kätilöksi

kiitos vastauksesta, mä ite luen tällä hetkellä lähihoitajaksi että saisin vähän parempaa tokaria mutta ei millään jaksas odottaa vielä reilua kahta vuotta että valmistus. kova hinku ois hakemaan jo keväällä sillä entisellä todistuksella. vaikka eihän siitä haittaa ole jos yrittää samalla hakea myös sinne kätilö juttuun.

paljon on ollut turkuun hakijoita näköjään. ja vähän alotuspaikkoja. helsinkiin tais olla alotuspaikkoja peräti 34 jos en ihan väärin muista mutta paljon on sinnekkin hakijoita...

Itse kun oli synnytys- ja naistentautiopin kliinisellä kurssilla synnytyssaliosuutta suorittamassa, niin kätilöiden v-mäisyys ja kireys ja kaikkinainen ikävä asennoituminen lääketieteen kandidaatteihin oli todella ikävää ja typerää. Eikä se todellakaan olut vain minua kohtaan vaan kaikki kandit yhdessä antoivat aiheesta palautetta. Ihmettelenkin että mikä siinä oikein on? Yleislääketieteen apulaisopettaja epäili joskus syynä olevan kätilöiden jonkinlainen kateus tai vastaava lääkäreiksi valmistuvia kohtaan, voiko olla? Ottipa palkka-asiankin ko. apulaisopettaja esiin: toki ymmärrän että jos lääkärillä on 3-4 kertainen palkka kätilöön nähden, niin se saattaa aiheuttaa tuollaista käytöstä, mutta onhan nyt opiskelujen vaativuudessa, opiskelemaan pääsemisessä ja sitten itse työssäkin valtava vaatimus- ja vastuuero!

Ylioppilas I kirjoitti:

Itse kun oli synnytys- ja naistentautiopin kliinisellä kurssilla synnytyssaliosuutta suorittamassa, niin kätilöiden v-mäisyys ja kireys ja kaikkinainen ikävä asennoituminen lääketieteen kandidaatteihin oli todella ikävää ja typerää. Eikä se todellakaan olut vain minua kohtaan vaan kaikki kandit yhdessä antoivat aiheesta palautetta. Ihmettelenkin että mikä siinä oikein on? Yleislääketieteen apulaisopettaja epäili joskus syynä olevan kätilöiden jonkinlainen kateus tai vastaava lääkäreiksi valmistuvia kohtaan, voiko olla? Ottipa palkka-asiankin ko. apulaisopettaja esiin: toki ymmärrän että jos lääkärillä on 3-4 kertainen palkka kätilöön nähden, niin se saattaa aiheuttaa tuollaista käytöstä, mutta onhan nyt opiskelujen vaativuudessa, opiskelemaan pääsemisessä ja sitten itse työssäkin valtava vaatimus- ja vastuuero!

Itseasiassa ei ole kateus vaan totaalinen kyllästyminen, meillä on taukoamatta opiskelijoita, jokaikisessä vuorossa, aina, kesät talvet...se on todella rankkaa. On kätilöopiskelijoita, jotka ovat (osa ainakin) erittäin motivoituneita ja sitten on kandeja, jotka (suuri osa) ilmoittaa ettei voisi vähempää kiinnostaa, kunhan nyt on suoritettava nämä pakolliset kurssit -kumpia kuvittelet kätilöiden mielummin luotsaavan?

Tiedän, että sinulla on suunnaton tarve leimata kaikki lääkäreille kateellisiksi, joten vastaukseni todennäköisesti valuu kuin vesi hanhen selästä.

Ylioppilas I kirjoitti:

Itse kun oli synnytys- ja naistentautiopin kliinisellä kurssilla synnytyssaliosuutta suorittamassa, niin kätilöiden v-mäisyys ja kireys ja kaikkinainen ikävä asennoituminen lääketieteen kandidaatteihin oli todella ikävää ja typerää. Eikä se todellakaan olut vain minua kohtaan vaan kaikki kandit yhdessä antoivat aiheesta palautetta. Ihmettelenkin että mikä siinä oikein on? Yleislääketieteen apulaisopettaja epäili joskus syynä olevan kätilöiden jonkinlainen kateus tai vastaava lääkäreiksi valmistuvia kohtaan, voiko olla? Ottipa palkka-asiankin ko. apulaisopettaja esiin: toki ymmärrän että jos lääkärillä on 3-4 kertainen palkka kätilöön nähden, niin se saattaa aiheuttaa tuollaista käytöstä, mutta onhan nyt opiskelujen vaativuudessa, opiskelemaan pääsemisessä ja sitten itse työssäkin valtava vaatimus- ja vastuuero!

kuten monessa muussakan niin myös tässä: eipäs yleistetä. on turha leimata koko ammattikuntaa jos yksi on sattunut olemaan veemäinen. ja yleensä myös on hyvä jossain määrin katsoa peiliin, se että lääketieteen opiskelijat yhdessä purnaavata kätilöiden veemäisyyttä nurkan takana ei varmasti anna kätilöille hyvää mieltä.
omaa asennettakin voi parantaa, minä ainakin ohjaan paljon mielummin opiskelijaa joka on aktiivinen ja oikeasti kiinnostunut asioista, kuin sellaista joka vaan odottaa että pääsisi ohi tästäkin vaiheesta.
turha minusta on kateudesta syytellä, kätilö on minusta kaikin puolin kutsumusta ja jos joku haluaa lääkäriksi niin lähtee tai yrittää myös päästä lääkäriksi opiskelemaan. kateudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. läääketieteen opiskelijat jotka katsovat kokeneita kätilöitä pitkin nenänvartaa luullen olevansa parempia tuo minusta jo jonkin verrans yytä ollakkin vähän veemäinen. no jokaisella meistä on parannettavaa.

