Minulla on kakkoskoti koiralle, joka kärsii eroahdistuksesta. Niinpä en jätä sitä koskaan yksin. Tämä on tietysti hankalaa.
Mitä olisi tehtävissä?
Mitä olisi tehtävissä?
Eroahdistukseen
apua?
12613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Varsinkin jos olet sen jo opettanut siihen, että se ei ole tarvinnut yksin olla ja siihen yksinoloon yhtään totutella.
Mutta kelaa näitäkeskusteluja taaksepäin. Joka päivä täällä niistä ongelmista puhuttu on. Voisi sieltä sinullekkin jotakin löytyä.
Koiralla oli eroahdistus jo, kun annoin sille kakkoskodin. Potee sitä siis varsinaisessakin kodissaan.
Voisin pitää sitä vaan paljon enemmän, jos sitä voisi jättää välillä joksikin aikaa yksin. En kuitenkaan halua "rääkätä" koiraa, joka ei edes ole minun.
yksinoloon ei ole rääkkäämistä.
Tietenkin se opettaminen pitäisi tehdä siellä varsinaisessa kodissaan ja oman omistajan toimesta mutta kyllähän säkin voi alkaa sitä pikkuhiljaa harjoittamaan, jos kuulut sen porukkaan etkä ole vain ns. "hoitaja".
Tulkitset selvästi sanomani tarkoituksella väärin, joten voit jo lopettaa kommentointisi.
Mielestäni vastasin täysin asiallisesti, jälleen kerran.
eli keinot.. pienennä sen aluetta, älä noteeraa kun tuut tai meet, aloita pikkuhiljaa ja lisäten yksinoloa eli aloita kuten pennullakin..myös rauhoittavan käyttö voi auttaa kun jätät yksin pidemmäksi aikaa eli keskustele sen aloittamisesta eläinlääkärin kanssa. Mikäli koiralla on jokin herkku voit piilottaa herkkuja salavihkaa ympäri huushollia touhuttavaksi kun se jää kotiin(jos se ylipäätänsä syö silloin) ja jos se tuhoaa paikkoja laita pahvilaatikko tms. mitä se saa tuhota..kerro tapauksestasi hiukan lisää niin on helpompi antaa vinkkejä
En ole paljoa jättänyt yksin.
Ainakin se haukkuu. Kerran jätin vähän pidemmäksi aikaa, jolloin oli tehnyt tarpeensa sisälle. Koiralla on erittäin hyvä pidätyskyky, joten ei ollut kyse siitä, ettei olisi voinut odottaa. Ykköskodissaan on pureskellut huonekalujen jalkoja ja ovenkarmeja.
kirjastoon ja hakisin koirankoulutusoppaita...ja aloittaisin opettelun aivan alusta. eli pieniä aikoja ensin ja koiralle voi jättää siksi ajaksi askarreltavaa mitä se saa tuhota...eli makupaloja vaikka vessapaperirulliin ja kun tuun ja meen ulos en noteeraa koiraa..sillä siitä ei pidä tehdä numeroa..eli kirjoja ja pikkuaskelin eteenpäin :)näin lyhyesti kerro miten edistyt..ja minkä ikäinen koira..ja onko erityisen aktiivinen rotu eli mitenkä pitkiä lenkkejä ja touhuja koiran kanssa teet?
että jos koirasi on kauhean huomionhakuinen..kannattaa yrittää hiukan vähentää huomiota... Vaikea neuvoa näin kun ei tiedä minkälainen koira on ja miten sitä on koulutettu...siksi kannattaa katsoa noita koirakirjoja josko sieltä tulisi vinkkejä..kun kaikki koulutusmetoditkaan ei toimi samoin kaikilla koirilla.
