aiheena miten ehkäistä nuorten perheiden väsyminen ja lasten huostaanotto.
Tänään TV2 klo 22.35
Silminnäkijässä
171190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
aihe tämä edellä mainittukkin,vielä parempi ja tärkeämpi tutkimus olisi lastensuojelun TYÖNTEKIJÖIDEN mielenterveyden tutkiminen,ainakin TURUSSA !!
että pienestäpä sitä ihmiset nykyään väsyy..............
uusintana, näkis kuinka pienestä, väsyvät.
Tulee uusintana juuri parhaillaan (11.55)
Sitä samaa jauhamista, mieleen jäi nuoren äidin " en viitsi kävellä", niinpä, viitsimisestä kaikki yleensä on kiinni.
Eipä ne asiat ole muutenkaan samalla tavalla kuin olivat ennen.
Ohjelmassa opiskelija äiti kertoi oman äitinsä auttavan noin pari viikkoakin kuukausittain ja toisellakin äidillä oma äiti asui naapurissa. Kun oma lapseni oli pieni, asuin uudella asuinalueella, lähiverkosto puuttui TÄYSIN, ei ollut KETÄÄN auttamassa yhtenäkään päivänä viikosta IKINÄ.
Kerran kun sairastuin flunssaan ja kuumeeni nousi äkkiä yli 39:ään, soitin sosiaalitoimistoon ja pyysin kodinhoitajaa tai perhetyöntekijää auttamaan ruokaostosten tekemisessä, koska lähimmät kaupat olivat 2 km:n päässä. Olisi pitänyt kuulema lähettää anomus perhetyöstä 2 viikkoa aikaisemmin ja kodinhoitajia ei ollut antaa kun olivat kiinni vanhustyössä. Mitään apua ei tullut silloinkaan.
Itse seurallisena ihmisenä koin kyllä jatkuvan yksinäisyyden niin painostavana, että lopulta aloin olla niin masentunut, että se alkoi heijastua lapseenkin. Hoidin lasta kyllä konemaisesti päivittäiset pakolliset työt, mutta en jaksanut oman ahdistuneisuuteni keskellä pitää hänelle muuten seuraa juuri ollenkaan. Lapsikin alkoi lamaantua, lopetti leikkimisen esimerkiksi ja silloin tajusin ottaa yhteyttä ammattiauttajaan.
Olin sairastunut kuulema keskivaikeaan masennukseen ja avuksi lastensuojelu järjesti lapselle tarhapaikan, mutta ajan mittaan tuli ilmi, että hän ei ollut ollenkaan valmis vielä irrottautumaan minusta ja sopeutumaan tarhaan, vaikka olikin jo liki 2-vuotias.
Siitä alkoi sitten liki 10 vuotta jatkunut pyöritys, johon mahtuu vaikka mitä ja joka nyt ei suoraan liity tuon ohjelman aiheeseen. Joka tapauksessa voin omasta kokemuksestani sanoa, että ennakkoon apua ei saatu, jälkeen päin kyllä on yritetty räätälöidä vaikka mitä, mutta monessa mielessä se on tullut lapseni kohdalla jälki junassa.
...ohjelman ja vähän naureskellen mietin miten vähästä ihminen väsyy. Yhellä tosiaan oma äiti asu naapurissa, itselläni kummatkin lapsen isovanhemmat asuvat noin 350km päässä ja mies tekee pitkää päivää. Kaverit ovat kaikki töissä ja harvoin on lapselle hoitajaa. Kotosalla olen 1-vuotiaani kanssa hoitovapaalla ja hyvin menee. Mitään väsymystä ei ole, nukutaan aamu kymmeneen ja päivä menee lapsen ehdoilla. Missään päiväkerhoissa en käy, en mielestäni tarvitse vieraiden ihmisten seuraa. Omat kaverit ovat pysyneet, pari äitikaveria on, vieraillaan puolin ja toisin. Kotosalla ollaan nytkin oltu pari päivää ja sisällä varsinkin, näillä pakkasilla ei pienen kanssa ole ulos asiaa, mitään masennusta ei tästä varmaan tule. Itse voisin mennä töihin jos haluisin, mutta nautin hoitovapaalla olosta vielä kun tyttö on pieni. Se on ihan miten itse mieltää sen kotona olemisen, nauttiiko siitä vai kokeeko tylsäksi. Jos se ohjelman äiti haluaa lähteä asioille ja juhlimaan, eikö isoäiti voi hoitaa, ihmettelen vaan, itse auttaisin mummina mielelläni. Onnekashan se äiti on. Minulla itsellä ei lapselle ole hoitajia, illalla ainoastaan mies.