kuinkas muuten?! kirjoitti:

Itseasiassa ei ole kateus vaan totaalinen kyllästyminen, meillä on taukoamatta opiskelijoita, jokaikisessä vuorossa, aina, kesät talvet...se on todella rankkaa. On kätilöopiskelijoita, jotka ovat (osa ainakin) erittäin motivoituneita ja sitten on kandeja, jotka (suuri osa) ilmoittaa ettei voisi vähempää kiinnostaa, kunhan nyt on suoritettava nämä pakolliset kurssit -kumpia kuvittelet kätilöiden mielummin luotsaavan?

Tiedän, että sinulla on suunnaton tarve leimata kaikki lääkäreille kateellisiksi, joten vastaukseni todennäköisesti valuu kuin vesi hanhen selästä.

Kyllä kandeissa oli todella innostuneitakin mukana, ja he saivat samanlaisen kohtelun, eikö voisi hieman katsoa ensin ennenkuin kohtelee tylysti kaikkia vain nimineulassa olevan tittelin pohjalta?

Toki osa kandeista on varmasti tympääntyneinä mukana, jos on varma jo että erikoistuu vaikkapa korva- nenä- kurkkutauteihin tai muuten stressiä yms. ja kyttää siten vain suoritusmerkintää, että tutkinto etenee. Yleisesti ottaen kandeista synnytyssalityöskentelyn osuus klinikoissa on kuitenkin kiinnostava, useimmista osuus on oikeasti todella kiehtova ja kiinnostava kuitenkin: onhan synnytys kuitenkin varsin mielenkiintoinen tapahtuma, jos ei puhtaasti lääketieteellisesti niin muuten ainakin.

kateudesta on helppo syyttää kirjoitti:

kuten monessa muussakan niin myös tässä: eipäs yleistetä. on turha leimata koko ammattikuntaa jos yksi on sattunut olemaan veemäinen. ja yleensä myös on hyvä jossain määrin katsoa peiliin, se että lääketieteen opiskelijat yhdessä purnaavata kätilöiden veemäisyyttä nurkan takana ei varmasti anna kätilöille hyvää mieltä.
omaa asennettakin voi parantaa, minä ainakin ohjaan paljon mielummin opiskelijaa joka on aktiivinen ja oikeasti kiinnostunut asioista, kuin sellaista joka vaan odottaa että pääsisi ohi tästäkin vaiheesta.
turha minusta on kateudesta syytellä, kätilö on minusta kaikin puolin kutsumusta ja jos joku haluaa lääkäriksi niin lähtee tai yrittää myös päästä lääkäriksi opiskelemaan. kateudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. läääketieteen opiskelijat jotka katsovat kokeneita kätilöitä pitkin nenänvartaa luullen olevansa parempia tuo minusta jo jonkin verrans yytä ollakkin vähän veemäinen. no jokaisella meistä on parannettavaa.

"läääketieteen opiskelijat jotka katsovat kokeneita kätilöitä pitkin nenänvartaa luullen olevansa parempia "

No, eikös nyt sairaalahierarkiassa kuitenkin esim. 5. vuoden LK ole kuitenkin korkeammalla yleisesti kuin 4 vuotta alempitasoisessa opilaitoksessa opiskellut kätilö? Siis kyllä varmaan synnytyksen kätilöosuudesta, jota myös meille opetetaan, tietää kätilö enempi, mutta kyllähän nyt lääkäri muuten tietää/osaa enemmän ja on korkeammassa asemassa. Kyllä kumman paljon muuttuu asetelma kun sama kandi tulee seuraavana kesänä vs. synnytyslääkäriksi samaan klinikkaan, vaikka opinnot aiheesta olisivat jääneet siihen mitä synnytyssalijaksolta jäi... sitten viransijaisena olevaa kandia kohdellaan onneksi kuin herraa: ja kyllä parempi onkin, tulisipa melkoisia tilanteita jos kätilöt alkaisivat hyppiä lääkärin silmille ja kapinoimaan sitten työtä tehdessä!

Ylioppilas I kirjoitti:

Itse kun oli synnytys- ja naistentautiopin kliinisellä kurssilla synnytyssaliosuutta suorittamassa, niin kätilöiden v-mäisyys ja kireys ja kaikkinainen ikävä asennoituminen lääketieteen kandidaatteihin oli todella ikävää ja typerää. Eikä se todellakaan olut vain minua kohtaan vaan kaikki kandit yhdessä antoivat aiheesta palautetta. Ihmettelenkin että mikä siinä oikein on? Yleislääketieteen apulaisopettaja epäili joskus syynä olevan kätilöiden jonkinlainen kateus tai vastaava lääkäreiksi valmistuvia kohtaan, voiko olla? Ottipa palkka-asiankin ko. apulaisopettaja esiin: toki ymmärrän että jos lääkärillä on 3-4 kertainen palkka kätilöön nähden, niin se saattaa aiheuttaa tuollaista käytöstä, mutta onhan nyt opiskelujen vaativuudessa, opiskelemaan pääsemisessä ja sitten itse työssäkin valtava vaatimus- ja vastuuero!

