Mä paiskasin auton oven kiinni ja vedin syysaamun raikasta ilmaa keuhkoihini.
Vapisevat kädet alkoi etsiä taskusta tupakkiaskia ja tulitikkuja. Kun ne vihdoin löytyi, sytyttämisestä ei yksinkertaisesti tullut mitään.
Turhautuneena ja kyyneleet silmis mä paiskasin tulitikkuaskin maahan ja talloin sen niin pieneksi palaseksi kuin vain pystyin.
"Helvetin helvetti!" mä manasin ja siinä samassa tuli jo kyyneleetkin. Enää mä en niitä estellyt, en nyt kun ei Jere enää ollut näkemässä.
"Anteex, mut voisinkohan mä tarjota tulta? Mä katselin sua tuolta vähä kauempaa.." kuului matala ääni mun selkäni takaa. Mä käännyin ääneen päin ja kohtasin huolestuneet, siniset silmät.
"Joo..Kiitos," mä sain vastattua ja kumarruin ottamaan tulta kundin valkoisesta sytkäristä, jota se piteli käsiensä välis.
Mä vedin syvään savua henkeeni, enkä edes vaivautunut pyyhkimään kyyneleitä pois poskiltani.
Kundi ei lähtenyt pois, vaan jäi seisomaan siihen mun eteen. Vasta silloin mä tajusin katsoa miltä se kokonaisuudessaan näytti.
Blondit "Eminem"-hiukset, siniset silmät, hyvä kroppa, hiaton paita ja lökärit. Mä olin aina inhonnu hopparijätkiä, joten ei tämäkään mitään väristyksiä aikaan saanut.
"Ootsä joku pikku-Eminem, vai?" mä kysyin ivallisesti. Musta tuntui et mä todella halusin loukata jotain, satuttaa ja repiä samalla tavalla kuin Jere oli tehnyt mulle.
Jätkä ei kuitenkaan näyttänyt hätkähtyvän mun vittuilustani, vaan hymyili ja vastas:
"Ei ku mä oon Miika. Kukas sä oot?"
Hämmentyneenä mä vastasin: "Mä oon Cata, c:llä..Äiti halus antaa mulle nimeksi Catariina, mutta ei K:lla koska se olis ollu niin tavanomaista.."
Mä huomasin puhuvani kuin papupata ja suljin suuni. Miikaa nauratti.
"Täällä on vähäsen kylmä..Mentäiskö vaikka tonne kahvilaan? Jos mä tarjoaisin sulle kahvit?" se kysyi sitten. Mä olin aivan liian väsynyt ja turta kieltäytymään, joten me lähdettiin rinnatusten marssimaan kohti sen korttelin "suosituinta" kahvilaa. Miika selitti mulle jotain siitä, että meidän pikkukaupunkia sais alata jo hiljakseen laajentamaan. Sen puhe meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kun mä ajattelin mitä helvettiä mä tein täällä jonku hopparin kans ku mä olisin voinu olla täs Jerenkin kanssa..
Vapisevat kädet alkoi etsiä taskusta tupakkiaskia ja tulitikkuja. Kun ne vihdoin löytyi, sytyttämisestä ei yksinkertaisesti tullut mitään.
Turhautuneena ja kyyneleet silmis mä paiskasin tulitikkuaskin maahan ja talloin sen niin pieneksi palaseksi kuin vain pystyin.
"Helvetin helvetti!" mä manasin ja siinä samassa tuli jo kyyneleetkin. Enää mä en niitä estellyt, en nyt kun ei Jere enää ollut näkemässä.
"Anteex, mut voisinkohan mä tarjota tulta? Mä katselin sua tuolta vähä kauempaa.." kuului matala ääni mun selkäni takaa. Mä käännyin ääneen päin ja kohtasin huolestuneet, siniset silmät.
"Joo..Kiitos," mä sain vastattua ja kumarruin ottamaan tulta kundin valkoisesta sytkäristä, jota se piteli käsiensä välis.
Mä vedin syvään savua henkeeni, enkä edes vaivautunut pyyhkimään kyyneleitä pois poskiltani.
Kundi ei lähtenyt pois, vaan jäi seisomaan siihen mun eteen. Vasta silloin mä tajusin katsoa miltä se kokonaisuudessaan näytti.
Blondit "Eminem"-hiukset, siniset silmät, hyvä kroppa, hiaton paita ja lökärit. Mä olin aina inhonnu hopparijätkiä, joten ei tämäkään mitään väristyksiä aikaan saanut.
