ostimme rivari osakkeen kesällä ja syksyllä huomasimme että laattoja on irti,kävi mittaja ja totesi että kosteutta on.suositteli että täydellinen remppa kylppäri ja sauna,että voi olla edennyt rakenteisiin.edellinen omistaja suostuu maksaan korkeintaan puolet me emme suostu semmoiseen.
varmaan menee oikeuteen,onko kenelläkään tietoa/kokemusta siitä minkä suuntaisia päätöksiä oikeus antaa tämmöisistä tapauksista.nämähän ovat tapaus kohtaisia,mutta suurinpiirtein että joutuuko edelliset kokonaan maksumieheksi vai tuleeko osa meidän maksettavaksi.lakihan on että myyjä on vastuussa kaksivuotta,onko laki niin selkeä. kiitos vastauksista.
varmaan menee oikeuteen,onko kenelläkään tietoa/kokemusta siitä minkä suuntaisia päätöksiä oikeus antaa tämmöisistä tapauksista.nämähän ovat tapaus kohtaisia,mutta suurinpiirtein että joutuuko edelliset kokonaan maksumieheksi vai tuleeko osa meidän maksettavaksi.lakihan on että myyjä on vastuussa kaksivuotta,onko laki niin selkeä. kiitos vastauksista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sillä eihäbn voida olettaakaan että vanha talo olisi uusi,
Joudutte myös maksamaan kun talon arvo nousee.
Vaikeita tapauksia,
riippuu melkein tuurista, jos jompikumpi edes voittaa.
Yleensä molemmat häviävät.
Toivottavasti teillä on paineensietokykyä,
usein nämä jutut jatkuvat vielä hovioikeudessakin.
Kosteusvauriojuttujen oikeuskulut voivat nousta semmoisiin lukemiin, että sillä rahalla remppaisit parikin kylppäriä.
Täydellistä selkävoittoa niissä harvoin kukaan ottaa.
Ongelmana on juuri sen näyttäminen, tiesikö myyjä myydessään, että kosteusvaurio on olemassa ja kuinka paha/laaja vaurio on.
Vastuuta on sälytetty myös ostajalle, eli olisiko vaurio pitänyt huomata jo siinä vaiheessa, kun kävit asuntoa katsomassa - asuntohan ei ollut uusi.
Lisäksi tulee vielä se, että onko vaurio voinut aiheutua osaksi myös sinun siinä asumisen aikana ja se on aina periaatteellisella tasolla mahdollista, koska olet asunut ja käyttänyt asuntoa.
Matti Meikäläisen tietämystä (niin myyjä kuin ostaja) ja asiantuntevuutta rakennusteknisistä asioista ei voida kovin korkealle nostaa, joten vastuukin on sen mukainen.
Näytön hankkimiseksi joudutaan hankkimaan jos jonkinlaista asiantuntijalausuntoa ja niidenkin sisältö voi riippua paljolti siitä, kuka lausunnon on tilannut ja maksanut.
Vastapuoli voi esittää oikudessa täysin toisenlaatuisen asiantuntijalausunnon kuin minkä sinä olet onnistunut hankkimaan.
Oikudessa on harvoin rakennusalan asiantuntemusta, joten he ovat täysin sen varassa mitä todisteluja heille asiasta esitetään.
Jos sulla ei ole esim mitään muuta kuin oma kertomus (vaikka se olisi kuinka totta) ja vastapuoli esittää yleisen elämänkokemuksen mukaan täyttä paskaa olevan, mutta asiantuntevia termejä vilisevän lausunnon, niin oikeus lähtee hyvin pitkälle siitä, että asiantuntijalausunto on uskottavampi (vaikka se siis voi olla ihan mitä tahansa puutaheinää ja vastapuolen maksama).
Helposti käy niin, että tulee fifty sixty tuomio oikeudessakin ja sitten jää päälle vielä ne oikeuskulut ja mahdolliset helevetinmoiset asianajopalkkiot.
Taloudellisesti kannattavin vaihtoehto on ottaa tarjous vastaan puolikkaista kuluista, vaikka se periaatteessa harmittaisikin.
Tietysti jos olet periaatteen ihminen ja sinulla on rutosti ylimääräistä rahaa riitelyyn, niin siitä vaan haaste käräjille.
Suosittelen neuvottelua ja sovintoratkaisua.
Tuossa hyvin asiantuntevassa tekstissä kaikki oleellinen tulikin, mutta pienenä lisämainintana sanoisin sen, että jo nuo mainitut asiantuntijalausunnot ym. tutkimustulokset ovat hinnaltaan NIIN suolaisia että jo pelkästään siksi on aina sovintoratkaisu se kaikista paras.