Opiskelut ja niihin pääsy on toki vaativampaa.. mutta lekuri hyvä.. Hoitotyö on paljon vaativampaa ja tärkeämpää.. Koittaisit joskus.. Hoitajat saavat kaiken peen niskaan sekä potilailta, omaisilta että lääkäreiltä.. Silti pitäisi selviytyä työstään väsymättä, virheittä ja hymyillen.. 1700€ kuussa.. Onneksi 95% potilaista ja omaisista arvostaa hoitajien tekemää työtä.. Samaa ei voi sanoa lääkäreistä.. Muutamista kyllä ja he ovatkin oikeita helmiä työyhteisössä.. :) Lääkärillä on paljon vastuuta.. mutta niin hoitajillakin..

ps. hyvä provo :) pointsit sulle!

Angel~ kirjoitti:

Opiskelut ja niihin pääsy on toki vaativampaa.. mutta lekuri hyvä.. Hoitotyö on paljon vaativampaa ja tärkeämpää.. Koittaisit joskus.. Hoitajat saavat kaiken peen niskaan sekä potilailta, omaisilta että lääkäreiltä.. Silti pitäisi selviytyä työstään väsymättä, virheittä ja hymyillen.. 1700€ kuussa.. Onneksi 95% potilaista ja omaisista arvostaa hoitajien tekemää työtä.. Samaa ei voi sanoa lääkäreistä.. Muutamista kyllä ja he ovatkin oikeita helmiä työyhteisössä.. :) Lääkärillä on paljon vastuuta.. mutta niin hoitajillakin..

ps. hyvä provo :) pointsit sulle!

Tärkeydestä: tiedän, että lääkärinä toimiminen on hankalaa ilman hoitajia, muttei mahdotonta, esimerkiksi armeijassa lääkärinä toimiessani olen hoitanut helposti aika-ajoin yksin koko varuskuntasairaalaa ja samaten kenttäolosuhteissa metsässä olen toiminut täysin ilman hoitajia: osaan tehdä kaikki ne jutut joita tavallisesti siviiliterveyskeskuksessa nakitan hoitajille ihan jotta homma pyörii nopeammin ja tehokkaammin, siksihän hoitajat siellä ovat ymmärtääkseni. Kuitenkaan vielä ei ole tullut vastaan hommaa, jota en osaisi tehdä, että olisin välttämättä tarvinnut hoitajaa. Lisäksi aina kun jokin periaatteessa hoitaja-tasoinen homma ei onnistu (vaikkapa katetrointi) niin ihmeellisesti vaan tullaan pyytämään lääkäri sitten suorittamaan se...

Mutta entäpä jos lääkäriä ei ole paikalla: miten hyvin luulet potilaiden hoituvan? Pelkästään käytännön asioiden takia jää moni potilas hoitamatta, mutta lisäksi lainsäädännölliset seikat tulevat vastaan: tiesitkö, että Suomen lain mukaan ainoastaan lääkärillä on oikeus tehdä diagnoosi, määrätä reseptilääkkeitä ja tehdä lääkärinlausuntoja eli määrätä SV-tasoisia sairauslomia?

Vaativuudesta: se, ettei kestä/ymmärrä potilaiden ja heidän omaisten turhautuneisuutta ja tuskaa ja pahaa oloa, joka purkautuu heidän tahtomattaankin epäasiallisena käytöksenä on typerää, eikä se tarkoita työn olevan itsessään vaativaa. Potilailla ja heidän omaisillaan on inhimillinen taipumus alkaa moittia, mäkättää, säksättää ja nalkuttaa hoitohenkilöstölle, kun eivät hädässään muutakaan tapaa keksi purkaa pahaa oloaan ja ahdistustaan. Kun potilalle asiallisesti ilmoittaa, että vaikkapa lonkassa on niin paha nivelrikko, että se aiheuttaa nämä kivut liikkuessa ja että siihen saadaan helpotusta nyt lääkkeillä jonkinverran, mutta että vanhasta ei uutta saa, eikä lonkka ole vielä tekonivelkunnossa (kriteerit eivät täyty), niin se on aivan inhimillistä, että potilas alkaa valittamaan ja moittimaan, koska saa kuulla, että alkaa olla sairas ja vanha ja että tilanteelle ei ole juuri mitään tehtävissä, siis liikkuminen ja toimintakyky vähenee kivun takia. Otatko tuon itseesi sitten? Todella tyhmää. Ethän sinä ole potilaan niveltä kuluttanut, eikä se ole sinun vikasi, ettei sille ole nyt oikein mitään tehtävissä. Ihmisten usko lääketieteeseen on vain niin käsittämättömän kova nykyisin, että ei tahdota hyväksyä millään sitä, ettei kaikille vaivoille voida välttämättä juuri mitään. Vanhenemista ja vanhuuteen liittyviä vaivoja ei hyväksytä, aina pitäisi löytyä jokin temppu tai pilleri, jolla vaiva saadaan pois vaikka se olisi täysin luonnollista, että vanhuus ei tule yksin. Ihmisen on hankala hyväksyä omaa vanhenemista ja lähenevää kuolemaa ja siksikin alitajuinen ahdistus asian suhteen purkautuu haukkuina jopa. Unohda ne, se ei ole oleellista työssäsi. Työn vaativuus mitataan jollain aivan muulla, se minkälaista taitoa ja kykyä työ vaatii. Tuon mainitsemasi asian laittaisin kategoriaan työn rasittavuus, ja sille on omalla ajattelumallilla ja tavalla tehtävissä paljon: tee työsi ilolla ja osoita sopivassa määrin empatiaa omaisille ja potilaille heidän ollessaan hädässä, mutta älä ota itsellesi oikeasti murhetta potilaiden asioista, muutoin et itse jaksa kauaa. Ota mäkätys sillä asenteella, että ei tuo raukka hädässään muutakaan keksi, nyökyttelet päätä hetken ja valittelet että voi voi, on tuo ikävää jne. sitten unohdat 3 min kuluttua koko asian ja teet oman sarkasi hyvin: tiedät kuitenkin että Suomen terveydenhuollossa tehdään erinomaista työtä ja kaikki mitä on tehtävissä tehdään aina ja huolella ja jokaisen potilaan kohdalla on potilaan etu aina tärkein. Voit toki ohjata harmistuneen omaisen lääkärin pakeille saamaan keskusteluhoitoa tai lähetteen mielenterveystoimistoon: tässä kohtaa kuitenkin mielestäni nykyisin ihmiset ovat kovin uusavuttomia, normaaleihin elämän suruihin ollaan heti hakemassa lääkäriltä apua, ennen oli sentäs kotikonstit ja suku ja ystävät yms tukena ja apuna.

