Käytiin avomieheni isällä kylässä näyttämässä uutta koiranpentua viikkositten.
Isä oli tehnyt ruokaa, ja istuttiin ruokapöytään.
Hän otti sitten koiran syliin kun itsellänsä oli edessään lammasta ja perunamuussia lautasella.
Kielsimme nostamasta koiraa syliin ruokapöydässä ettei opi kerjään kun näkee mitä pöydän päällä on.
Isä kastoi sormen perunamuussiin ja antoi koiran nuolla sormen vaikka sanoimme että koira syö vaan omasta kupistaan kotona.
Hän kirosi ettei saa olla niin tiukka kun koira on pieni vielä.
Ruoan jälkeen halusin lähteä käyttään koiran pissalla ettei satu vieraissa vahinkoa.
Isä sitten tuumas siihen että "ei mua haittaa jos se tänne pissii, olkaa siinä vaan".
Mentiinpä kuitenkin vähän rauhottuun ulos..
Tultiin sisälle ja istuttiin sohvalle hetkeks ennen lähtöä.
Avomiehen isä antoi koiran jyystää oikeen kunnolla sormiaan vaikka kielsimme.
"ei saa olla noin tiukka pennulle, sillä vaan ikenet kutiaa".
Avomieheni katsoi ilmettäni ja sanoi että meiän pitää lähteä, isä kysyi että saako vielä syöttää koiraa.
Samalla törkkäsi perunamuussia sormenpäässään koiran eteen.
Silloin lähdin eeltä ulos.
Onko muilla ollut tällaista kasvatuksen aliarvioimista?
Itse olisin sanonut suorat sanat jos olisi ollut oma isäni, mutta en viitsiny avomiehen isälle sanoa mitään kun en muutenkaan hänestä pidä.
Nyt koira on siitä lähtien alkanu kerjäämään.
Ennen kerjäsi istumalla hiljaa, nyt vinkuu ja hyppii.
Isä oli tehnyt ruokaa, ja istuttiin ruokapöytään.
Hän otti sitten koiran syliin kun itsellänsä oli edessään lammasta ja perunamuussia lautasella.
Kielsimme nostamasta koiraa syliin ruokapöydässä ettei opi kerjään kun näkee mitä pöydän päällä on.
Isä kastoi sormen perunamuussiin ja antoi koiran nuolla sormen vaikka sanoimme että koira syö vaan omasta kupistaan kotona.
Hän kirosi ettei saa olla niin tiukka kun koira on pieni vielä.
Ruoan jälkeen halusin lähteä käyttään koiran pissalla ettei satu vieraissa vahinkoa.
Isä sitten tuumas siihen että "ei mua haittaa jos se tänne pissii, olkaa siinä vaan".
Mentiinpä kuitenkin vähän rauhottuun ulos..
Tultiin sisälle ja istuttiin sohvalle hetkeks ennen lähtöä.
Avomiehen isä antoi koiran jyystää oikeen kunnolla sormiaan vaikka kielsimme.
"ei saa olla noin tiukka pennulle, sillä vaan ikenet kutiaa".
Avomieheni katsoi ilmettäni ja sanoi että meiän pitää lähteä, isä kysyi että saako vielä syöttää koiraa.
Samalla törkkäsi perunamuussia sormenpäässään koiran eteen.
Silloin lähdin eeltä ulos.
Onko muilla ollut tällaista kasvatuksen aliarvioimista?
Itse olisin sanonut suorat sanat jos olisi ollut oma isäni, mutta en viitsiny avomiehen isälle sanoa mitään kun en muutenkaan hänestä pidä.
Nyt koira on siitä lähtien alkanu kerjäämään.
Ennen kerjäsi istumalla hiljaa, nyt vinkuu ja hyppii.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tuttua on, oma äitini esim antoi koiramme olla sohvalla, heillä käydessämme. Kielsin, mutta äitini vain otti mkoiran sohvalle syliinsä, ja antoi jopa yksinäänkin koiran löhöillä sohvalla. Ajattelimme, että opetamme, ettei sohvalle mennä, muutakuin luvan kanssa. Mutta eipä siitä mitään tullut ( pari-kolme kertaa viikossa kävimme äitini luona). Myöskin muutenkin kaikki vieraat ihmiset turhan paljon lellivät hauvaa pienenä, mutta atitaapa olla vai sitä, kun koira on niin pieni, ihana ja suloinen :)
sais tää meiänkin pikkunen saada nopeeta sen 20 lisä kiloa niin ei olis enään niin hirveen ihana ja lutunen vieraitten mielestä :)
Ongelma on toisin päin ei pysty ymmärtämään miksi kylässä ei sasi olla sohvalla koska kotona on saanut aina olla.
rymistellää vieraissa ihan samallalailla kun kotonakin.