vaikuttaa näiden nuorten naisten väsymiseen,
on lapsen hoidosta, huollosta ja kasvatuksesta yksin vastaaminen.
Vastuu omasta lapsesta on suuri.
Ja kun vastuun kantaa aivan yksin ilman lapsen isää,
se voi tuntuua todella painavalta ja väsyttävältäkin.
Huoli siitä toimiiko oikein ja selviääkö kaikesta mitä elämä tuo eteen.
Ja kun yksin teet kaikki lasta koskevat päätökset,
se voi olla ajoittain todella raskasta ja pelottavaakin.
tuntui olevan muuten kohdallaan. On sitä selvitty isomman lapsi määrän kanssa asenteella. Totta että tarvitsee kontakteja mutta nekin tuntui olevan kohdallaan. kyllä se on aika pitkälle omasta asenteesta kiinni jollei ole mitään erityistä sairautta.
Tänä päivänä tuo avun saanti tuntuu olevan vähän siitä kiinni missä asuu ja minkälaiset viranomaiset ovat asioita hoitamassa. Ei tunnu olevan ihan tasapuolista tukeminen perheissä.
On paljon perheellisiä jossa äiti on yh-vanhempi kun puoliso ei osallistu syystä tai toisesta perheen rutiineihin.
Toivoin kyllä ohjelmalta aivan toista näkökulmaa lähestyä aihetta, petyin.
Petyin koska esimerkki tapaukset olivat jotenkin niin "tavallisia tapauksia" eli kaikki suht hyvin kunnossa. maailmallaon paljon, paljon väsyneempiä perheitä jotka todella kamppailevat pysyäkseen yhdessä ja tukea saa satunnaisesti.
"ennalta ehkäisevää" ja
syrjäytymisen ehkäisevää lastensuojelutyötä.
Eli ohjelmassa esiintyneet perheet
olivat vasta tunteneet olevansa jonkinlaisen ulkopuolisen avun tarpeessa.
Ohjelman rivien välistä olin "lukevinani",
että nämä lapsiperheet olivat tulleet tähän
10 viikon ryhmään neuvolan ja muiden tahojen kuin
lastensuojelun/sosiaaliviranomaisten kautta.
Kyseiset perheet eivät olleetkaan
varsinaisia sosiaalihuollon
lastensuojelun asiakkaita.
Toimintamallina hyvä,
jos edes "jokunen" lapsiperheen huostaanotto saadaan tällä keinolla ja toimintamallilla jo ennakkoon estettyä.
Ollenkään väheksymättä kenenkään
ihmisen tunteita tai tunne-elämää,
toisten väsymisen tai muun lapsen kasvattamisen
epävarmuuden raja on "matalampi" kuin toisten.
Kysymyshän ei todellakaan ollut
varsinaisesta sosiaalihuollon järjestämästä lastensuojelutyöstä/avohuollon tukitoimista lapsiperheiden parissa.
miten pitkää päivää tahansa, hän tulee kuitenkin kotiin jossain vaiheessa. ON HITON ISO ERO siihen todelliseen yksinäisyyteen kun tiedät, että se ulko-ovi ei koskaan käy, sieltä ei ole kukaan tulossa mihinkään aikaan vuorokaudesta.
asioiden hoidossa ovat Suomessa varmasti todella huikeat.