Ylioppilas I kirjoitti:

"läääketieteen opiskelijat jotka katsovat kokeneita kätilöitä pitkin nenänvartaa luullen olevansa parempia "

No, eikös nyt sairaalahierarkiassa kuitenkin esim. 5. vuoden LK ole kuitenkin korkeammalla yleisesti kuin 4 vuotta alempitasoisessa opilaitoksessa opiskellut kätilö? Siis kyllä varmaan synnytyksen kätilöosuudesta, jota myös meille opetetaan, tietää kätilö enempi, mutta kyllähän nyt lääkäri muuten tietää/osaa enemmän ja on korkeammassa asemassa. Kyllä kumman paljon muuttuu asetelma kun sama kandi tulee seuraavana kesänä vs. synnytyslääkäriksi samaan klinikkaan, vaikka opinnot aiheesta olisivat jääneet siihen mitä synnytyssalijaksolta jäi... sitten viransijaisena olevaa kandia kohdellaan onneksi kuin herraa: ja kyllä parempi onkin, tulisipa melkoisia tilanteita jos kätilöt alkaisivat hyppiä lääkärin silmille ja kapinoimaan sitten työtä tehdessä!

Hierarkiansa. jos olisit joskus oikeasti työskennellyt synnytyssalissa, tietäisit että siellä lääkärit nimenomaan arvostavat kätilöitä ja kätilöt lääkäreitä. kyseessä ei ole mikään kieroutunut valtasuhde, vaan molempien ammattikuntien toimiminen saumattomasti yhteen ja toistensa ammattitaitoon luottaen.

Siellä lääkärit eivät koskaan tule huoneeseen kätilön pyytämättä, he tietävät että kätilön ammattitaitoon voi luottaa ja apua pyydetään silloin kun sitä tarvitaan. Synnyttäjien tai lasten turvallisuus on kaiken a ja o. Mutta tärkeää synnytyksen kannalta on myös kätilön ja synnyttäjän välinen luottamus ja sen rikkominen kyseenalaistamalla oman egonsa takia hoitavan kätilön ammattitaito kostautuu nimenomaan synnyttäjälle ja on siten eettisesti äärimmäisen kyseenalaista toimintaa ja heijastaa lähinnä tekijänsä kypsymättömyyttä.

Helsingin naistenklinikalla, joka on Suomen paras yliopistollinen synnytyssairaala, lääkärit antavat kätilöiden hoitaa kaiken sectioita ja imukuppeja lukuunottamatta. Hartiadystokiat yms. annetaan aina kokeneen kätilön hoidettavaksi, koska lääkäreiden taidot eivät riitä siihen (tämä on johtavan ylilääkärin oma kommentti).

Minä en arvosta lääkäriä tittelinsä tai koulutuksensa vuoksi, vaan se arvostus on ansaittava ja sen voi ansaita vain olemalla kliinisten tietojensa ja taitojensa, empatiakykynsä ja moniammatillisen arvostuksensa suhteen kypsä ihminen. Kukaan valmiskaan lääkäri ei saavuta tätä tilaa muuta kuin useamman vuoden kliinisen kokemuksen jälkeen.

Kandit tulevat monasti juuri sillä asenteella, että "hei minä olen sentään tuleva lääkäri" ja se herättää aluksi huvittuneisuutta paitsi kätilöissä niin myös valmiissa lääkäreissä (jotka tietävät, että synnytyssalit ovat kätilöiden valtakuntaa ja siellä isottelevat kandit tai vastavalmistuneet lääkärit nopeasti pudotetaan takaisin maanpinnalle, ainoa keino pärjätä on tehdä todellista yhteistyötä), muuttuen sitten ärtyneisyydeksi. Ja arvaas kuinka monta kandia olen opettanut ompelemaan, auttaamaan lapsen ulos, tunnustelemaan kohdunsuun aukioloa, arvioimaan vuodon määrää, supistusten voimakkuutta, Stan-monitorin käyttöä, kalvojen puhkaisua....lista on loputon.

Ja tiedätkös mitä, yllätys yllätys, monella kätilöillä on ammattitutkintonsa ohella myös akateeminen loppututkinto. Itse olen kasvatustieteiden maisteri, ja työskentelen edelleen aika-ajoin salissa kustantaakseni väittärini. Tosin työskentelen kyllä myös opettajan, mutta vuorotyö sopii tähän elämäntilanteeseeni paremmin.

