olen lähihoitajaksi opiskelevä äiti ja meillä on menossa lastensuojelu kurssi. Olla puhutud sijaisperheistä-miten sijoitus tapahtuu, raha puolesta ja että mitä oikeuksi kuullu.
Minua taas kiinosta, että mikä on saanut teidät halumaan sijaislapseen perheseen(itsellä kaksi lasta ja tiedän, että ei lasten kanssa ole mitenkään kovin helppo) Kuitenkin sijaislapseet saatta olla kokenuut pahoja ennestään ja voivat siksi oireella alussa, sitten biovanhemmatkin saatta joskus olla hankalia, lisäksi yhteistyö ammattiihmisten kanssa ja joskus jopa lapsi palaa takaisin omien vanhempien luona(tietenkin kiva jos lapsi pääse takaisiin, tarkoitta ,että oikeat vanhemmat on saanut asiat kuntoon, mutta sijaisvanhemmat taas joutuvat antamaan taksi lapseen, kenen he ovat kiintunut) jne. Olenkin nyt miettinut, että mikä see syy saatta olla. Kiva että löytyy pariskuntia, ketkä jaksaa...
Että jos joku sijaisvanhempi jaksaa kertoa omasta syysta, olisin kiitollinen:)
Minua taas kiinosta, että mikä on saanut teidät halumaan sijaislapseen perheseen(itsellä kaksi lasta ja tiedän, että ei lasten kanssa ole mitenkään kovin helppo) Kuitenkin sijaislapseet saatta olla kokenuut pahoja ennestään ja voivat siksi oireella alussa, sitten biovanhemmatkin saatta joskus olla hankalia, lisäksi yhteistyö ammattiihmisten kanssa ja joskus jopa lapsi palaa takaisin omien vanhempien luona(tietenkin kiva jos lapsi pääse takaisiin, tarkoitta ,että oikeat vanhemmat on saanut asiat kuntoon, mutta sijaisvanhemmat taas joutuvat antamaan taksi lapseen, kenen he ovat kiintunut) jne. Olenkin nyt miettinut, että mikä see syy saatta olla. Kiva että löytyy pariskuntia, ketkä jaksaa...
Että jos joku sijaisvanhempi jaksaa kertoa omasta syysta, olisin kiitollinen:)
Vastaukset 10
Vanhimmat
ryhtyminen oli meillä tarkan pohdinnan tulos.Aluksi emme oikein tienneet mitä kaikkea sijaisvanhemmuus piti sisällään, mutta mitä enempi sai tietoa sitä varmempia olimme.Omat lapset, neljä poikaa, oli tehty ja vielä olisi haluttu tyttö taloon.Meille olisi todennäköisesti tullut lisää poikia ja niin tämä oli yksi mahdollinen asia saada tyttö.Leikki sikseen, mutta oli siinä hieman tottakin, sillä halusimme tytön.Miksi emme siis hoitaisi sijaislasta.Eihän lapsen tarvitse olla biologinen-lapsi kuin lapsi- kaikki ovat yhtä hyviä ja tärkeitä.Ensisijaisesti mieleen tuli halu auttaa lapsia ja viedä heitä elämässä eteenpäin.Olimme sitä mieltä, että koti olisi lapselle parempi paikka kuin laitos.Kotonahan on samat ihmiset hoitamassa-toisin kuin laitoksessa.Voimavaroja tuntui meillä olevan riittämiin ja taloudellinen tilanne kunnossa.Toinen meistä vanhemmista saattoi jäädä kotiin.Miksi siis emme hoitaisi vieraitakin lapsia. Voisimme tarjota heille turvallisen kodin ja voisimme antaa heille rakkautta.Tiesimme, että rankkaa sijaislapsen hoitaminen saattoi olla, mutta se ei pelottanut, vaan olimme sitä mieltä, että mitään ei ole niin vaikeaa, etteikö selvittäisi urakasta.
Nyt neljäntoista vuoden jälkeen voin todeta, että silloinen ratkaisumme oli oikea. Sijaisvamhempana toimiminen on antanut paljon ja etenkin elämää kokonaisuudessaan katsellaan nyt erilaisin silmin.Vaaleanpunaiset lasit ovat jossain laatikon perällä.
Ei kovin uskottavaa.
en vaan ole suomalainen ja sen taki myös tulevat kirjoittus virheet, kuitenkin edellinen lukeja on vastanut asiallisesti ja ei hätäille kirjoittusvirheistään.
miksi tulet edes nokkinesi tänne jos etsit vain kirjoitusvirheitä. Parempaakin tekemistä luulisi sinulla varmaan olevan. Muita neuvoja täällä kaivataan. Parempi olisi sellainen neuvo joka auttaisi vaikka lapsia elämän tiellä parempaan kuin toistenmollaamiseen. Sinä et ole uskottava, oli sitten muuten sinulla halpamainen kommentti.
Hei!
