Haluan sanoa ensiks äidinkieleni ei ole ensimmäinen suomenkieli.
Olen yli 30 v ja luulevani heterona, kutenki en koskaan seurustellut miehen tai poikien kanssa.
mutta olen huomannut että en helposti ihastunut / rakastunut mieheen..Mutta toimin hyvin " kaveri" jutella pojan / miehen kanssa. huom. nuorena en välitänyt pojasta koska kiinnostan aina urheilua.
Mutta se tapahtunut n.alle kaksi vuotta sitten hän työharjoittaja tuli työpaikalleni vaan viikoksi. Alussa pidin hänestä nuorina ja mielenkiintoisa tyyppi. En tajunnut heti olin todella ihastunut häneen.
Kumma tunnen olo kun hän tuli minun viereen istumaan ja heti mä ajatteli "apua,Hän tuli mun viereen"istumaan. ja Yhtäkkiä kolahti näen miten hänellä on kauniit silmät. Enkä tajunnut vielä mitä tapahtunut minulle.
Sain tietoa kun hänen viimeinen työpäivä hän kertoi että kiinnostaa tytöstä,Olen varma hän ihastunut myös minuun koska hän frittaili vähän minun kanssa.
kun hän lähti pois kotimatkaan kauas etelään. Yhtäkkiä tunsin kaipasin paljon häntä vaikka hän poissa 2 sek.. Sen jälkeen todella paljon ajattellut hänestä 2 viikon ajan, olin sekava ajatuksestani. Mutta En koskaan unohda häntä.:)
toinen tarina
Eräs tapahtumapaikka se alkoi puoli vuotta sitten tutustuin mukava tyttöön. Jutelimme ihan normaalina alussa ja lopulla tunsin synkka hyvin hänen kanssa.Kunnes menimme kaupungille ja hän tapasi oma poikaystävään samalla tunsin pettymys.. Seuraavana päivänä hän tuli jutelemaan mun kanssa ihan kun tunsin että "jotaki erikoista" synkkaa hänen kanssa..
hän oli lähdossä kotiin ja yhtäkkiä ajattelin mä haluan hänen puh.nrot mutta en uskaltanut pyydä sitä. :(
Siksi mä mietinnyt kauan tätä Miksi mä tunnen vasta "herää" kiinnostua tyttöihin?
Olen yli 30 v ja luulevani heterona, kutenki en koskaan seurustellut miehen tai poikien kanssa.
mutta olen huomannut että en helposti ihastunut / rakastunut mieheen..Mutta toimin hyvin " kaveri" jutella pojan / miehen kanssa. huom. nuorena en välitänyt pojasta koska kiinnostan aina urheilua.
Mutta se tapahtunut n.alle kaksi vuotta sitten hän työharjoittaja tuli työpaikalleni vaan viikoksi. Alussa pidin hänestä nuorina ja mielenkiintoisa tyyppi. En tajunnut heti olin todella ihastunut häneen.
Kumma tunnen olo kun hän tuli minun viereen istumaan ja heti mä ajatteli "apua,Hän tuli mun viereen"istumaan. ja Yhtäkkiä kolahti näen miten hänellä on kauniit silmät. Enkä tajunnut vielä mitä tapahtunut minulle.
Sain tietoa kun hänen viimeinen työpäivä hän kertoi että kiinnostaa tytöstä,Olen varma hän ihastunut myös minuun koska hän frittaili vähän minun kanssa.
kun hän lähti pois kotimatkaan kauas etelään. Yhtäkkiä tunsin kaipasin paljon häntä vaikka hän poissa 2 sek.. Sen jälkeen todella paljon ajattellut hänestä 2 viikon ajan, olin sekava ajatuksestani. Mutta En koskaan unohda häntä.:)
toinen tarina
Eräs tapahtumapaikka se alkoi puoli vuotta sitten tutustuin mukava tyttöön. Jutelimme ihan normaalina alussa ja lopulla tunsin synkka hyvin hänen kanssa.Kunnes menimme kaupungille ja hän tapasi oma poikaystävään samalla tunsin pettymys.. Seuraavana päivänä hän tuli jutelemaan mun kanssa ihan kun tunsin että "jotaki erikoista" synkkaa hänen kanssa..
hän oli lähdossä kotiin ja yhtäkkiä ajattelin mä haluan hänen puh.nrot mutta en uskaltanut pyydä sitä. :(
Siksi mä mietinnyt kauan tätä Miksi mä tunnen vasta "herää" kiinnostua tyttöihin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
nuorena upotin elämäni muuhun kuin elämään, parisuhteisiin. Miehet oli vaan kavereita,viimeiset yritykset tuntea miehissä lopetin 25v. ajattelin vaan että en tunne tai löydä sitä oikeaa.