Ytimekkäästi sanoen voi todeta, että ainut suht selkeä asuntokauppa-asia on, jos välittömästi kaupan jälkeen paljastuukin asunnon olevan läpimätä ja myyjän olleen pakosti kunnosta tietoinen jättäen kertomatta. Nämä pääsääntöisesti kääntyvät aina myyjän niskaan ilman mutinoita, mutta jopa tällaiset voivat pyöriä muutaman vuoden oikeudessa.
Siltikään ratkaisut eivät ole yksiselitteisiä välttämättä ja kuluja tulee VARMASTI reippaasti ostajallekin. Asiaan liittyy kuitenkin aina paljon sellaisia ns. liitännäiskuluja jotka menevät omaan piikkiin vaikka "100-0" voitto asiasta tulisikin.
Kaikki muu sitten menee aina niin tapauskohtaisesti, ainoana pääsääntönään se, että kallista on. Eli itsekin yhdyn tuohon, että jos haluatte välttää hyvin usein hoviin asti menevän muutaman vuoden rumban ja "turhan" rahanmenon niin miettikää vakavasti tilannetta ja sovintoa. Vaikka vähän tulisi takkiinkin.
Muistettava on kuitenkin, että remonttihan tarvitsee kuitenkin tehdä piakkoin eli sen joudutte itse maksamaan joka tapauksessa. Vaikka sitten tulevaisuudessa kauppahinnan palautuksia ym. saattaakin olla tulossa. Remontin kanssa, etenkään kylpyhuoneen kyseessäollen ette voi todellakaan luonnollisesti odotella käräjäoikeutta ja mahdollisesti hoviakin...Kaikkihan tästä eteenpäin, kun viat on löydetty, menevät tietty teidän piikkiinne pääsosin.
Ette toki voi esittää käräjäoikeuteen tiettyä vauriomäärää ja mahdolliseen hoviin jo toista kun ongelma on edennyt ja edennyt. Suoraan sanoen, asioiden hyvin harvoin jommankumman osa-puolen piikkiin yksinomaan mennessä tuo fifty-fifty korvaus kannattaa ottaa hyvinkin vakavavasti pohdintaan! Tuonsuuntaisia vain niin kovin kovin usein ovat käräjienkin ratkaisut. Plus että olette siinä matkalla makselleet sitten jo yhden täyden remontin verran kuluja.
Mutta jokainen toki itse päättää mitä tekee. Jos kyse ei ole vain periaatteestakin vaan kuluista niin sovinto on aina paras.
Heitetäänpä yksi omakohtainen kokemus tähän lisäksi, vaikka tietysti tapaukset todellakin ovat aina omia kokonaisuuksiaan.
En ole sinällään tästäkään katkera, itsepä ostin "käytetyn" vanhan talon enkä tutkinut niin asiaan, ostos tapahtui kuolinpesältä.
Hometta löytyikin runsaasti, vaikka yhden pintapuolisen tarkastuksen paikalla teetinkin. Kaikki osapuolet olivat kyllä, kuten itsekin olin, suostuvainen sovintoratkaisuun ja selvittelimme asiat tahoillamme omilla lakimiehillä ja tietty yhteisesti. Kaikki yhteen summattuna ja vahvalla kokemuksella kaikki ammattitahot sanoivat, että 50-50 tulos olisi käräjillä kaikista todennäköisin, vaikka maallikon silmin tilanne tietysti näyttäisi selvältä. Kaikki asunnon iästä ym. lähtien kuitenkin tarkastellaan niin pilkuntarkasti.
Loppujen lopuksi teimme asiasta sopimuksen, joka meni jotensakin 40-60 itseni tappioksi, mutta kaikki tulevat kulut jos olisi laskenut niin voittaessanikin jutun, olisi tullut niin monta tuhatta lisäkulunkia, jotta mieluummin näin.
Ainakin suosittelen vakavasti keskustelamaan asiantuntijoiden kanssa ennen käräjillemenoa, miltä tilanne edes suuntaa-antavasti voisi vaikuttaa. Jos kaikki sanovat että lopputulosta on turha arvailla etukäteen, tai ainakaan ns. täydellistä voittoa ei varmasti tule niin kyllä aina on sovinto paras. Asiat ovat aina niin todella kimurantteja.