Ylioppilas I kirjoitti:

Tärkeydestä: tiedän, että lääkärinä toimiminen on hankalaa ilman hoitajia, muttei mahdotonta, esimerkiksi armeijassa lääkärinä toimiessani olen hoitanut helposti aika-ajoin yksin koko varuskuntasairaalaa ja samaten kenttäolosuhteissa metsässä olen toiminut täysin ilman hoitajia: osaan tehdä kaikki ne jutut joita tavallisesti siviiliterveyskeskuksessa nakitan hoitajille ihan jotta homma pyörii nopeammin ja tehokkaammin, siksihän hoitajat siellä ovat ymmärtääkseni. Kuitenkaan vielä ei ole tullut vastaan hommaa, jota en osaisi tehdä, että olisin välttämättä tarvinnut hoitajaa. Lisäksi aina kun jokin periaatteessa hoitaja-tasoinen homma ei onnistu (vaikkapa katetrointi) niin ihmeellisesti vaan tullaan pyytämään lääkäri sitten suorittamaan se...

Mutta entäpä jos lääkäriä ei ole paikalla: miten hyvin luulet potilaiden hoituvan? Pelkästään käytännön asioiden takia jää moni potilas hoitamatta, mutta lisäksi lainsäädännölliset seikat tulevat vastaan: tiesitkö, että Suomen lain mukaan ainoastaan lääkärillä on oikeus tehdä diagnoosi, määrätä reseptilääkkeitä ja tehdä lääkärinlausuntoja eli määrätä SV-tasoisia sairauslomia?

Vaativuudesta: se, ettei kestä/ymmärrä potilaiden ja heidän omaisten turhautuneisuutta ja tuskaa ja pahaa oloa, joka purkautuu heidän tahtomattaankin epäasiallisena käytöksenä on typerää, eikä se tarkoita työn olevan itsessään vaativaa. Potilailla ja heidän omaisillaan on inhimillinen taipumus alkaa moittia, mäkättää, säksättää ja nalkuttaa hoitohenkilöstölle, kun eivät hädässään muutakaan tapaa keksi purkaa pahaa oloaan ja ahdistustaan. Kun potilalle asiallisesti ilmoittaa, että vaikkapa lonkassa on niin paha nivelrikko, että se aiheuttaa nämä kivut liikkuessa ja että siihen saadaan helpotusta nyt lääkkeillä jonkinverran, mutta että vanhasta ei uutta saa, eikä lonkka ole vielä tekonivelkunnossa (kriteerit eivät täyty), niin se on aivan inhimillistä, että potilas alkaa valittamaan ja moittimaan, koska saa kuulla, että alkaa olla sairas ja vanha ja että tilanteelle ei ole juuri mitään tehtävissä, siis liikkuminen ja toimintakyky vähenee kivun takia. Otatko tuon itseesi sitten? Todella tyhmää. Ethän sinä ole potilaan niveltä kuluttanut, eikä se ole sinun vikasi, ettei sille ole nyt oikein mitään tehtävissä. Ihmisten usko lääketieteeseen on vain niin käsittämättömän kova nykyisin, että ei tahdota hyväksyä millään sitä, ettei kaikille vaivoille voida välttämättä juuri mitään. Vanhenemista ja vanhuuteen liittyviä vaivoja ei hyväksytä, aina pitäisi löytyä jokin temppu tai pilleri, jolla vaiva saadaan pois vaikka se olisi täysin luonnollista, että vanhuus ei tule yksin. Ihmisen on hankala hyväksyä omaa vanhenemista ja lähenevää kuolemaa ja siksikin alitajuinen ahdistus asian suhteen purkautuu haukkuina jopa. Unohda ne, se ei ole oleellista työssäsi. Työn vaativuus mitataan jollain aivan muulla, se minkälaista taitoa ja kykyä työ vaatii. Tuon mainitsemasi asian laittaisin kategoriaan työn rasittavuus, ja sille on omalla ajattelumallilla ja tavalla tehtävissä paljon: tee työsi ilolla ja osoita sopivassa määrin empatiaa omaisille ja potilaille heidän ollessaan hädässä, mutta älä ota itsellesi oikeasti murhetta potilaiden asioista, muutoin et itse jaksa kauaa. Ota mäkätys sillä asenteella, että ei tuo raukka hädässään muutakaan keksi, nyökyttelet päätä hetken ja valittelet että voi voi, on tuo ikävää jne. sitten unohdat 3 min kuluttua koko asian ja teet oman sarkasi hyvin: tiedät kuitenkin että Suomen terveydenhuollossa tehdään erinomaista työtä ja kaikki mitä on tehtävissä tehdään aina ja huolella ja jokaisen potilaan kohdalla on potilaan etu aina tärkein. Voit toki ohjata harmistuneen omaisen lääkärin pakeille saamaan keskusteluhoitoa tai lähetteen mielenterveystoimistoon: tässä kohtaa kuitenkin mielestäni nykyisin ihmiset ovat kovin uusavuttomia, normaaleihin elämän suruihin ollaan heti hakemassa lääkäriltä apua, ennen oli sentäs kotikonstit ja suku ja ystävät yms tukena ja apuna.

ymmärätköhän loppupeleissä itsekkään mitä kirjoitat. on sinulla ainakin kova tarve osiottaa että lääkäit on jumalia. sinuna olisin huolissani omista yhteistyötaidoistasi tulevassa tai mahdollisesti jo olevassa työelämässä.. varsinkin jos käytät sanaa "nakittaa" yleisesti.

