ikäset olla yksin.Olen soittanut usein ja käynytkin omaiseni luona mutta hän antaa ymmärtää että ei ole kiinnostunut kun pidän yhteyttä.En ole loukannut omasta mielestä mutta onko näin että ei vaan jaksa olla niin seurallinen enää ja haluaa omaa rauhaa.
Kun haluaisin välittää mutta en halua olla häirikkö.Siksi kysyn noin yleensä että tuntuuko se yksiolo sittenkin paremmalle kun jatkuva seurustelu,jos ei jaksa.
Kun haluaisin välittää mutta en halua olla häirikkö.Siksi kysyn noin yleensä että tuntuuko se yksiolo sittenkin paremmalle kun jatkuva seurustelu,jos ei jaksa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole kuin 54v,mutta anoppini oli hyvin yksinäinen,kun ei ollut semmoisia tuttuja paljon,jotka kävi ja aina ,kun joku kävi hän marisi ja marmatti ja valitti kaikki tautinsa,mutta oli sitte hyvin tyytyväinen,kun oli muistanu joku käydä kyläilemässä.
Kyläillään vaan yksinäisten luona,kun kyllä ne kaipaa,vaikka eivät osaa tai halua myöntää.
äitini silloin viimeisinä vuosin oli väsynyt ottaan vieraita ,hän kun oli aikaisemmin aina ollut kova tarjoamaan kahvin kanssa ja muutenkin passas . Mutta kyllä hän tykkäs että me tyttäret käytiin ,kun tehimme kaikkia siellä niin että hän sai vaan seurustella . Vanha ihminen väsyy pienemmästäkin tavallisuudesta poikkeavasta.
Vähäistä seuranpitoa yritin minäkin jokunen aika sitten tarjota iäkkäälle yksinäiselle naapurilleni, mutta sitten kuulin hänen lapseltaan, että hän viihtyy mieluummin kotonaan yksin. Olisin ulkoilutueksi tarjoutunut. Varmaankin riippuu asianomaisen terveydentilasta ja mielenlaadusta, lienee persoonakohtaista.
ollut monta vuotta naapuri ,jo yli 80v ,vein ainakin kaksi vuotta hänen pikkusta koiraa ulos kun hänen kulkeminen tuli huonoksi ja tykkäsin että hän ei siittä koirasta halua luopua ,minulla on oma koira myös ja se kävi siinä samalla se ulkoluttaminen ,Vein sen kaksi kertaa päivässä . Hän tykkäsi että se riittää. Sitten kerran hänen ovella, kun otin sitä koiraa taas ,tuli sieltä vastaan sellainen n40-50 oleva mies ,se vanhus sanoi että se oli hänen poikansa, olin tosi ihmeissäni että ei edes tervehtinyt , ajattelin että ei tykännyt että vein sitä äitinsä koiraa ulos - . Sitten päättelin, että on varmaankin parempi kun jätän sen homman kokonaan . Oli oikeen paha mieli pitkän aikaa sen mummun puolesta , kyllä lapset ovat monta kertaa jotenkin omituisia omia vanhempiaan kohtaan .
tulee ihan sellainen ajatus että me ollaan niinkun toisenluokan ihmisiä --ei arvosteta niinkuin pitäis ihmisenä-.
Tiedän että me äidit ollaan kasvatettu lapset . Ollaanko itse oltu samanlaisia omia vanhempiamme kohtaan.