"Ootsä joku pikku-Eminem, vai?" mä kysyin ivallisesti. Musta tuntui et mä todella halusin loukata jotain, satuttaa ja repiä samalla tavalla kuin Jere oli tehnyt mulle.
Jätkä ei kuitenkaan näyttänyt hätkähtyvän mun vittuilustani, vaan hymyili ja vastas:
"Ei ku mä oon Miika. Kukas sä oot?"
Hämmentyneenä mä vastasin: "Mä oon Cata, c:llä..Äiti halus antaa mulle nimeksi Catariina, mutta ei K:lla koska se olis ollu niin tavanomaista.."
Mä huomasin puhuvani kuin papupata ja suljin suuni. Miikaa nauratti.
"Täällä on vähäsen kylmä..Mentäiskö vaikka tonne kahvilaan? Jos mä tarjoaisin sulle kahvit?" se kysyi sitten. Mä olin aivan liian väsynyt ja turta kieltäytymään, joten me lähdettiin rinnatusten marssimaan kohti sen korttelin "suosituinta" kahvilaa. Miika selitti mulle jotain siitä, että meidän pikkukaupunkia sais alata jo hiljakseen laajentamaan. Sen puhe meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kun mä ajattelin mitä helvettiä mä tein täällä jonku hopparin kans ku mä olisin voinu olla täs Jerenkin kanssa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
En halua jatkaa, tahdon vain ilmaista suosionosoitukseni. Pidin tekstistäsi. Kiinnostavaa. Mitä Catalle ja Eminemille tapahtui sitten? =)
Miika halusi välttämättä tarjota mulle kahvit, joten kun se meni hakemaan niitä tiskiltä, mä etsin ikkunapöydän ja istahdin siihen tuijottamaan kadulla käveleviä ihmisiä. Mun olo oli kuin keitetyllä lampaalla. Mä halusin vain juosta pakoon,jonnekkin mistä kukaan ei enää koskaan löytäisi mua.Jonnekkin,minne Jere ei enää voisi tulla pyytämään anteeksi,kertomaan kauniita valheitaan eikä vuodattamaan tekokyyneliään saadakseen mut taas takaisin pauloihinsa.
Miika saapui pöytään kantaen käsissään tarjotinta, ja laski sen pöydälle.
"Kiitos," mä sanoin ja tartuin kahvikuppiin.
"Kerro nyt mulle jotain itsestäsi," Miika sanoi ja hymyili paljastaen täydellisen purukalustonsa.
"Ei oo paljo kertomista," mä vastasin. "Mä oon 18 ja opiskelen.Mulla on auto,jolla kuljen.Ja mä asun yksiös tos kerrostalos,jonka pihalta sä mut bongasit.Siinä se."
"Mä oon 19 ja käyn töissä tuos autokorjaamolla," Miika sanoi.
"Ja sulla on oma bändi,jossa sä oot räppäri koska sun idolis on Eminem ja sä haluat ehdottomasti kulkea sen jalanjälkiä," mä heitin ivallisesti.
"Mä en oikein ymmärrä,et minkä helvetin takia sä sekaat tota Eminemiä tähän jatkuvasti?Okei joo, mä satun diggaamaan sen musasta mut mulla ei todellakaa oo mitää omaa bändiä enkä mä seuraa sen kundin jalanjälkiä.Ok? Jos sä et halua,et mä tungen sun seuraas niin sano se suoraan äläkä kiertele!Mä voin kyllä häipyä tästä,jos sä tosissas haluat!" Miika sanoi vihaisesti.
"No lähde sitte vittuun siitä!Mitä sä oikein musta haluat?!Etsitkö sä jotain yhden illan panoa?!Jos näin on,niin kiitos ei!" mä huudahdin niin,että kaikki muutkin kahvilas olevat kääntyi katsomaan. Miika tuijotti mua suoraan silmiin ja purskahti äkkiä raikuvaan nauruun.
"Mikä sua vaivaa?" mä kysyin vihaisesti.
"Sä oot niin hurjan näköinen ku suutut," Miika hekotteli. "Ei,mä en todellakaan halua susta mitää yhden yön panoa."
"Vaan mitä?"
"Ystävän."
(Jatkakaa joku, jos jaksatte)
mainio kirjoitus ettenkö sanoisi jatkahan tätä vielä jos sulta aikaa liikenee.