Ylioppilas I kirjoitti:

Tärkeydestä: tiedän, että lääkärinä toimiminen on hankalaa ilman hoitajia, muttei mahdotonta, esimerkiksi armeijassa lääkärinä toimiessani olen hoitanut helposti aika-ajoin yksin koko varuskuntasairaalaa ja samaten kenttäolosuhteissa metsässä olen toiminut täysin ilman hoitajia: osaan tehdä kaikki ne jutut joita tavallisesti siviiliterveyskeskuksessa nakitan hoitajille ihan jotta homma pyörii nopeammin ja tehokkaammin, siksihän hoitajat siellä ovat ymmärtääkseni. Kuitenkaan vielä ei ole tullut vastaan hommaa, jota en osaisi tehdä, että olisin välttämättä tarvinnut hoitajaa. Lisäksi aina kun jokin periaatteessa hoitaja-tasoinen homma ei onnistu (vaikkapa katetrointi) niin ihmeellisesti vaan tullaan pyytämään lääkäri sitten suorittamaan se...

Mutta entäpä jos lääkäriä ei ole paikalla: miten hyvin luulet potilaiden hoituvan? Pelkästään käytännön asioiden takia jää moni potilas hoitamatta, mutta lisäksi lainsäädännölliset seikat tulevat vastaan: tiesitkö, että Suomen lain mukaan ainoastaan lääkärillä on oikeus tehdä diagnoosi, määrätä reseptilääkkeitä ja tehdä lääkärinlausuntoja eli määrätä SV-tasoisia sairauslomia?

Vaativuudesta: se, ettei kestä/ymmärrä potilaiden ja heidän omaisten turhautuneisuutta ja tuskaa ja pahaa oloa, joka purkautuu heidän tahtomattaankin epäasiallisena käytöksenä on typerää, eikä se tarkoita työn olevan itsessään vaativaa. Potilailla ja heidän omaisillaan on inhimillinen taipumus alkaa moittia, mäkättää, säksättää ja nalkuttaa hoitohenkilöstölle, kun eivät hädässään muutakaan tapaa keksi purkaa pahaa oloaan ja ahdistustaan. Kun potilalle asiallisesti ilmoittaa, että vaikkapa lonkassa on niin paha nivelrikko, että se aiheuttaa nämä kivut liikkuessa ja että siihen saadaan helpotusta nyt lääkkeillä jonkinverran, mutta että vanhasta ei uutta saa, eikä lonkka ole vielä tekonivelkunnossa (kriteerit eivät täyty), niin se on aivan inhimillistä, että potilas alkaa valittamaan ja moittimaan, koska saa kuulla, että alkaa olla sairas ja vanha ja että tilanteelle ei ole juuri mitään tehtävissä, siis liikkuminen ja toimintakyky vähenee kivun takia. Otatko tuon itseesi sitten? Todella tyhmää. Ethän sinä ole potilaan niveltä kuluttanut, eikä se ole sinun vikasi, ettei sille ole nyt oikein mitään tehtävissä. Ihmisten usko lääketieteeseen on vain niin käsittämättömän kova nykyisin, että ei tahdota hyväksyä millään sitä, ettei kaikille vaivoille voida välttämättä juuri mitään. Vanhenemista ja vanhuuteen liittyviä vaivoja ei hyväksytä, aina pitäisi löytyä jokin temppu tai pilleri, jolla vaiva saadaan pois vaikka se olisi täysin luonnollista, että vanhuus ei tule yksin. Ihmisen on hankala hyväksyä omaa vanhenemista ja lähenevää kuolemaa ja siksikin alitajuinen ahdistus asian suhteen purkautuu haukkuina jopa. Unohda ne, se ei ole oleellista työssäsi. Työn vaativuus mitataan jollain aivan muulla, se minkälaista taitoa ja kykyä työ vaatii. Tuon mainitsemasi asian laittaisin kategoriaan työn rasittavuus, ja sille on omalla ajattelumallilla ja tavalla tehtävissä paljon: tee työsi ilolla ja osoita sopivassa määrin empatiaa omaisille ja potilaille heidän ollessaan hädässä, mutta älä ota itsellesi oikeasti murhetta potilaiden asioista, muutoin et itse jaksa kauaa. Ota mäkätys sillä asenteella, että ei tuo raukka hädässään muutakaan keksi, nyökyttelet päätä hetken ja valittelet että voi voi, on tuo ikävää jne. sitten unohdat 3 min kuluttua koko asian ja teet oman sarkasi hyvin: tiedät kuitenkin että Suomen terveydenhuollossa tehdään erinomaista työtä ja kaikki mitä on tehtävissä tehdään aina ja huolella ja jokaisen potilaan kohdalla on potilaan etu aina tärkein. Voit toki ohjata harmistuneen omaisen lääkärin pakeille saamaan keskusteluhoitoa tai lähetteen mielenterveystoimistoon: tässä kohtaa kuitenkin mielestäni nykyisin ihmiset ovat kovin uusavuttomia, normaaleihin elämän suruihin ollaan heti hakemassa lääkäriltä apua, ennen oli sentäs kotikonstit ja suku ja ystävät yms tukena ja apuna.