Tämä johtuu kunnassa vallassa olevista
"poliitikoista" ja kunnan virkamiehistä,
kuinka lapsiperheiden asioita painotetaan
eri kunnan hallintoalojen (sosiaali, sivistys, terveys, jne) budjeteissa.
Ja kuinka todella ja todellisesti
halutaan vaikuttaa lapsiperheiden hyvin/pahoinvointiin
kyseisessä kunnassa.
Kysymyshän on lopultakin vain yksittäisten kuntien politiikasta
ja kunnissa sitä lain mukaisesti
toteuttavista yksittäisistä virkamiehistä.
Kuinka virkamiehet missäkin päin Suomea samaa,
esimerkiksi sosiaalihuollon laki,
toteuttavat ja käytännössä
henkilökohtaisesti virkatoimissaan toteuttavat.
toiselta osapuolelta (lapsen isä tai äiti)
lapsen hoidossa ja huollossa
on tärkeä asia päivittäisessä elämässä.
Mutta, jos käy niin,
että lapsen toinen vanhempi puuttuu
lapsen jokapäiväisestä hoidosta ja huollosta:
- ei kannata väheksyä sitä pienintäkään!
kiinnostusta tai yhteydenottoa lapsen toiselta vanhemmalta
- yrittää rakentaa ns. tukiverkostoa
(omat vanhemmat, sukulaiset, ystävät jne) itselleen
sekä hakea myös "henkistäkin" tukea tästä lähipiiristään
- aina pärjää terveen maalaisjärjen kanssa
ja itse tuntee oman lapsensa kaikkein parhaiten
Hieman jos "kuuntelisit" lastasi, ehkäpä kuulisit sen pyynnön päästä ulos.
Juuri tuollaisilta sisäihmisiltä lapset pitäisi huostaanottaa, eikä antaa lasten kärsiä.
ja ohjeiden jakelijoita
ja varsinkin sossulla uhkaajia riittää.
joka h..in lähtöön.
Hävetkää ihmiset!
Onko Suomessa olemassa laki, että lapsi viedään joka päivä ulos.
Vaikka pakkakastakin olisi niin paljon,
etteivät aikuisetkaan ihmiset ole edes työmailla.
Hei haloo, nyt jo hyvät ihmiset,
Suomi on onneksi
todellakin vapaa maa.
Ja lapsensakin saa kasvattaa
toistaiseksi jokainen perhe
joko ULKONA tai SISÄLLÄ.
Ja oman pääkopan sisällöllä
on valitettavasti
jokaisen äidin ja isän velvollisuus ajatella,
mikä sopii meidän perheelle
eikä sosiaaliviranomaisille!!!!!
Lapsella voi olla sairaus (astma esimerkiksi) niin ettei kovalla pakkasella saa mennäkään ulos.
Kirjoituksesi oli ihan kiva.
Törppöjä arvostelijoita riittää joka lähtöön.
Joku voi olla katkera ja kateellinen siitäkin, että nautit lapsesi seurasta ja olette tasapainoisia ja onnellisia yhdessä.
Kaikkea hyvää jatkossakin!
ohjelmassa puhutusta kodinhoitajan työstä seuraavaa
(tai ovatko nykyään perhetyöntekijöitä?), että kodinhoitajien työ alasajettiin
totaalisesti 90 luvun alun ja puolen välin paikkeilla.
Eli kun lapsiperheillä on aina ollut kodinhoitajien tarvetta omissa perhetilanteissaan niin kodinhoitajaa ei sitten ole ollutkaan enää sosiaalipalveluista lapsiperheille tarjota.
Ja kun lapsi perheissä tarpeeksi kauan sinnitellään ja yritetään selvitä omin avuin perhetilanteista,
niin pieneltäkin tuntuva perheen asia,
voi lopulta "katkaista kamelilta" selän.