Olen ollut naimisissa n. 20-vuotta ja nyt mieheni aikoo ottaa minusta eron, löyhdettyään toisen naisen. Teimme avioliittoon mennessämme avioehdon. Koko huomattava omaisuutemme on sittemmin hankittu miehen nimiin.
Mieheni ilmoitti, että joudun lähtemään kodistamme eikä minulle jää mitään. Olen hoitanut yhteisiä lapsiamme kotona, enkä ole ollut ansiotöissä kuin aivan alkuaikoina. Voiko olla näin, että joudun täysin puille paljaille 20-vuoden avioliiton jälkeen, kun tein tyhmyyttäni avioehdon nuorena 18- vuotiaana? Mikäli avioehtoa ei olisi, omaisuutemme käsittääkseni jaettaisiin tasan.
Omaisuus on satoja tuhansia euroja nykyään. Tuntuu todella katkeralta, jos se kaikki työ, jonka ole kotona ollessani tehnyt perheen eteen on valunut hukkaan ja joudun aloittamaan täysin tyhjästä ja toinen nainen tulee kotiimme.
Mieheni ilmoitti, että joudun lähtemään kodistamme eikä minulle jää mitään. Olen hoitanut yhteisiä lapsiamme kotona, enkä ole ollut ansiotöissä kuin aivan alkuaikoina. Voiko olla näin, että joudun täysin puille paljaille 20-vuoden avioliiton jälkeen, kun tein tyhmyyttäni avioehdon nuorena 18- vuotiaana? Mikäli avioehtoa ei olisi, omaisuutemme käsittääkseni jaettaisiin tasan.
Omaisuus on satoja tuhansia euroja nykyään. Tuntuu todella katkeralta, jos se kaikki työ, jonka ole kotona ollessani tehnyt perheen eteen on valunut hukkaan ja joudun aloittamaan täysin tyhjästä ja toinen nainen tulee kotiimme.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei voi mitään. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, eikös se niin ole? Ja toisaalta, onhan miehesikin kai tehnyt töitä omaisuuden eteen, joten...
Periaatteessa avioehto on täysin pitävä ennen ehdon allekirjoitusta edeltävään henkilökohtaiseen omaisuuteen nähden. Sen sijaan löisin ison pinon euroja vetoa, että osituksen kohtuullistamishakemus osoittautuisi toimivaksi. Etenkin kun mukana on yhteisten lasten hoito ja siinä vinoutunut tulonjako.
Yhteys paikalliseen oikeusaputoimistoon ja osituksen kohtuullistamisvaade vireille.
Jos on molemmin puolin täysin poissulkeva avioehtosopimus, suoritetaan vain omaisuuden erottelu. Kyseissä tapauksessa on kuitenkin esitetty tyyppitapaus, jossa avioehtosopimusta hyvin todennäköisesti kohtuullistetaan. Se tarkoittanee loppujen lopuksi sitä, että osa tai kaikki miehesi omaisuus on avio-oikeuden alaista. Kohtuullistamisen tekee käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja, elleivät puolisot muuten pääse sovintoon. On hakemuksella vaadittava käräjäoikeutta määräämään se ja se omaisuuden ositusta suorittamaan puolisoitten välillä. Tarvitset lakimiehen apua.
Kiitos neuvostasi. On mukava huomata, että sinulla on aikaa auttaa tuntemattomiakin ihmisiä. Olen jo ottanut lakimehen, joka on samoilla linjoilla kanssasi. 20- vuotta työtä perheessä ja samoin oloni eri yhtiöiden hallituksissa, takaajana ym. ovat kuulema asioita joita ei voin vain sivuuttaa, huolimatta nuoruudessa tehdystä avioehdosta, joka sekin tehtiin mieheni vanhempien painostuksesta.
Siis ilmeisesti huomattava omaisuutenne on miehesi
ansaitsemaa. Miksi sinun pitäisi saada siitä jotain.
Olet ihan vapaaehtoisesti jäänyt kotiin. Et ehkä
halunnut mennä töihin. Halusit kuitenkin lapsia ja
sait miehen joka suostui elättämään sinut ja lapset
ja kun lopulta mies kyllästyi yksin kantamaan taloudellista
ja ehkä muutakin vastuuta, alkaa ruikutus.
