Kun lapset asuvat äitinsä luona ja kuvioihin tulee mies, on miehen hyväksyttävä naisen lapset ja tultava niiden kanssa toimeen, aika nopeastikin. Jos tilanne on toisin päin, että lapset asuvatkin isän luona, on naisilla vaikeampaa hyväksyä miehen lapsia, kun ne eivät olekaan joka toinen viikonloppu, vaan koko ajan isän kanssa. Alkuhankaluuksien jälkeen tilanne on meillä mennyt jo parempaan suuntaan ja on jo tosi hyvä, mutta paljon vaati pitkää pinnaa ja selittelyä.
Lapset isällä
isä huoltajana
61036
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...siis miksi lasten hyväksyminen olisi äidin uudelle miehelle helpompaa kuin isän tyttöystävälle..? En nyt ymmärrä tätä logiikkaa, kun lähtökohtakin ap. jutussa on sama, eli lapsien oletetaan asuvan kummassakin tapauksessa sen luona joka uuden puolison kuvioihin tuo.
Luulisin asian johtuvan siitä, että mies joka muuttaa yhteen äidin ja lapsen/lapsien kanssa, ei "miehen roolissaan" joudu tekemisiin lapsen/lastenkasvatuksen kanssa kovinkaan paljon, sillä nainen kantaa yhäkin useimmiten vastuun kodin arjen pyörittämisestä.
Vastaavassa tilanteessa isä, joka lapsineen muuttaa yksiin naisen kanssa, odottaa hänkin(alitajuista sovinismia?) naisen ottavan vastuun kodin arjen pyörittämisestä, eikä lapseton nainen ihan helposti niele tuollaisia vaatimuksia.
Kokemuksesta sanon ettei isän tyttöystävä ehkä sopeudu ollenkaan koko perheeseen. Itselläni oli vastaava tilanne. Loputa minä päätin suhteen, koska isä ja tytär liittoutuivat keskenään. He osoittivat minun läsnäollessani toisilleen hyväilyjä etc. Tytär oli jo 15-vuotias. Edelleen mies kävi tyttärensä kanssa saunassa, ja minun ja isänsä makuuhuoneeseen tämä aikuisen naisen näköinen tytär saapui joka ilta minun ja hänen isänsä käydessä nukkumaan.
No, minua koko touhu inhotti siinä määrin, että lähdin omille teilleni. Tämän jälkeen olen aina katsonut yksinhuoltajaisiä hiukan "sillä silmälä" eli poikkeavia pervoja koko sakki!!
Minä ajattelen sen näin:
Tilanne 1.:
Lapset asuvat äidin luona, äidille tulee uusi mies. Tässä tapauksessa PÄÄASIALLINEN VASTUU lasten asioista SÄILYY EDELLEEN ÄIDILLÄ. Uusi mies tulee äidin puolisoksi. Uusi mies käy töissä, harrastuksissa jne. entiseen malliin...äiti huolehtii lapsilleen hoitajan (maksettu hoitaja/sukulainen/miesystävä jne), jos äidin tarvitsee päästä jonnekin yksin tai yhdessa uuden miehensä kanssa. Äiti hoitaa lasten kouluasiat, lääkärit, hoitopaikan keskustelut jne...Nämä asiat harvoin lankeavat uuden miehen vastuulle hänen astuessaan kuvioihin.
Tilanne 2.:
Lapset asuvat isällä, isälle tulee uusi vaimo. Tämän naisen oletetaan useinkin astuvan perheen äidin rooliin. OSA VASTUUSTA SIIRTYY UUDELLE VAIMOLLE. Varsinkin, jos uusi vaimo on kotona omien pienten lastensa kanssa, vastuu esim. kouluikäisen miehen lapsen arjesta on suuri. Myös tilanteessa, jossa uudella vaimolla ei ole omia lapsia osan vastuusta oletetaan automaattisesti siirtyvän tälle naispuoliselle. Jopa miehen lapsen bioäiti monesti olettaa uuden naisen automaattisesti hoitavan lapsia ja pelkää miten tämä heitä kohtelee.
Ensimmäisessä tilanteessa miehen on helpompi hyväksyä lapset, koska hänen ei odoteta ottavan lapsista vastuuta, vaan pidetään upeana uhrautumisena, jos hän kuitenkin ottaa huolehtiakseen asioista. Halutessaan hän saa kuitenkin olla niinkuin ennenkin.
Toisessa tilanteessa naisen on vaikeampi hyväksyä miehensä lapset, koska hänen odotetaan automaattisesti ottavan ainakin osan vastuusta ja jollei hän niin tee, häntä pidetään kylmänä naisena, joka ei välitä miehensä lapsista. Jos hän ottaa (tai joutuu ottamaan kun mies sen hänelle sysää) paljon vastuuta kantaakseen, hän yrittää omia miehensä lapsia. Pakkotilanteet on aina paljon vaikeampia hyväksyä, kuin vapaaehtoiset tilanteet.
Miesten pitäisikin huolehtia siitä, etteivät sysää uudelle vaimolleen vastuuta lapsistaan vaan kuulostelevat ensin minkä verran puoliso on halukas sitä ottamaan. Ja jollei ole, niin huolehtivat edelleen itse lastensa asioista.
Mielestäni tässä tuli tyhjentävä vastaus alkuperäiseen kirjoitukseen! Olen täsmälleen samaa mieltä. Miehen lisäksi myös ulkopuoliset, esim. anopit ja tuttavat tuntuvat olettavan, että nainen automaattisesti alkaa rakastavaksi äitihahmoksi liki vieraille lapsille, jotka miehen mukana tulevat osaksi hänen elämäänsä. Miehelle ei aseteta vastaavia paineita ulkopuoleltakaan!
Niin..
Ei se ole varmaankaan lainkaan sen kummempaa, jos lapset isällä.. mikäli vain tämä isä muistaa olevansa lastensa pääasiallinen huoltaja eikä "pakota" uutta naista "äidiksi".
Oma avokkini otti lapsensa meille asumaan. Oikea äiti soittelee n.2krt/kk ja siinä se. Illat hoidan ja vkonloput tätä lasta sitten, ku "isällä" on menoja. Kumpikin kun ei voi mennä miten haluaa.. ja mulleha tässä sysättiin koko vastuu. Ruoka, vaatetus yms..
Ja näitä kaltaisiani on paljon.. Sitten ihmetellään miksi uusi nainen ei hyväksy miehen lapsia? :) -hyväksyin täysin aluksi ja alunperin olin onnellinen saamastani luottamuksesta.. Enää en. Ja mahdollisesti kierrän kaukaa yh-isit.. mikäli tämä tilanne johtaa eroon lopulta.