Sanoisin ihan, että otattakaa perusteelliset kuntotarkastukset ja asiantuntijoiden lausunnot ja marssikaa niiden kanssa asianajajan juttusille, sen jälkeen tietää jo paljon enemmän. Mutta kannattaa ottaa huomioon, että jo tässä vaiheessa on kyllä jo muutama tuhannen euroa sileänä, joita ei sitten takaisin saa mistään vaan ovat täysin omia kulujanne asiaan liittyen.
> Ongelmana on juuri sen näyttäminen, tiesikö myyjä myydessään, että kosteusvaurio on olemassa ja kuinka paha/laaja vaurio on. <
Tämä ei ole ongelma, koska nykyisin voimassa olevan lain mukaan myyjän ei tarvitse tietää mitään kosteusvauriosta asunnossa, jonka myy. Siltikin hän on vastuussa vahingosta. Juuri tämän takia vastuu on ajallisesti rajoitettu pääsääntöisesti kahteen vuoteen kaupasta lukien.
Todellinen ongelma on se, jos asunto on kovin vanha, että kaikissa vanhoissa asunnoissa on käytännössä jonkinlainen kosteusvaurio tai vastaava, joten sellaisesta ei korvausta voi saada. Vahingon pitää olla sellainen, että ostaja ei olisi kauppaan ryhtynyt, jos olisi siitä tiennyt kauppahinta, asunnon ikä yms. seikat huomioon ottaen.
kostu vanhetessaan??? Eikä myöskään homehdu???
Näitä väitteitä kuulin myös kun omastani tappelin!!!!
teoriassa asia on tietysti näin, mutta käytönnön tasolla asia ei ole aivan noin yksiselitteinen ja selkeä.
"myyjän ei tarvitse tietää mitään kosteusvauriosta asunnossa, jonka myy. Siltikin hän on vastuussa vahingosta."
Aika harvassa taitaa käytännön tapauksissa olla ne fakiirit, jotka olisivat myyjän saaneet yksipuolisesti korvaamaan korjauskustannukset, vaikka "myyjä on vastuussa vahingosta".
Kyllä siinä päätöstä annettaessa otetaan huomioon moniakin asioita, eikä korvaus tipahda kuin Manulle illallinen, vaikka lakitekstistä voisi näin kuvitella.
Myyjän tietoisuudella on nimeomaan merkitystä tapauksissa, joissa kosteusvaurio on niin selkeä, että myyjän on "yleisen elämänkokemuksen mukaan" täytynyt olla tietoinen siitä. Silloin on aina myös paremmat edellytykset jutun voittamiseen, jos näissä jutuissa nyt kukaan yleensä voittaa.
"Todellisesta ongelmasta" olen minäkin sitä mieltä, että ei se talo vanhuuttaan kostu tai homehdu. Mihin muuten vedetään se "kovin vanha asunto" raja?
Ei kai se voi olla lähtökohtana, että riittävän vanhoissa asunnoissa oletettaisiin aina olevan kosteusvahinko, eikä niistä voisi vaatia korvauksia myyjältä.
"Vahingon pitää olla sellainen, että ostaja ei olisi kauppaan ryhtynyt, jos olisi siitä tiennyt"
on noita oikeuskirjallisuuden teoreettisia pohdintoja, mutta aika harvoin käräjillä olevissa jutuissa on noin selkeitä kouluesimerkkejä kuin professoreiden tekemissä pääsykoekirjoissa;)
vaurioista?? Kuivatus ja uusi vesieriste?? Tarkistappa yhtiöjärjestys!!! Vaiko onko edellinen omistaja remontoinut huonosti?? Silloin hän on vastuussa taloyhtiölle!
Eikä sillä ole merkitystä onko myyjä tiennyt vai ei!!! Vastuussa on silti 2 vuotta. Eikä taso kyllä toden näköisesti nouse jos on laatta ennestään... paitsi jos haluatte kallinpaa laattaa, maksatte itse erotuksen.
Kosteuden syy olisi nyt kaikkein tärkein ensin selvittää!!! Onko putki vuoto, lattiakaivo, maakosteus vaiko huono remontti??? Silloin pystyy sanomaan enemmän vastuista. Nim. Samojen asioiden kanssa taistellut ja voiton vienyt
Olimme vastaavan ongelman edessä 10,5 v sitten. Kerrostalohuoneistostamme löytyi kaikenlaista sanomista; sokkelin vuoto homehdutti toista makuuhuonetta, yläpuolella olevassa asunnossa oli ollut kosteusvaurio, porraskäytävän kynnys oli homeessa jne.