Varuskuntasairaala ja kenttäolosuhteet eivät olleet mielessäni viestiä kirjoitettaessa.. Ihan tavallinen keskussairaalan osasto.. (Sairaalaa, et todellakaan pysty pyörittämään pelkkien lääkäreiden voimin) Hoitajat keräävät tiedot ja huomiot lääkäriä varten, joka tulee osastolle sitten, kun ehtii, valittaen usein kiireestä ym. Katsoo potilaan paperit ja menee käymään hänen luonaan, päättää mitä tehdään (pahimmassa tapauksessa potilas ei ole edes paikalla, vaan hoitajan on osattava kertoa tilanne tarpeeksi hyvin).. Hoitajat toteuttavat, mitä lääkärit sanovat.. Lääkkeiden annostelussa ym. hoitajilla on suuri vastuu, että ne menevät oikein. Heitä ensimmäisenä syytetään, jos joku menee pieleen.

Tuosta katetroinnista.. Ihmettelen kovin, ettei löytynyt ammattitaistoista hoitajaa.. Se on yksi hoitajan perustaidoista.. Hassu, mutta mahdollista.. En todellakaan ole kateellinen lääkärien työlle tai palkalle.. Tämä ei ole sitä.. Tahdon vain, että lopetat tuon amk:n ja amisten käyneiden mollaamisen.. Kyllä te lääkärit tulette aina olemaan "ylempänä", ei se muuksi muutu.. Te varmaan kävisitte lakkoon, jos joskus (suurissa unelmissa) hoitajien palkat kaksinkertaistettaisiin.. Kun hoitajat ovat käyneet vain ammattikorkeakoulun.. Sehän tulisi jo liian lähelle lääkäreiden palkkoja.. Vaikkakin jäisi vielä pari tonttua jälkeen.. Mikään ei estänyt minua hakemasta lukemaan lääkäriksi.. Paitsi se, ettei yksinkertaisesti kiinnostanut..

Tiedän kyllä, ettei hoitajat saa tehdä diagnooseja ym. Tottakai lääkäreitä tarvitaan, ilman muuta. Ja lääkärit tarvitsevat hoitajia.. (kyse edelleen sairaalassa työskentelystä..)

Eikä potilailta ym. muilta tulevaa negatiivista palautetta voi todellakaan ottaa itseensä kuten sanoit, mutta silti se on kuultava, jos sellaista eteen tulee.. Ja todellakin ymmärrän, etten ole vaivoja heille aiheuttanut. Tarkoitin kommentillani kuitenkin sitä, että koska hoitajat ovat enemmän tekemisessä potilaiden ja omaisten kanssa, he saavat mahd. peetä niskaan enemmän kuin lääkärit..

Mutta, koska nähtävästi teet tikusta asiaa, jätän osaltani asian tähän. Onnea ja menestystä valitesemallasi uralla! :)

Angel~ kirjoitti:

Varuskuntasairaala ja kenttäolosuhteet eivät olleet mielessäni viestiä kirjoitettaessa.. Ihan tavallinen keskussairaalan osasto.. (Sairaalaa, et todellakaan pysty pyörittämään pelkkien lääkäreiden voimin) Hoitajat keräävät tiedot ja huomiot lääkäriä varten, joka tulee osastolle sitten, kun ehtii, valittaen usein kiireestä ym. Katsoo potilaan paperit ja menee käymään hänen luonaan, päättää mitä tehdään (pahimmassa tapauksessa potilas ei ole edes paikalla, vaan hoitajan on osattava kertoa tilanne tarpeeksi hyvin).. Hoitajat toteuttavat, mitä lääkärit sanovat.. Lääkkeiden annostelussa ym. hoitajilla on suuri vastuu, että ne menevät oikein. Heitä ensimmäisenä syytetään, jos joku menee pieleen.

Tuosta katetroinnista.. Ihmettelen kovin, ettei löytynyt ammattitaistoista hoitajaa.. Se on yksi hoitajan perustaidoista.. Hassu, mutta mahdollista.. En todellakaan ole kateellinen lääkärien työlle tai palkalle.. Tämä ei ole sitä.. Tahdon vain, että lopetat tuon amk:n ja amisten käyneiden mollaamisen.. Kyllä te lääkärit tulette aina olemaan "ylempänä", ei se muuksi muutu.. Te varmaan kävisitte lakkoon, jos joskus (suurissa unelmissa) hoitajien palkat kaksinkertaistettaisiin.. Kun hoitajat ovat käyneet vain ammattikorkeakoulun.. Sehän tulisi jo liian lähelle lääkäreiden palkkoja.. Vaikkakin jäisi vielä pari tonttua jälkeen.. Mikään ei estänyt minua hakemasta lukemaan lääkäriksi.. Paitsi se, ettei yksinkertaisesti kiinnostanut..

Tiedän kyllä, ettei hoitajat saa tehdä diagnooseja ym. Tottakai lääkäreitä tarvitaan, ilman muuta. Ja lääkärit tarvitsevat hoitajia.. (kyse edelleen sairaalassa työskentelystä..)

Eikä potilailta ym. muilta tulevaa negatiivista palautetta voi todellakaan ottaa itseensä kuten sanoit, mutta silti se on kuultava, jos sellaista eteen tulee.. Ja todellakin ymmärrän, etten ole vaivoja heille aiheuttanut. Tarkoitin kommentillani kuitenkin sitä, että koska hoitajat ovat enemmän tekemisessä potilaiden ja omaisten kanssa, he saavat mahd. peetä niskaan enemmän kuin lääkärit..

