Huomasin vasta että täällä suomi24:lläkin on adoptiokeskustelu. Tosin ihmeen paljon täällä on negatiivista keskustelua aiheesta.
Ihmetyttää vaan että kenellä riittää virtaa pitää yllä tuollaista. Olisi kiva kuulla motiiveja?
Siis tarkoitan motiiveja siihen energiaan, mikä saa kirjoittamaan noita negatiivisia juttuja.
Ihmetyttää vaan että kenellä riittää virtaa pitää yllä tuollaista. Olisi kiva kuulla motiiveja?
Siis tarkoitan motiiveja siihen energiaan, mikä saa kirjoittamaan noita negatiivisia juttuja.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kerroppa mikä täällä on negatiivista? Ihmettelen miksi tällä palstalla ei saa kertoa adoptiosta muitakin kuin adoptiovanhempien ja adoptiovanhemmiksi pyrkivien ajatuksia. Adoptio asiana ei ole yksiselitteinen ja luulen että moni adoptiolapsesta haaveilija ei ole ehkä osannut aiemmin edes ajatella mitä kaikkea asiaan voi liittyy ja tämä keskustelupalsta avaa laajemman näkökannan adoptioon.
Jokaisella on oikeus mielipiteisiin, mutta ei tukita toisinajattelijoiden turpia...jooko?
Ei kun nimenomaan kiinnostaa tietää, että mistä se motivaatio siihen riittää. Joku syyhän aina pitää olla. Eli laitappa niitä oman innoituksen lähteitä tulemaan, eli vastaa siihen mitä kysyin!
Onhan täällä todella negatiivinen sävy.
Ei minun näkökantani ainakaan laajentunut noita juttuja lukiessani. Se kyllä selvisi että on yllättävän paljon katkeria ihmisiä tälläkin palstalla.
vaan halu parantaa maailmaa. Nämä toisinajattelija känkkäränkät vain haluavat ravistella ihmisiä ja panna heidät ajattelemaan asioita. Keskusteluissahan voi ottaa kantaa kaikenlaisiin asioihin, joilla ei välttämättä ole mitään liittymäkohtaa henkilön omaan elämään.
Aika moni adoptioon lähtevä ryntää adoptioon joko mielettömässä vauvakuumeessaan, kun biolasta ei ole saatu tai sitten haluna "antaa koti jollekin kodittomalle lapselle" eli parantaa maailmaa kummallisella keinolla eli adoptiolla. Adoption päällä leijuu onnen ja autuuden sädekehä ("ihanaa, suklaasimmuinen koditon pikkusöpöliini muuttaa maailmalta Suomen ihmemaahan lentokoneella ikiomien onnesta sykkyrässä olevien loistovanhempiensa kanssa", "adoptiovanhemmat ovat hyväntekijöitä", "adoptiolapset ovat saaneet uuden elämän adoption kautta", "adoptiovanhemmat ovat erityisen jaloja ja hyviä vanhempia mm. koulutuksen takia"). Lehdet ovat nykyään pullollaan näitä liikuttavia perhejuttuja, mutta eiköhän viimeistään 10-20 vuoden kuluttua ala kuulumaan entistä enemmän surkeita tarinoita. Adoptoidut vain niin harvoin uskaltavat kauheuksista puhua. Kaikkien kirjoittajien motiivina täällä ei todellakaan siis ole katkeruus. Toki katkeruus on joidenkin motiivi. Yksi moitiiveista on kuitenkin tämä:
Adoptio ei ole pelkkää pilvilinnaa, vaan erittäin merkittävä ja monen ihmisen elämään pysyvästi vaikuttava toiminta. Adoption nurjat puolet tulevat yleensä esiin vasta lapsen koulunkäynnin, murrosiän ja aikuistumisen kautta. Adoptioon lähtevien olisi hyvä kuulla näistä asioista ennen adoptioon lähtemistä. Siitä ei vaan juuri puhuta. Täällä vähän puhutaan ja sekin leimataan heti katkeruudeksi. Eikö se kerro jotain adoption ympärillä leijuvasta gloriasta :-D!!!!!!