Seurasi iso riita myyjän kanssa ja lakimiehet olivat asialla. Oikeuteen saakka emme menneet vaan saimme myyjältä korvauksen. Itseasiassa asunnon myynyt nainen ei suostunut esittämäämme summaan, mutta hänen miehensä oli viisaampi ja maksoi erotuksen salaa omista varoistaan, sillä ymmärsi että ei kannata mennä oikeuteen häviämään.
Taloyhtiö korjautti kosteusvaurioita. Makuuhuoneen lattianpäällysteen tason erotuksen maksoimme me.
Kannatti olla kotivakuutus, sillä se kattoi lakimiehen kuluistamme 85%. Siltikin summa mikä lompakosta lähti, oli suuri.
Kun sitten teimme kylppärirempan, pyysin isännöitsijältä todistuksen siitä että kosteuseristykset on asianmukaisesti tehty. Jollen näin olisi tehnyt ja kylpyhuoneessa olisi ilmennyt ongelmia myynnin jälkeen, olisimme joutuneet liipasimelle. Nyt mahdollisista ongelmista vastaa taloyhtiö. Emme tosin ole myymässä mutta hyvä tietää silti.
Mutkikkaita ovat lain kiemurat kokemukseni mukaan. Asianajajillehan tulee helposti pieniä unohduksia näissä monimutkaisissa prosesseissa. Rivitalohuoneistosta voi ihan asian selkeyttämiseksi kadota rivi ja huoneisto pois, jäljelle jää talo. Talo käsitetään usein kiinteistöksi ( myyjän vastuuaika = 5 v. ).
Tärkeintä ennen oikeusprosessin aloitusta on anoa oikeusturvalta oikeusapua = ilmainen oikeudenkäynti.
Se poistaa riskisi hävitä oikeudessa ja kaikki mitä sinulle tuomitaan on voittoa seitsämän peruskorko prossan korolla.
Seuraavaksi tärkeintä on tehdä myyjälle reklamaatio. Sisällöllä ei ole väliä, kunhan se on todistetusti tehty. Prosessin eri vaiheissa voit muuttaa ja lisätä vaatimuksiasi tarpeen mukaan.
Olisi lopputuloksen kannalta hyvä, jos konsulttisi pystyisi pitämään asiat niin koossa ettei sotkeutuisi omiin lausuntoihinsa.
Niin siis saatte oikeusapua jos tulonne ovat alle rajan, jonka jälkeen et ole oikeutettu julkiseen oikeusapuun. Myyjäpuoli tulee vaatimaan lausunnon vaurioista ja korjauskustannusarvion. Ne maksatte itse ja saatte mahdollisesti käräjöintien jalkeen takaisin jos katsotaan että myyjät ovat tienneet vaurioista, muutoin ne jäävät teidän piikkiin. Myyjän asianajaja tulee esittämään kylpuhuoneen olleen jo lähes teknisen käyttöikänsä päässä ja siten syy remonttiin ei ole löytyneet vauriot, ne ovat vain vaikuttaneet remontin aloittamis-ajankohtaan.... näin todistaen. En tiedä minkäikäinen rivarinne on ja milloin kylpytila on remontoitu.
Joka tapauksessa tulette oikeuden kautta saamaan alle puolet ja molemmat nuolevat itse asianajokulunsa, jotka melko varmasti ovat sitten jo tuolla 10000,00 luokassa/osapuoli.
Mieti siis nyt sen puolikkaan hyväksymista tai odottele seuraavat 1,5-3 vuotta että kuulet oikeudenkäyntien jälkeen sen olleen se aonia oikea ratkaisu, johon et tajunnut tarttua.
Jos sitten teetät kylppärin valmiiksi ennen oikeudenkäyntien päättymistä, tullaan esittämään etteivät kuvissa näkyvät asiat ole vaurioita, koska niistä ei ole tehty mikrobianalyysejä, eikä lahoa ole.
Jos yhdestä kohdasta olisikin otettu näyte niin puolen metrin päässä olevan kohdan myyjä väittää turhaan korjatuksi ja näin itsellesi kuuluvaksi.
Rahat menee ja mielenterveys, teillä on kuitenkin pieni juttu edessä, jos vain kylppäristä on kyse. Siitä tulee rempan jälkeen varmasti toimiva ja oman ilmeenne mukainen. Saatte kuitenkin puolet myyjältä joten eikun sopimaan.
Meillä koko talo homeessa ja käsittelyt kesken
Miksi olet tehnyt kaupan ilman kuntotarkistusta?
Jos myyjä oli yhtä tyhmä kuin sinä, niele vain tappiosi. Minä en ostaisi autoakaan, ellen olisi tietoinen auton kunnosta, asunnosta puhumattakaan.