Käteni kehtoa keinutta,
katselen lastani keinuvaa.
Niin pienet kädet,
ja pienet jalat.
Ja keinuvan kehdon suuret salat.
Käteni kehtoa keinuttaa,
ei lapsella muuta oo keinuttajaa,
kuin Äiti ja Isä,
ja taivahan tähdet.
Joskus sä kehdosta matkahas lähdet.
Käteni kehdon jo seisauttaa,
ei kehdossa enää oo keinujaa.
Ei pientä kättä,
ei jalkoja näy.
Mun lapsonen kehdosta elohon käy.
katselen lastani keinuvaa.
Niin pienet kädet,
ja pienet jalat.
Ja keinuvan kehdon suuret salat.
Käteni kehtoa keinuttaa,
ei lapsella muuta oo keinuttajaa,
kuin Äiti ja Isä,
ja taivahan tähdet.
Joskus sä kehdosta matkahas lähdet.
Käteni kehdon jo seisauttaa,
ei kehdossa enää oo keinujaa.
Ei pientä kättä,
ei jalkoja näy.
Mun lapsonen kehdosta elohon käy.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tosi kiva ja hyvin rytmitetty.
Lämpimästi äidin sydämestä. Eikö?
Täällä on hieman hiljaista, eikä kukaan kirjoita mitään.
Siksi varmaan kukaan ei ole kommentoinut runoasikaan. Mutta nyt kommentoi. Jatka lisää samasta aiheesta.
Ensimmäisessä säkeessä pikku kirjoitusvirhe, mutta niitähän sattuu. Minullekin luultavasti tässä vastauksessa.
Suoraan Äidin sydämestä :) Ei suinkaan, vaan Isän! Huomasin myöskin tuon kirjoitusvirheen vasta sitten kun laitoin runon tänne, mutta ei se nyt niinkään haittaa!
Miten tämä on hiljainen paikka? Minusta tänne tulee päivässä aika paljon viestejä, yli 20!
Kiitos kommenteista :)