Täällä jossakin puhuttiin "heikompiosaisista".
Ketkä ovat heikompiosaisia nyky-Suomessa?
Ovat sellaisia esim. vangit, myymälävarkaat ja työnvieroksujat?
Ketkä ovat heikompiosaisia nyky-Suomessa?
Ovat sellaisia esim. vangit, myymälävarkaat ja työnvieroksujat?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heikompiosaisia tuskin voidaan luokitella noiden kriteerien mukaan. Pitäisi tietää taustaa miksi on esin myymälä varas tai työtön.
Kaikista huonompiosaisia ovat sairaat, vammaiset ja pienellä eläkkeellä elävät sekä ilman omaa syytään työttömäksi jääneet.
Suomessa on ollut jo pitkään linja jolla köyhiltä viedään viimeisetkin rovot. Vuokrat ovat nousseet pilviin ja samaan aikaan Kela pienentää kahden vuoden välein asumistukea. Kunnat nostivat pari vuotta sitten kotihoitomaksut kolminkertaisiksi. Viimeisten 10 vuoden aikana on pienellä eläkkeellä elävien eläkeläisten tulot todellisuudessa laskeneet verrattaessa kaikkien hintojen nousuun. Kun jäin sairaseläkkeelle 1995 niin luulin pärjääväni hyvinkin. Toisin kävi. Ei ole varaa ostaa edes yhtä vaatekappaletta vuodessa muualta kuin kirpputorilta, mutta sinnekään en voi mennä koska olen liian huono kulkemaan siellä missä on paljon inmisiä tönimässä toisiaan.
Harvoin he pihistävät todellisen puutteen takia. Suurin osa on ajattelemattomia nuoria. Jotkut tekevät myymälävarkauden hetken mielijohteesta. Joillekin se on jännitystä elämään. Jotkut ovat ammattilaisia.
Tuskinpa vangitkaan ovat pääsääntöisesti huono-osaisia, ellei lasketa huono-osaisuuteen vajavaista moraalia. Kari(?) Uoti ei varmaankaan ole nähnyt nälkää.
On yliromanttista enää nykyään ajatella, että joutuu vankilaan varastettuaan leivän nälkäänsä.
Heikko-osaisia ovat minusta työttömät, jotka ovat pudonneet peruspäivärahalle, varattomat vanhukset, köyhyysloukkuun pudonneet lapsiperheet. Myös taitamattomat yrittäjät, jotka ovat lähteneet liikkeelle yhteiskunnan tuen turvin ilman kantavaa liikeideaa. (Sen jälkeen he ovat kaiken ansiosidonnaisen päivärahan ulkopuolella, vaikka ovat saattaneet jäädä velkoihin.)
40- ja 50-luvuilla me kaikki olimme nykymittapuun mukaan vähäosaisia.
Pienen eläkkeen varassa elävät vanhukset ja sairaat.
Alkoholisti ja mielenterveys ongelmaisten perheiden lapset.
Miksi myymälävarkaat tähän sotkettiin?
Sodan jälkeisinä vuosina olivat useimmat nykyisen mittapuun mukaan heikompiosaisia.
Onkin siis kyse mittapuusta. Sen mukaisesti on vahvempiosaisia ja heikompiosaisia.
Jo sotien jälkeen olimme kaikki nykymittapuun mukaan heikompiosaisia, niin eihän silloin ollut vahvempiosaisia eikä ilmeisesti heikompiosaisiakaan.
Onko kyse vain vertailusta? Heikompiosainen ei siis ole lainkaan välttämättä heikko-osainen tai huono-osainen, hänellä saattaa mennä ihan siedettävästi; jollakulla vain menee vielä paremmin.
Pienistä eläkkeistä puhuttiin. Eläkehän ansaitaan itse. Eikö silloin ole kyse siitä, ettei henkilö ole ansainnut enempää eläkettä? Jos toinen on ollut enemmän työelämässä, totta kai hänelle kuuluu enemmän eläkettäkin.
Sairaudet ovat aivan toinen asia. Ne voivat iskeä kehen tahansa, aineellisen omaisuuden tasosta huolimatta.
Jooku kertoi voivansa ostaa tavaraa vain kirpputorilta. Mihinkäs nyt vanha ihminen muutenkaan kulutustavaroita osteskelee? Eiköhän jokaisella raha riitä välttävään asumiseen ja ruokaan. Oluen osteskelut Alkon käynneistä puhumattakaan voi jättää vähemmälle.
Eläke ansaitaan itse. Niin on yleensä.
Tietenkin ja isotuloisilla on isommat eläkkeet.
Ei ole työn määrästä kiinni millaisen eläkkeen saa.
Anoppini oli oikea työn sankari.
Muutama lehmä ja vähän kivikkoista peltoa.
Viisi lasta , vesi kannettavissa, talvella pyykit huuhdottiin avannossa.
Mies oli vielä yksi passattava.
Koti oli erittäin siisti.
Ruoka oli minuutilleen pöydässä, piirakat ja kukot lauantaisin.
Poikien paidat oli silitetyt ja puhtaat vaatteet panna päälle kun läksivät viikonloppuna juhlimaan.
Ruuasta vielä moitittiin jos ei sattunut mieleistä.
Mies saattoi joskus antaa nyrkistä.
Hän sai vain kansaneläkkeen ja vähän miehestään kuoleman jälkeen.
Anoppi oli iloinen ja tyytyväinen ihminen.