Olemme harkitsemassa adoptiota. Sitä kautta esille tuodaan myös sijaisvanhemmuus. Adoptoisin erittäin mielellään pienen suomalaisen vauvelin. Sitten olisi tarjolla ulkomailta vauveleita ja vähän vanhempiakin lapsia noin 7 vee asti. Suomalaisia vauvaiän ylittäneitä taasen ei adoptoitavaksi tule. Huostaanotettuja lapsia on lastenkodissa, mutta vanhemmat eivät useinkaan anna heitä adoptoitavaksi. Kuitenkin hekin tarvitsisivat perheen ja kodin. Laitos ei ole paras paikka kenellekään kasvaa. Oma poikamme on nyt 5 ja hän saisi nopeammin leikkikaverin, jos adoption sijaan ryhtyisimmekin pitkaikaiseksi sijaiperheeksi, jolloin perheeseemme tuli ehkä leikki-ikäinen lapsi.
Ongelmia on ulkomailta adoptoiduillakin lapsilla. Ei tosin riitoja vanhempien kanssa. Mutta kielen ja kulttuurin kanssa. Suomesta sijoitetun lapsen kulttuuritausta on sama ja kielikin, ongelmat ovat toiset.
Siinä omia perustelujamme, mutta päätöksiä emme vielä ole tehneet.
Aloittelemme sijaisvanhempien " uraa" juuri ja syy siihen ryhtymiseen on halu auttaa edes yksi lapsi pois lastenkotikierteestä. Olen itse toiminut psykiatrisessa ryhmäkodissa ja tavallisessa nuorisokodissa huostaanotettujen lasten ja nuorten hoitajana ja kauheinta oli se miten lapsia vaihdetaan paikasta ja laitoksesta toiseen. Meillä itsellämme on neljä lasta ja voimme tarjota jollekin lapselle tavallisen kodin. Itse olen päättänyt sen, ettei meidän tulevaa sijaislasta vaikeuksien ilmaantuessa heti laiteta "kiertoon". Hän tulee kuulumaan bio-äiteineen ja isineen perheeseemme.
Oli mukavaa, todella mukavaa lukea oikeista syistä liikkeellä olevasta ilmeisesti äidistä.
On ikävää lukea sijaisvanhemmista tai sellaisesta joka omista syistään ottaa lapsen kuin kesäkissan. Haluan kaikki mulle heti.
Aloittajalle terveisiä että sijoitetut lapset jos olet heidän kanssaan tekemisissä joutuvat ymmärtämään sinua eikä sellainen ole mitenkään tarpeellista kun ajattelee heidän huostaanottoon huvenneita voimavarojaan ja epävarmaa tulevaisuuttaan. Ihan lasten edun takia suosittelen vaikka vanhustenhuollon tai hammashoitajan suuntautumisvaihtoehtoa tai mitä muita niitä nyt onkaan. Ihan ystävällisesti.
ryhtyykään ajatuksella, että "otetaan nyt kokeeksi.."
Emme mekään, silti meillä on takana yksi purkautunut sijoitus. Jos olisimme lapsen pitäneet, niin siitä olisi kaikkein eniten kärsineet muut lapsemme. Eihän se toki ole sijoituksen tarkoitus! Yhden hyvinvointi ei saa maksaa muiden huonostivointia! Vai saako mielestäsi?
Purkua mietimme monta kuukautta, kunnes tajusimme että pakko se päätös on tehdä.
Myöhemmin tajusimme, ja kuulimme myös lääkäreiltä, että tämä lapsi ei alunalkaen olisi edes kuulunut perhesijoitukseen.
Ymmärrän toki että kuntien on halpaa laittaa lapset sijaisperheisiin, mutta silti tuntuu oudolta, että näin menetellään.
olla AMMATTITAITOISTEN VIRANOMAISTEN käsissä,
eikö sosiaalitätien
(kuinkahan monen alan,
ainakin itse kuvittelevat erittäin monen alan)
ammattitaito olekaan riittävää
näissä lastensuojelullisissa huostaanotoissa?
Meillä ajatus on pyöri alitajunnassa jo monia vuosia sitten ja lastamme syntymien jälkeen aloitimme ensin tukiperheenä jonka jälkeen puolivahingossa lupauduimme pride-valmennukseen jossa asiaa saa vielä harkita. Pride-valmennuksen alusta asti kumpikin meistä tiesi, että tämä on meidän juttu. Se kolahti! Suurimpana motiivina oli halu auttaa ja tämä oli meidän tapa tehdä se.Toinen motiivi oli halu tarjota lapselle pysyvä koti. Päätöksen tekoa helpotti se,että meistä ei tunnu vaikealta ottaa vastaan lapsen mukana tuleva biosuku ja biolapsemme ovat alusta asti olleet innolla mukana. On kyllä tosi vaikea kertoa mikä sai ryhtymään sijaisvanhemmaksi koska toisaalta tunsimme että näin pitää tapahtua. Sisäinen ääni sanoi tai jotain.