Kerroinkin joskus kovempaa lujempaa juoksemalla tekemällä töitä pystyin siirtämään itsetutkiskelun ja tulevan epämääräisesti aina eteenpäin. Kerran vaan oli pakko alkaa myöntämään missä menen.
paljon on tullut sen jälkeen eteen, en kadu niitä kuluneita lenkkikenkiä, en elämääni sen jälkeen kun vaihdoin elämäntyyliä, toisinaan elämä menee vain niin.
Tulen mieleen yhden juttu kun 5 vuotta sitten eräs kaveri kysyi multa olenko Lesbo? Mä Säikähdin ja vastasin: en ole (koska en ollut vielä silloin ihastuin tyttöihin).
myös toinen juttu
Mielenkiintoisa kun n.alle kaksi vuotta sitten toinen kaveri sanoi minulle että aivan muistutat eräs amerikkalainen lebsonäyttelijää. Mä taas säikähti mutta nauroin sille.. se kyllä minua taas ihmetteli
mä ihan tavallinen urheilutyttö näköistä.
Se minua mietinnyt, voiko muita näkee minusta lesbo, onko mahdollista en ole tiedollisesti "sitä" ?
omien tuntemusten ja kokemusten perusteella, on ihmisiä jotka pystyvät vaistoamaan asioita joista tiedostamattaan?! itse antaa kuvan.
Minulta on kysytty vuosia sitten olenko lesbo, no se oli sillä hetkellä siinä porukassa huumoria, en vastannut mitään koska en ollut myöntänyt sitä itsellenikään silloin. Toisilla meillä myös heteroilla on vain joku kyky tai vaisto huomata asioita joita ei itse huomaa tai huomaamattaan antaa signaalia.
Sen jälkeen kukaan ei ole kysynyt minulta suoraan, ja luonteeltani olen sellainen loukkaantuisin äärimmäisen paljon jos joku nyt kysyisi, sinänsä mielenkiintoista tietynlaisessa seurassa vaikka uusien ihmisten kanssa tällaista ongelmaa ei ole vaan olen toisinaan hyvinkin avomielinen.
kai,jonkut pystyvät vaistomaan sellaista..
Joskus olen ihmettellyt kuinka he pystyvät seurustelemaan nuorina?
Mä en pystyisi ilma "tunnetta" vaikka mennään leikimään seurustelemaan pojan/miesten kanssa.
Yleensä pidän mukavasta miestä vaikka minulla ei ole enemmään tunnetta kohtaan miestä, en lähde seurustelemaan se vuoksi.
Joskus olen ajattellut en menisi "ilma tunnetta" vaikka kokeilemaan suudelma naisen kanssa mutta
jos olen todella ihastunut naiseen ehkä pitäisi kokeilemaan suudelmaa, ja ehkä tiedän parempi uutta tietoa oma tunnemuksestani..Hm...mietin vaan..
kuinka voisin aloita itsetutkistelua tästä? luulen aika vie aikaa enemmään oma tuntemuksestani.
vielä, minulla se vei viisi vuotta siihen asti myöntää että kyllä sittenkin haluan suudella naista en miestä.
Muutenkin sekalaisilla aivoilla jossain vaiheessa etsiskelyretkilläni itseeni , en voi olla muistamatta sitä hetkeä astuessa eräästä valistustilaisuudesta ulos lehtinen kourassa joka kertoi vähemmistön rakkaudesta, en olisi voinut sillä hetkellä olla enemmän hämilläni. heterotaustani ja olettamukseni kävivät vain sotaa keskenään mielessäni, oikeasta ja väärästä. Tuo vain pienenä kevennyksenä, ei kaikki ole mustavalkoista, minullekaan enää.
Tuntuu vain käsittämättömälle miksi juuri hetero oletus on niin vahva vieläkin, niinhän minutkin oli kasvatettu. ;)
Nyt onneksi ollaan jo siitä muotista pääsemässä pois tiedotusvälineissä ja muutenkin.
Kuulostaapa tutulta. Itse seurustelin kyllä vähän reilu kaksikymppisenäkin vielä miesten kanssa. Eipä niistä jutuista tullut koskaan mitään. Kuivuivat kokoon jo alkuunsa, kun en oikein tuntenut mitään sen kummempaa heitä kohtaan. Näin jälkikäteen ajateltuna kai yritin elää niin kuin muut toivoivat ja olettivat, enkä kyennyt lesbouttani myöntämään itselleni edes. Toki tunsin naisiin vetoa, mutta suljin ne ajatukset aina pois mielestäni ja jatkoin entiseen tapaani.