Annettiin tutuillekkin hyvä kuva kun mentiin ekaa kertaa käymään.
Ei kaapo ollut ennen peiliä nähny, heillä sitten oli naulakon eessä semmonen liukuovi peiliä.
Kaapo otti kunnon vauhdit ja meni ryminällä päin peiliä, vähän aikaa tutkaili ja uudestaan.
Siitä oli pakko pitää kiinni ettei jatkanu kun peili oli niin lähellä hajoamista.
Hyvin alkoi tuo kylä reissu, itse kun olimme ottamassa vasta kenkiä pois. :)
sen mukaan mitä opettaa. Meillä koira saa pöydästä ruokaa ja saa nukkua sähgyssä.Mutta sille on myös opetettu EI. Eli jos ei ole pöydässä sille mitään niin riittää kun sanoo ei ja se menee pois.Eli ei koira ole niin mustavalkoinen kun yleensä uskotaan. Ei koira ole ehdoton. Koira kerää etuuksia itselleen. Nyt kun se on saanut ruokaa pöydästä,mut sehän ei kerjännyt? Opeta se niin, että ruokaa saa ,mut kerjätä ei. Ja kun meet sinne "ukkilaan" niin anna sen tehdä mitä haluaa,koska koira oppii,että täällä ollaan talontavalla ja sun tehtävänä on opettaa sille oman kodin tavat.
Kirjotit, että ennen kerjäsi hiljaa? siis se on oppinut kerjäämään jo aiemmin? se,että joku on vapaaehtoisesti antanut sille ruokaa pöydästä,ei ole mitään tekemistä sen kanssa,että se osaa kerjätä.Ainut minkä se on nyt oppinut ,että siellä pöydällä tosiaan on jotain hyvää.
Koirahan kerjää vaikka pöydällä olisi sille pahaa ruokaa.Eli se on vaan tapa.Mut tosiaan opeta sille ,että kerjääminen on ihan turhaa.
Kyllä koira oppii kun vaan viitsii vähän tehdä töitä,tämä on niille jotka haukkoo nyt henkeä,että voi helvetti koira saa pöydästä:)
on vaan niin turhauttavaa kun kotona ei saada pöydästä ja ei olla opittu siihen että jotain hyvää siellä on mullekkin.
Ennen nukkui jaloissa kun syötiin, kun se tietää missä on oma nami kaappi, ja sieltä mennään hakeen jotain hyvää niin silloin "kerjää" eli istuu hiljaa ja tapittaa suoraan silmiin.
Nyt vasta voi sanoo kerjäämiseks ku koira pomppii jojona ku haistaa ruokaa ja vinkuu.
Muutenkin oon aika tulinen persoona ja en halua että oma kasvatukseni menee "piloille" pappala vierailun takia.
Mutta kyllä se avomiehen isukkikin oppii ettei tykätä kun koiralle ruokaa jaetaan, varsinkaan mitään ylirasvasta ja ja maitosta perunamuussia.
Kehtas vielä vitsailla että tuokaa viikoks hoitoon tää nii katotaan miltä jätkä näyttää sen jälkeen.
Alko höyry nousemaan korvista :)
ovat aika rasittavia,nim.kokemusta on.:)Meillä anoppi antaa neuvon,että koiraa ei saa kurittaa niskasta ,siihen voi sattua. Meillä on 45 kg saksanpaimenkoira uros 2v.
Oletko kokeillut antaa koiralle samaan aikaan safkan kun itse syötte?
en oo kokeillu.
meillä ei noi ruoka-ajat oikeen täsmää koirankaa.
Se syö yleensä meidän jälkeen jos ollaan samaan aikaan oltu syömässä.
Ja se imasee niin nopeeta sen ruokansa ettei siinä ajassa kerkeis käveleen ees pöytään istumaan.
ota mukaan koiralle omia karkkeja ja anna ukille pussi mistä antaa. ole iloinen että tykkää koirasta.
minun tarvitse näyttää että hyväksyisin tuommoista jos en oikeasti hyväksy.
Asiahan on minun päätettävissäni mitä opetan omalle koiralleni, ja mitä haluan sen syövän..