Mutta, koska nähtävästi teet tikusta asiaa, jätän osaltani asian tähän. Onnea ja menestystä valitesemallasi uralla! :)

Ihan hyvin vastasit, jotakuinkin noinhan se käytännössä on, tiedän. Mutta kuten huomasit, niin jouduit hieman tarkistamaan mustavalkoisia näkemyksiäsi. Toki hoitaja saa kuulla käytännössä sairaalaolosuhteissa paljon omaisten ja potilaiden urputusta, mutta silti hoitavaa lääkäriä kohtaan tehdään hoitovirhevalitukset yms. oikea byrokraattinen kantelu, ellei ole osoitettavissa hoitajan tehneen selvää vahinkoa esim. antamalla väärin määräyksiin nähden lääkettä ja tällöinkin todennäköisesti klinikan vastaava lääkäri saa antaa vastineensa miten niin pääsi käymään jne. Tähänkin sopii armeijan oppi: paska valuu aina alaspäin (tässä kohden ne potilaiden ja omaisten urputukset) ja vastuu nousee aina ylöspäin.

Vielä palkoista: tuskin lääkäreitä haittaisi vaikka hoitajien palkat tuplaantuisivat, kunhan lääkäreiden palkkakehitys pysyy asiallisena. Kaksi viimeistä lääkärilakkoa on tarvittu siihen, että lääkäreiden palkkakehitys on noudattanut normaalia inflaatiota ja normaalia palkkakehitystä, siis ettei plakka jää käytännön ostovoimaltaan jälkeen. Ennen edellistä lakkoa oli indeksistä katsottavissa aivan selvä jälkeenjäänti, joka korjaantui lakolla normaaliksi. Edelleenkin esim. 1960-luvun lopulla lääkärin palkka oli suhteessa parempi kuin nyt: tuolloin kunnanlääkäri ansaitsi enemmän suhteessa muuhun väestöön kuin tällähetkellä vastaavasti yleislääkäri ja palkan ostovoima oli suurempi suhteessa. Esim. keskihintaisen uuden Volvon hinta oli 1967 kunnanlääkärin 3 kk:n palkka KÄTEEN, nyt kun uusi keskihintainen Volvo maksaa 35.000 eur, ei kyllä millään kykene verojen jälkeen tienaamaan n. 10.000 eur/kk käteen, vaikka tekisi yhtä pitkää päivää yksityisenkin firman kautta kuin entisaikojen kunnanlääkärit. Tässäkin suhteessa on tapahtunut valitettavaa kehitystä eri asemissa yhteiskunnassa olevien ihmisten taloudellisen oikea-arvoisuuden suhteen.

Ylioppilas I kirjoitti:

Ihan hyvin vastasit, jotakuinkin noinhan se käytännössä on, tiedän. Mutta kuten huomasit, niin jouduit hieman tarkistamaan mustavalkoisia näkemyksiäsi. Toki hoitaja saa kuulla käytännössä sairaalaolosuhteissa paljon omaisten ja potilaiden urputusta, mutta silti hoitavaa lääkäriä kohtaan tehdään hoitovirhevalitukset yms. oikea byrokraattinen kantelu, ellei ole osoitettavissa hoitajan tehneen selvää vahinkoa esim. antamalla väärin määräyksiin nähden lääkettä ja tällöinkin todennäköisesti klinikan vastaava lääkäri saa antaa vastineensa miten niin pääsi käymään jne. Tähänkin sopii armeijan oppi: paska valuu aina alaspäin (tässä kohden ne potilaiden ja omaisten urputukset) ja vastuu nousee aina ylöspäin.

Vielä palkoista: tuskin lääkäreitä haittaisi vaikka hoitajien palkat tuplaantuisivat, kunhan lääkäreiden palkkakehitys pysyy asiallisena. Kaksi viimeistä lääkärilakkoa on tarvittu siihen, että lääkäreiden palkkakehitys on noudattanut normaalia inflaatiota ja normaalia palkkakehitystä, siis ettei plakka jää käytännön ostovoimaltaan jälkeen. Ennen edellistä lakkoa oli indeksistä katsottavissa aivan selvä jälkeenjäänti, joka korjaantui lakolla normaaliksi. Edelleenkin esim. 1960-luvun lopulla lääkärin palkka oli suhteessa parempi kuin nyt: tuolloin kunnanlääkäri ansaitsi enemmän suhteessa muuhun väestöön kuin tällähetkellä vastaavasti yleislääkäri ja palkan ostovoima oli suurempi suhteessa. Esim. keskihintaisen uuden Volvon hinta oli 1967 kunnanlääkärin 3 kk:n palkka KÄTEEN, nyt kun uusi keskihintainen Volvo maksaa 35.000 eur, ei kyllä millään kykene verojen jälkeen tienaamaan n. 10.000 eur/kk käteen, vaikka tekisi yhtä pitkää päivää yksityisenkin firman kautta kuin entisaikojen kunnanlääkärit. Tässäkin suhteessa on tapahtunut valitettavaa kehitystä eri asemissa yhteiskunnassa olevien ihmisten taloudellisen oikea-arvoisuuden suhteen.

En tarkistanut mitään, eikä kirjoituksesi laittanut minua miettimän omia ajatuksiani tai tietämyksiäni mitenkään.. vastasin vain laajemmin.. mutta joo.. sorruinpa vastaamaan.. :)