Jotkut koirat eivät koskaan opi olemaan yksin, niin surullista kuin se onkin. Meillä on 9,5 vuotias koira, joka tuli meille noin nelikuisena. Koiralla on joko pentuajan varhaisvaiheessa tapahtunut niin traumaattisia kokemuksia että yksinolo on mahdotonta tai osalla koirista voi myös olla hermorakenteessa ongelmia. Osa ihmisistäkin sairastuu herkemmin masennukseen jne. Koiraa on opetettu yksinoloon kaikin mahdollisin keinoin. Aluksi opetettiin niin kuin pentua kuuluu opettaa. Selvisi että normaali opetus kaikkien sääntöjen mukaan ei ole ratkaisu. Ollaan tehty aluksi rentoutusharjoituksia, yksinoloharjoituksia ynm., käytetty koiraterapeuttia apuna, tosin terapeutti oli huu haata. Kannattaa olla tarkkana neuvojen suhteen, osa vallalla olevista neuvoista vaan pahentaa tilannetta. Koira on käynyt Helsingin yliopiston eläinten käyttäytymistieteen tutkijan/professorin luona, josta saatiin terapiaohjeet, koira on yhdessä terapian kanssa syönyt clomicalmia, on ollut D.A.P-haihdutin, homeopaattisia tippoja... Namien jättäminen ei auta. Oikeasti eroahdistunut koira, jos se on diagnosoitu, ei syö yksinolon aikana. Tämä on klassinen oire, koira ei ahdistukseltaan pysty syödä, vaikka sille jätetään maailman kaikki herkut sen eteen, se vaikka kuolee nälkään, kärjistettynä. Muuten meidän koira on onnellinen ja iloinen kuin mikä tahansa muu koira, mutta yksinolo on painajainen. Vaikka meillä on kaksi koiraa, minkä pitäisi periaatteessa auttaa vanhan luulon mukaan, ei helpota tilannetta, sillä täytyy tarkkaan tietää johtuuko yksinolon vaikeudet puutteellisesta opetuksesta vai onko se todella eroahdistusta. Jos koirasi on eroahdistunut, toisen koiran hankkiminen kaveriksi harvemmin auttaa, vaan vähän ajan päästä omistat kaksi eroahdistunutta koiraa. Meillä vanhempi opetti nuoremman huutamaan, koirilla on vain vuosi ikäeroa ja alkuvaiheessa kun emme tienneet eroahdistuksesta. Meidän nuorempi koira on oppinut tältä eroahdistuneelta koiralta, että pitää huutaa täysiä tai muuten varmaan kuollaan tänne. Mutta toivoa on aina niin kauan kun elämää on. Ja muuten kumpikin koira on ihan normaaleja iloisia tapauksia kun ihmisiä on paikalla.
on vaikea kouluttaa pois..itselläni koirani stressaantuu yksinään ei tuhoa paikkoja ei syö mutta juo vettä ja menee ympäri kämppää ja läähättää..ja luonteeltaan se on erittäin kiltti, energinen ja hyvin laumaviettinen...ilmoittaa meille perhejuhlissakin jokaisesta poistuvasta ihmisestä että iih iih tehkää nyt jotain se lähtee..kaikkea kokeiltu mutta ei edelleenkään voi pitää yksin kuin muutaman tunnin päivässä tai pari kolme päivää viikossa stressaantumatta totaalisesti. Iän myötä tullut epilepsia on myös pahentanut tilannetta.
Naapurini on vielä parempi kouluttaja ja hänellä on aikuisena tullut eroahdisteinen koira ja ei ole sekään sen kanssa onnistunut..:(
Lisäisin vielä että älä luovuta, ehkä namien piilottelu ynm. toiminta voi auttaa teidän kohdalla. Se on niin yksilökohtaista, meillä tosiaan ei lenkittäminen, aivojumppa eikä terapiat ynm. ole tuottanut tulosta. Tällä hetkelläkin etsitään koirille päivähoitajaa, jos jollain on tietoa henkilöstä, joka voisi tulla hoitamaan päivisin koiria Jyväskylässä niin tieto olisi hyvin tervetullutta.