Tänä talvena tapasin naisen, johon ihastuin melkein ensinäkemältä. Kun hän istui vieressäni oli ajatukset aivan sekamelskana päässä ja olo oli kuin olisi pilvenhattaran päällä leijaillut. Me tulimme alusta asti erittäin hyvin juttuun ja viihdyimme toistemme seurassa.
Ikävä kyllä olin liian raukkis, enkä uskaltanut tehdä aloitetta, vaikka tuntuikin vahvasti siltä, että kiinnostus oli molemminpuolista muullakin kuin kaveritasolla. Nyt on sitten liian myöhäistä ja kyllä harmittaa oma raukkamaisuuteni :( Kova ikävä iski vasten kasvoja, kun tajusin että me emme ehkä enää kohtaa.
Jos jotakin tuosta opin, niin sen, että en jää enää jahkailemaan turhia. Kerranhan täällä vain eletään. Tosin aika kova paukkuhan tämä on lähemmäs kolmekymmentä vuotiaana myöntää lopultakin itselleen, että ei ole koskaan ollut hetero, eikä tule koskaan olemaankaan. Oma kriisinsä sekin. Olisi ollut helpompaa kuin olisi kyennyt katsomaan totuutta silmästä silmään jo paljon aiemmin, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.
kuulla sun tarinastasi.. niin on,kuulostaki tutulta.
Kysyisin, Olit hyväksynyt itsellesi lebsona, tunnetko se helpotus olo vai?
minun mielestäni ehkä voi olla 90-luvulla elää vaikempi hyvästytä lebsona?Olenko oikeassa vai?
Nyt 2000-luvulla huomasin ettö nuoret ovat rohkeampi myöntämään itselleni lesbona..Heillä kai onnellisempi koska he saavat helpompi tietoa vaikka internettistä.
Itselleni oli helpotus myöntää olevansa lesbo, kun sen asian kanssa oli taistellut jo aika kauan. Uskoisin, että vähän asiassa kuin asiassa käy niin, että tulee helpotuksen tunne, kun lopulta katsoo totuutta silmiin eikä enää valehtele itselleen. Se miten ympäristö siihen suhtautuu onkin sitten ihan eri juttu.
Toki nykynuorison on helpompi tulla ulos kaapista, koska informaatiota tulee joka tuutista, mutta onhan siinä aina oma hankaluutensa. Lapset kun kuitenkin kasvatetaan edelleenkin heteroseksuaaliseen maailmaan ja homoseksuaalisuutta pidetään luonnonoikkuna, joka tunnutaan suvaittavan niin kauan kuin se ei vain kosketa omaa elämää.
Ei ole (kaikkien)helppo myöntää niin itselle kuin ympäristölle poikkeavansa valtavirrasta, helpompaa tai ainakin enemmin mahdollisuuksia tällä netin aikakaudella etsiä tietoa ja vastauksia.
Helpomman tien itseensä ja siihen miten sitä ja millä mallilla olisi, takuuvarmasti ollut helpompaa jos olisi jo alunpitäen tajunnut missä mättää kun katse kääntyi nuorena teininä pojan siskoon eikä sittenkään siihen poikaan.
Vastauksista. :)
Täytyy tässä nyt opetella tuntemaan itseään,pikku hiljaa.
Hyvät jatkot sinulle ja teille muillekin.
Jätä siis ne heterojutut, ja ulos lesbojen pariin todelliseen elämään, eikä vain täällä netissä :)
Minä olin 36 kun sen uskalsin tehdä.
Ja siinä hetkessä avautui minulle elämä, ja rakkaus ja se todellinen ihana elämä, josta en oikeastaan osannut niin tietääkään kuin vasta sitten, kun ensimmäiseen naiseeni rakastuin, ja hän minuun.
Tarinasi ja aloitustarina ovat siis tuttuja.
Elämä menee ohitsenne, jos ette uskaltaudu elämään lesbojen pariin.
Elämä on ihan toisenlaista todellisuudessa kuin täällä nettilesbojen palstalla :)
tsemppiä teille, ja älkää enää täällä notkuko, vaan kipin kapin ulos ja kohtaamaan se oikea rakkaus :)
että en ole ainoa, nyt minusta tuntuu "helpotus" olo, muullekin on samalaista ollut tapahtunut tuttuja alkutarinastani.
Nyt vaikea sanoa että uskaltanko lähteä lebsojen todellisseen elämään.. Mutta minusta tärkein nyt sitä se ensi minun täytyy opetellaan tuntemaan itseään.
Olisi hieno juttu, löytäisin kohtamaan se oikea rakkaus.Hmm...
On mukava kuulla olet löytänyt ihana elämästäsi.:)