sinun moitiivi on siis jakaa laajaa tietämystäsi tyhmille. Eipä ollenkaan kuulostanut katkeralta...."antaa koti jollekin kodittomalle lapselle" eli parantaa maailmaa kummallisella keinolla eli adoptiolla. Adoption päällä leijuu onnen ja autuuden sädekehä ("ihanaa, suklaasimmuinen koditon pikkusöpöliini muuttaa maailmalta Suomen ihmemaahan lentokoneella ikiomien onnesta sykkyrässä olevien loistovanhempiensa kanssa", "adoptiovanhemmat ovat hyväntekijöitä", "adoptiolapset ovat saaneet uuden elämän adoption kautta", "adoptiovanhemmat ovat erityisen jaloja ja hyviä vanhempia mm. koulutuksen takia")
Nyt kyllä joku aliarvioi toisten ihmisten päättelykykyä.
hei muusa... ei kaikki adoptiota täällä kritisoivat ole adoptiota henkilökohtaisesti kokeneet. esimerkkinä oma tilanteeni: aviomieheni on adoptoitu ja hän on siitä selvästi kärsinyt. hän on puhunut asiasta paljon, mutta hän ei halua kirjoitella missään nettipalstoilla. minä aloin alunperin lukemaan viestejä ymmärtääkseni paremmin miestäni. hän ei esimerkiksi halua enää olla yhteydessä adoptioäitiinsä (leski), mitä aluksi ihmettelin ihan hirveästi. aluksi yritin saada miestäni ja adoptioäitiään takaisin väleihin, mistä meinasi tulla meille ero. mieheni pelkäsi hirveästi isyyttä ja sekin oli aikanaan iso ongelma. nyt poikamme ovat kiinnostuneita isänsä adoptiosta ja asiaa käsitellään perheessä taas uudesta näkökulmasta. minä en kyllä tunnista katkeruutta itsestäni. sen sijaan olen todella ihmeissäni tästä ottolapsitoiminnasta, kun olen siihen paremmin perehtynyt. henkilökohtaisesti en mielestäni ole katkera, mutta olen nähnyt paljon vääryyttä ja surua, mikä tähän liittyy. asiat voi tietenkin olla muuttuneet yli 30 vuodessa. ihan samoista ongelmista täällä kuitenkin edelleen kirjoitellaan, mitä mieheni on käynyt läpi. minä ihmettelen sinun kärkästä kirjoitustyyliä täällä. en ymmärtänyt, kuka täällä on aliarvioinut päättelykykyäsi. ilmeisesti sinulla on kyky lukea toisten ajatukset, tunteet ja tarkoitusperät lyhyiden kirjoitusten perusteella.
Hyvä vaimo
Kiitos siitä, että nostit asian esiin. Olen aviomies ja adoptoitu. Vaimoni puolesta; Kiitän siitä että otit esiin asian, joka on tuttu monelle adoptiotaustan omaavan puolisolle.
Alunperin ihmettelin itse juuri samaa asiaa. Siis kärkästä kirjoitustyyliä tällä palstalla. Ilmeisesti sitten on tarttuvaa.
Itse uskon että asiat on tosiaankin muuttuneet 30 vuodessa.
Hei
Olen itse adoptiovanhempi, ja luen mielelläni täältä noita "negatiivisia" juttuja. Ne haastavat ajattelemaan, ottamaan kantaa ja perustelemaan.
Joskus aikaisemmin vaivauduin tännekin vastailemaan niihin, mutta en enää; se nimittäin osoittautui täysin turhaksi.
Hei!
Teidätkö kenen kanssa voi keskustella/kysyä, jos on oikeesti kiinnostunut adoptiosta tai adoptioprosessin aloitus mietityttää/herättää kysymyksiä?
Joillekin palstoille pääsy edellyttää, että prosessi on jo käynnissä.