman ikästen... mutta kun mul oli kerran pari 14 vuotiasta kaveria kylässä ei vanhemmat voinut käsittää...
sitten on semmonen et nykyään jos isä tulee kotiin ja sanoo esim. moi mulle ja mä en vastaa koska se ei yleensäkkään ole ollut nin iso juttu et ei kukaan muukaan tääl vastaa jos mä sanon mooi niin isä kuiteskin rupeen huuta mulle ihan sairaasti vaan siit etten mä sano sille "moi"
"SINUsTA ON TULLUT NOKKAVA!"
noin se sanoo vaan sen takia etten sano moi... xD
sit on semmonen juttu et on jo murros ikä alkanu pari vuotta sitten ja aina ollaan oltu prheenkaa melko läheisii mut nykyään ahdistaa hirveesti jos iskä tulee mun huoneeseen tai jos se taputtaa mua tavan omasesti takamukseen tai halaa niin tulee hirveen ahdistava olo... onks se normaalii?
tos oli nyt muutamii juttuja, jotka häiritsee mua.... olis kiva jos joku vois vähän jelpata ja sanoo kommenttiaan (:
Ensinnäkin olis semmonen kymys että onko outoa että 12.v tytöllä on ystäviä ikäluokassa 12-19?
mull on ton ikäsii ystävii joo, tuun viellä sitä paitsi paremmin toimeen vanhempien kanssa kun saman ikästen... mutta kun mul oli kerran pari 14 vuotiasta kaveria kylässä ei vanhemmat voinut käsittää...
sitten on semmonen et nykyään jos isä tulee kotiin ja sanoo esim. moi mulle ja mä en vastaa koska se ei yleensäkkään ole ollut nin iso juttu et ei kukaan muukaan tääl vastaa jos mä sanon mooi niin isä kuiteskin rupeen huuta mulle ihan sairaasti vaan siit etten mä sano sille "moi"
"SINUsTA ON TULLUT NOKKAVA!"
noin se sanoo vaan sen takia etten sano moi... xD
sit on semmonen juttu et on jo murros ikä alkanu pari vuotta sitten ja aina ollaan oltu prheenkaa melko läheisii mut nykyään ahdistaa hirveesti jos iskä tulee mun huoneeseen tai jos se taputtaa mua tavan omasesti takamukseen tai halaa niin tulee hirveen ahdistava olo... onks se normaalii?
tos oli nyt muutamii juttuja, jotka häiritsee mua.... olis kiva jos joku vois vähän jelpata ja sanoo kommenttiaan (:
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse, kun olin 12-vuotias, mulla oli kans vanhempia kavereita. Mun vanhemmat eivät kanskaan oikein sulattaneet sitä. He pelkäsivät, mitä kaikkea voi tapahtua ja mihin kaikkeen minä voin osallistua. Veikkaan, että sun vanhemmillasi on sama pelko.
Tuosta moikkaamisesta. Se on kohteliasta moikata, mutten oikein ymmärä tuota huutamista. Meillä sanotaan aina moi, kun tullaan tai mennään. Ihan miten vain. Se kuuluu tapoihin. Helpottaisi suakin varmasti, jos opettelisit sanomaan isällesi moikat.
Sä olet tullut murrosikään. Sä alat pikkuhiljaa kasvamaan aikuiseksi, ja sillon perhe tuntuu ahdistavalta. Eli on täysin normaalia.
Sitä alkaa erkanemaan omasta äidistä ja isästä, huomaa olevansa yksilö, ja haluaa tehdä omalla tavalla elämänsä. Kehoitan kuitenkin kuuntelemaan vanhempiasi, he kuitenkin ovat eläneet joskus nuoruutta.
Eli kaikki tämä on normaalia aikuiseksi kasvamista. Älä kuitenkaan vielä ala olemaan aikuinen. Olet lapsuuden ja nuoruuden välimailla. Mikäli mielesi tekee leikkiä, leiki! Vaikka se kuinka kuulosti hassulta, nimittäin aikuisen maailmassa ei paljon leikitä.
Erittäin hyvää kevättä sulle! :)
Itselläni oli 12 vuoden iässä 16 vuotias kaveri. Isäni ei pitänyt siitä. Syy oli tämä legendaarinen "Se houkuttelee sut viel johonki tyhmää!!" Äitini luotti minuun, ja piti kaveristani (enkä sitten ikinä kovinkaan tyhmää tehnytkään, ainakaan tuon vanhemman kaverini kanssa..)
Olin suht usein tämän ystäväni kanssa.
Ja sit tähän "moi" asiaan. Ehkä sun isäs on todellaki tehny kärpäsestä härkäsen, mut olishan se kohteliast tervehtii kun menee kotii.
Mullei kyl oo ollut tollasta tilannetta, ku aina minä sain mennä kotii, ja huutaa tervehdykset, ja odottaa vastausta, mutta kyllä minä silti aina vastausta toivoin. Ei kai ole liikaa vastata? On hyvin ärsyttävää kun ei vastata.