Näin sinut samassa sateessa
avaamassa sateenvarjoasi.
Olit alkanut kastua,
koska sade hyökyi päällemme nurkan takaa
mitenkään varoittamatta tulostaan.
Yllätettyjen hiuksiesi kärkiin
kertyi nopeasti pisaroita,
mistä ne tipahtivat päällystakkisi
tuoreiden vesilaikkujen sekaan.
Sade ei pystynyt minuun,
sillä painovoima oli kadonnut päältäni.
Hetkeä aiemmin
olin kuullut tutusti kopisevien korkojesi
tekevän vääjäämätöntä työtään
kadun kiviä vasten.
Minä pysähdyin taakseni katsomatta
ja annoin sinun marssia
näkökenttäni esityslavalle.
Silloin se,
mikä oli ollut vain satunnaisia kyyneliä
poskipäille ja huulten reunoille,
murtui lopulta raivoisaksi sateeksi.
Ja silloin minä näin sen;
Näin sinut samassa sateessa
avaamassa sateenvarjoasi.
avaamassa sateenvarjoasi.
Olit alkanut kastua,
koska sade hyökyi päällemme nurkan takaa
mitenkään varoittamatta tulostaan.
Yllätettyjen hiuksiesi kärkiin
kertyi nopeasti pisaroita,
mistä ne tipahtivat päällystakkisi
tuoreiden vesilaikkujen sekaan.
Sade ei pystynyt minuun,
sillä painovoima oli kadonnut päältäni.
Hetkeä aiemmin
olin kuullut tutusti kopisevien korkojesi
tekevän vääjäämätöntä työtään
kadun kiviä vasten.
Minä pysähdyin taakseni katsomatta
ja annoin sinun marssia
näkökenttäni esityslavalle.
Silloin se,
mikä oli ollut vain satunnaisia kyyneliä
poskipäille ja huulten reunoille,
murtui lopulta raivoisaksi sateeksi.
Ja silloin minä näin sen;
Näin sinut samassa sateessa
avaamassa sateenvarjoasi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
minäkin näin sut kumikengässä
laittamassa kontioo jalkaan
vettä tuli ku Esterin pyllystä
mut sä vaa laitot kumii jalkaa
pelokas kaljusi kiilsi sateessa ryppyisenä
laikukkaana peläten kuivumista
iuu i-uu se kitisee kuivana
painovoima kaljussasí pitää sen märkänä
hakkaat kontiolla mukulakiviä rinteessä
kitisee, litisee,
menet sokeaan pisteeseeni, näen vain kontion,
ja silloin näin sen,
sinut kiristämässä kontion vartta.
nii-
imiiin ja just juuri-
kas
me mentii rapakkoon hällä kontiot,
sulla sateenvarjo ja mulla ei mitään,
alasti.
nahka rypyllä juoksin alarinteeseen,
minkä sade kastelee sen talvi jäädyttää ja ossia ei löytynyt
vaikka huusin alasti alarinteessä Ossi!
Niin ossia ei tullut vaan meni myymään autoja saksaan.
ei hän oli hyvä pohdiskelija mutta näki kaiken yhteenkuuluvaisuuden.Johonkin mittaan asti skeptisyys on hyväksi.Koetaan euforiaa, sateessa,elämme vapaan tahdon universumissa, onko maailma deterministinen? Ei ole olemassa mitään erillistä itseä,me viihdymme ikuisessa juoksussa yhdessä, olen turborakastaja, parempi kuin kumikenkä.