En muutenkaan tykkää miehestä niin en ala sitä mielistelemäänkää, ei ole ollut kaikista ystävällisin minua ja poikaansa kohtaan.
mutta kiitos neuvosta
Minun isälläni eläessään oli juuri samanlainen tapa.Ensimmäiseksi kun pappan luo mentiin koirat saivat makkaraa, kahvi- tai ruokapöydästä hän myös antoi koirilleni koko ajan maistiaisia. Siitä tuli sellainen tapa, että koirat oikein riehaantuivat miehen nähdessään ja istua killittivät aina hänen vieressään kerjäämässä.
Kotona eivät koskaan saaneet mitään pöydästä, eivätkä saaneet kerjätä, eikä ne sitä myöskään tehneet. Ole huoleti, ei se koira siitä piloille mene vaikka se appi-ukolta vähän erioikeuksia saisikin. Kyllä se sen oppii erottamaan, että kotona ja kylässä on eri säännöt ;))
kuhan ei ala yleistämään että aina kun ollaan jossain muualla kun kotona niin saadaan herkkuja. :)
En usko että näin paljon kiukustuisin sen käytöksestä jos muuten pitäisin kyseisestä ihmisestä .
Uskoisin vankasti, että se koira yhdistää ne herkut vain siihen ihmiseen, jolta niitä on herunut.
Nuo henkilökemiat
ovatkin sitten jo vaikeampia juttuja. :)
ja itselläni on samoja kokemuksia. On se kumma kun ystävällinen puhe ei mene perille. Kun me saimme koiran niin juuri miehen vanhemmat olivat sitä mieltä että koira saa tehdä heillä mitä vaan. No eihän siinä mitään, mutta koira sai leikkiä heidän tossuilla, repiä mattoja, "varastella" tavaroita ym. Siinä sitten kerran napakasti tokaisin että ei se saa täällä repiä mattoja koska repii sitten kotonakin kun tottuu sen olevan sallittua. Ja sama päti ihmisten vaatteilla leikkimiseen.
Näille kyllä meni puhe perille mutta itselle tulee vähän paha mieli kun tulee tiuskastua jostain asiasta. Silti, sehän ne säännöt määrää kuka koiran omistaa. Alkukankeuden jälkeen kun säännöt ovat selkiytyneet niin kaikki on mennyt tosi mukavasti. He rakastavat koiraa tosi paljon ja ikävöivät sitä kun eivät nää pitkään aikaan. Koira on usein heillä hoidossa.
Ei tuo nyt niin vakavaa ole, kun itse pysytte tiukkana, ettei kerjäämällä saa mitään. Koira on
viisas, se äkkiä kyllä oivaltaa kenelle kerjääminen tehoa.
Meillä joskus äitini teki samaa, kun parvekkeemme oli vierekkäin, niin sieltä parvekkeelta sitte niitä herkkupaloja jakeli koiralle. Keltään muulta koira ei kerjännyt kun äidiltäni.
asiassa huomaa että meitä on moneen junaan.
Toisia ärsyttää ja toiset ihmettelevät suut ammollaan miksi ärsyttää :)
"vaari" kävi äskön moikkaamassa lastenlastaan ihan yllättäen.
Lähtiessään sano että:
-Ootteko huomannu kuin vihasesti koira kattoo,
ootte vielä kuse**a ton koiran kanssa.
Sehän alkaa käymään päälle kun saa lisää kokoa.
Jäinpä sitten miettimään että mitä tuo tarkotti.
Ne jotka katto aikasemmin meiän haukun kuvan nii varmaan huomas ettei niillä silmillä vihasesti voi katsoa. :)
...vai vihaisesti katsoo pentu.:) Luultavasti koira tottelee vanhemmiten teitä paremmin kuin ukkoa, joten eiköhän se kasvatusneuvontakin ala loppumaan. Toinen vaihtoehto on tietysti, että koira tottelee vain pelosta täristen teitä pikkuhitlereitä, jotka ette anna edes pihviä pöydästä. Vähemmästäkin sitä koira raivohulluksi tulee.:)
kyllä sitä ittensä vähän hitleriks tunteekin, mutta äitin koirat joskus kävi nappaamassa välipaloja salaa pöydästä niin kai sitä otetaan täälä turhankin varovasti ettei vaan tulis samanlaista :)
ihmeiden aika ei oo ohi!
Pappa tuli taas tänään käymään kattoon poikaa.
Pussillinen possunkorvia mukana!
Poika näykkäs tapansa mukaan sormesta ja pappa tokas tiukan ei:n.
Pidettiin eilen pieni lukutuokio papalle koiran kouluttamisesta ja näköjään tuotti tulosta.
Taitaa papalla alkaa viiraan päässä kun lupas ostaa meille uuden astianpesukoneenkin kun katteli meiän parikytävuotta vanhaa masiinaa.
Turhaa taas solvannu sitäki :)