Keskiajalla lapsetkin vietiin katsomaan mestauksia, koska niitä pidettiin opettavaisina. Ranskan vallankumouksen aikaan giljotiinin lähettyvillä istui aina mummoja kutimet mukanaan, seuraamassa jännittävää näytelmää.
Onpa raakaa, sivistymätöntä, inhottavaa! Onneksi nykyaikana ei tapahdu moista, huudahtaa valveutunut kansalainen.
Johtopäätös on väärä. Tirkistely on edelleen muotia. Kosto myy oikeutta paremmin.
Kun Oklahoman pommittaja äskettäin teloitettiin, uhrien omaiset pääsivät seuraamaan tapahtumaa. Suomessakin kansalle selitettiin tarkkaan millä tavalla ja missä myrkkyruiske oikein annettiin.
Minua oksetti.
Kuolemantuomio on edelleen laillinen Yhdysvalloissa ja monissa muissa valtioissa. Aina kun otsikoihin nousee joku törkeä rikos, vaaditaan Suomessakin suu vaahdossa kovempia otteita. Laillista väkivaltaa on kuulemma liian vähän.
En ymmärrä tällaista järkeilyä.
En toki minäkään toivo, että kaiken maailman psykopaatit saavat kulkea kadulla vapaana. Jos ihminen on yhteisölle vaarallinen, hänet on viisasta eristää yhteisöstä. Turhaa raakuutta en silti tajua.
Murhaajan teloittaminen ei tuo hänen uhrejaan takaisin. Se ei ilmeisesti toimi myöskään pelotteena ja estä siten seuraavaa murhaajaa toimimasta. Sopii vilkaista Yhdysvaltojen rikostilastoja, jos ei usko.
Jos varkaalta katkaistaan kädet, hän ei varmaankaan jatka varastamista. Joku muu kuitenkin jatkaa, ja se joku on ehkä edeltäjäänsä ovelampi ja etevämpi ja osaa paremmin varoa kiinni jäämistä.
Väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa, ei vähennä sitä. Julmuus on helppo mieltää osaksi ihmisluontoa, jos viranomaisetkin ottavat siihen osaa.
Kuolemantuomio on rangaistuksista pahin, koska sitä ei voi perua. Vaikken uskonnosta mitään käsitäkään, ihmettelen silti kuka muka on tarpeeksi puhdas heittääkseen sen ensimmäisen kiven.
Amnesty järjesti keväällä puhetilaisuuden, joka pysäytti minut miettimään.
Minua ei niinkään järkyttänyt se puhuja, jonka pojanpoika odottaa teloituspäiväänsä, ilmeisesti syyttömänä. Totta kai tämä isoisä kiertää maailmaa saarnaamassa kuolemantuomiota vastaan.
Sen sijaan minuun teki vaikutuksen Linda-niminen vanhempi nainen, jonka tyttären tuntemattomat miehet raiskasivat ja ampuivat vuosia sitten.
On mahdotonta edes kuvitella miten itse toimisi samassa asemassa. Ainakin olisin raivoissani. Ehkä alkaisin ajatella, että kosto on suloista.
Lindalle ei käynyt niin. Selvittyään pahimmasta tuskasta hän totesi, että kenenkään muun ei pitäisi joutua käymään läpi vastaavia tunteita.
Uhreilla on omaisia, mutta niin on yleensä rikollisillakin. Murhaajakin on jonkun lapsi, puoliso tai vanhempi.
Jos otetaan silmä silmästä ja hammas hampaasta, olemme pian kaikki sokeita ja hampaattomia.
Toisin kuin voisi luulla, Lindasta tuli siis kiihkeä kuolemanrangaistuksen vastustaja. Lopulta vaarallisimpien vankien auttamisesta tuli hänelle uusi elämänura. Tyttärensä murhaajatkin hän on tavannut.
En usko, että itse voisin olla yhtä suuri vastaavassa tilanteessa. On siis pakko ihailla häntä, joka siihen pystyy.
