kiintymys

Kaikki koirani ovat hyvin, hyvin rakkaita,
mutta myös niin persoonaltaan erilaisia.
Myöskin eri tehtävissä kanssani.
Eli kyllä sieltä täten se sydäntä lähellä olevin väistämättä erottuu.En tunne huonoa omaatuntoa, koska se on paras kaverini,tukeni,turvani! Muut ovat harrastuskavereita ja laumanjäseniä.
Kaikista rakkain, se Suuri Persoona, katselee meidän menoa pilven reunalta.

sille ei kerta kaikkiaan mitään voi. Sissi on rakkain ja samoin minä sille. Jo sen syntymä sulatti sydämmeni, sillä sen emä Tintti on iso osa minusta. Sissi ei ole kaunis rodullisesti, joten ei näyttely koirana kaksinenkaan, isohko nartuksi. Mutta ajatelkaa sitä kun se iso narttu tulee viereeni samalle tyynylle, halaa kaikesta sydämmestään. Sissi on Tintin ja Votin tytär. Voti eli tsippali leijaa, kaunein koskaan minulle syntynyt Brabbari herra, oma kasvatti, Votin isä Mikki minun elämää kalliimpii herrasmieheni joka nukkui pois liian aikaisin. Sissi syntyi Votin ollessa jo hyvim iäkäs. Nähtyäni Sissin ensimmäistä kertaa pääsi minulta ilosta itku. Ensimmäinen täysmusta likka siitä linjasta.

Mulla on pian 10v vanha narttu ja kohta 2v nuori narttu. Vanhempaa rakastan ihan yli paljon, onhan hän mamman vanha mummeli. Rakastan myös hyvin paljon nuorempaa "pikku vauvaani". Ehkä tämä nuorempi on kuitenkin saanut enemmän huomiota kotiutumisestaan asti kuin vanhempi rouva. Johtuu ehkä siitä kun nuorempi oli pahoinpidelty (säälin sitä ja annoin sen tehdä melkein mitä vaan). Hävettää kun nuorempi saa enemmän huomiota kuin vanhus, joka ei ehkä enää kauaa ole kanssamme! Mutta toisaalta, kun vanhusta halii ja oikein humioi, tulee nuorempi pokkana minun ja vanhuksen VÄLIIN!! Pukkaa vanhuksen matkoihinsa ja jää itse odottamaan huomionosoituksia! Ihan käsittämätöntä. Vanhus sitten tyytyy kohtaloonsa (on antanut itsekin nuorukaisen tehdä MITÄ VAAN) ja jää sivuun.. Mitä voin tuolle koppavalle nuorukaiselle tehdä, että se tajuaisi olevansa myös tärkeä minulle, ettei tarvitsisi tulla AINA väliin kun toinen saa huomiota!? Ärsyttävää. Tilaa ja rakkautta riittää molemmille, mutta joskus täytyisi saada sitä "laatuaikaa" vanhan rouvan kanssa. Onhan se jo joutunut kärsimään sen, että otimme tuon tuittupään hänen vanhoilla päivillään..

kun yksi hoitokoirista lähti "äitiyslomalle" ja sen jälkeen kun tuli taas kotiin, on siitä tullut paljon rakkaampi kuin yhdestä toisesta.. (sen 3 v pennusta..)

en tiedä, kaipuu varmaan aiheutti sen. mutta kyllä oli tyttöä ikävä silloin..:/

Kumpaakin koiraani,ystävääni,rakastan aivan valtavasti ja ajattelen valtavalla lämmöllä toivottavasti niitä monia,monia vuosia joita ne ovat rinnallani.Mutta yksi on todella yli muiden,se Suuri Rakkauteni ,joka katselee ehkäpä tälläkin hetkellä tuolta pilven reunalta.Suru ja kaipuu on aina kova kun ajattelen niitä jokaista ihanaa hetkeä jonka yhdessä vietimme,se oli täydellistä ystävyyttä ja yhteistyötä,valehtelematta.