Onpa raakaa, sivistymätöntä, inhottavaa! Onneksi nykyaikana ei tapahdu moista, huudahtaa valveutunut kansalainen.
Johtopäätös on väärä. Tirkistely on edelleen muotia. Kosto myy oikeutta paremmin.
Kun Oklahoman pommittaja äskettäin teloitettiin, uhrien omaiset pääsivät seuraamaan tapahtumaa. Suomessakin kansalle selitettiin tarkkaan millä tavalla ja missä myrkkyruiske oikein annettiin.
Minua oksetti.
Kuolemantuomio on edelleen laillinen Yhdysvalloissa ja monissa muissa valtioissa. Aina kun otsikoihin nousee joku törkeä rikos, vaaditaan Suomessakin suu vaahdossa kovempia otteita. Laillista väkivaltaa on kuulemma liian vähän.
En ymmärrä tällaista järkeilyä.
En toki minäkään toivo, että kaiken maailman psykopaatit saavat kulkea kadulla vapaana. Jos ihminen on yhteisölle vaarallinen, hänet on viisasta eristää yhteisöstä. Turhaa raakuutta en silti tajua.
Murhaajan teloittaminen ei tuo hänen uhrejaan takaisin. Se ei ilmeisesti toimi myöskään pelotteena ja estä siten seuraavaa murhaajaa toimimasta. Sopii vilkaista Yhdysvaltojen rikostilastoja, jos ei usko.
Jos varkaalta katkaistaan kädet, hän ei varmaankaan jatka varastamista. Joku muu kuitenkin jatkaa, ja se joku on ehkä edeltäjäänsä ovelampi ja etevämpi ja osaa paremmin varoa kiinni jäämistä.
Väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa, ei vähennä sitä. Julmuus on helppo mieltää osaksi ihmisluontoa, jos viranomaisetkin ottavat siihen osaa.
Kuolemantuomio on rangaistuksista pahin, koska sitä ei voi perua. Vaikken uskonnosta mitään käsitäkään, ihmettelen silti kuka muka on tarpeeksi puhdas heittääkseen sen ensimmäisen kiven.
Amnesty järjesti keväällä puhetilaisuuden, joka pysäytti minut miettimään.
Minua ei niinkään järkyttänyt se puhuja, jonka pojanpoika odottaa teloituspäiväänsä, ilmeisesti syyttömänä. Totta kai tämä isoisä kiertää maailmaa saarnaamassa kuolemantuomiota vastaan.
Sen sijaan minuun teki vaikutuksen Linda-niminen vanhempi nainen, jonka tyttären tuntemattomat miehet raiskasivat ja ampuivat vuosia sitten.
On mahdotonta edes kuvitella miten itse toimisi samassa asemassa. Ainakin olisin raivoissani. Ehkä alkaisin ajatella, että kosto on suloista.
Lindalle ei käynyt niin. Selvittyään pahimmasta tuskasta hän totesi, että kenenkään muun ei pitäisi joutua käymään läpi vastaavia tunteita.
Uhreilla on omaisia, mutta niin on yleensä rikollisillakin. Murhaajakin on jonkun lapsi, puoliso tai vanhempi.
Jos otetaan silmä silmästä ja hammas hampaasta, olemme pian kaikki sokeita ja hampaattomia.
Toisin kuin voisi luulla, Lindasta tuli siis kiihkeä kuolemanrangaistuksen vastustaja. Lopulta vaarallisimpien vankien auttamisesta tuli hänelle uusi elämänura. Tyttärensä murhaajatkin hän on tavannut.
En usko, että itse voisin olla yhtä suuri vastaavassa tilanteessa. On siis pakko ihailla häntä, joka siihen pystyy.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..sinne murhaajien ja pedofiilien kanssa juntti!
Taisi Lindaparka tulla jonkin uskontosuuntauksen aivopesemäksi.
Mitä ihailtavaa on siinä, että yrittää parhaan kykynsä mukaan tehdä nykyisten ja tulevien rikollisten teot hyväksyttäviksi?