Laskupääni mukaan olet 38-vuotias, joten voit vielä
yrittää löytyy sen seuraavan tyhmän, joka maksaa
elämäsi tai ruveta tekemään töitä ja ansaitsemaan
itse omat rahasi.
Sorry vaan tyly teksti, mutta itsekin eronneena,
olen tavannut useita naisia, joilla on kovasti pyr-
kimys loisimiseen. Ovat ilmeisesti tottuneet siihen,
että jalkoja levittelemällä saa täysylläpidon.
Ei muuta kun tervetuloa reaalimaailmaan, jossa
jokainen ihminen on vastuussa itsestään.
Minusta omaisuuden jakaminen tasan erossa on usein
epäoikeudenmukaista, mutta monestihan ei pystytä
selvittämään, kuka mitäkin on maksanut.
Omassa ...siis jo päättyneessä suhteessa... nainen
yritti saada minut hankkimaan yhteistä omaisuutta.
En suostunut. Emme tosin olleet naimisissa, mutta
erotessa omaisuus olisi joudutta jakamaan... ehkä
myymään ensin markkinatilanteesta riippumatta.
Talouksien sotkeminen ei aiheuta kun riitaa ja
vaikeuksia eli en koskaan voi suositella "yhteistä"
taloutta.
...Mene vähän kasvamaan - henkisesti, noname!
Sinä siis tarkoitat, ettei kodissa tehty 16-tuntinen työpäivä ei ole minkään arvoinen? Olen puurtanut perheen eteen 20-vuotta ja nyt on "palkka" siitä kaikesta tulossa. Minä jäin kotiin, koska mieheni halusi näin, en suinkaan vapaaehtoisesti.
Olen ollut itse mukana yhtiöissä nimelläni esim. niiden hallituksissa ja siten minulla on ollut myös riski mahdollisista epäonnistumisista, mutta nyttemmin realisoituneista hyödyistä ei eurokaan! Olen ollut myös takaajana yhtiön lainoissa . Kaikki osakkeet ovat olleet kuitenkin mieheni nimissä ja hän käytännössä päättänyt kaikesta. Hän on myynyt vuosi sitten yritykset.
Tottakai voi sanoa, että olen tyhmä, mutta minä olen rakastanut miestäni ja LUOTTANUT häneen täysin. Jos luottamus ja rakkaus ovat tyhmyyttä, niin kai minä sitten olen tyhmä.
Sorry, että erehdyin yleistämään liian pikaisesti.
En voinut tietää taustasta muuta kuin sen mitä
kirjoitit ja noita samanlaisia tarinoita oon
kuullu ennenkin. Mies on hoitanut kaikki ja pal-
kaksi saa ainaisen valituksen "mikset sä oo koskaan
kotona" yms.
Kirjoitin kovin provosoivan jyrkästi. Minä olen
menettänyt luottamuksen ihmsiin jo hyvin pienenä.
Ehkä se sitten on tehnyt minut sen verran epäluu-
loiseksi, että en sotke elämääni kenenkään muun
elämään. Toki koetan auttaa vaikeuksiin joutunei-
ta ihmisiä esim. neuvomalla tms, mutta en anna
rahaa. En kuitenkaan ole juristi ja jos mahdollista
suosittelen sinulle lakimiehen kanssa jutustelua
jos miehesi ei suostu sopimaan kannaltasi kohtuul-
lisesta omaisuuden jaosta. Kunnalla pitäisi olla
oikeusaputoimisto, josta apua saa pienituloiset.
Luottamus ja rakkaus on arvostettava asia ja esi-
merkiksi lapset tarvitsevat sitä saadakseen eväät
elämään. Valitettavasti miehesi ei osannut sitä
arvostaa. Luottamusta usein väärinkäytetään ja
siksi kannattaisi aina varmistaa oma selkänoja.
Yleensä oppi maksaa... tavalla tai toisella.
Ilmeisesti onneksesi velat on kuitenkin maksettu.
On niitä sellaisiakin, jos mies on hoitanut kaikki
asiat ja sitten veloista on maksettu vaan korot,
omat rahat piilotettu ja pankki käy lopulta takaa-
jana olleen vaimon/tyttöystävän kimppuun. Asiasi
voisi siis olla paljon huonomminkin.
Toivon, että jaksat vaikeuksista huolimatta selvit-
tää mahdollisuudet tasapuolisempaan eroon. Sorry
vielä äkkinäinen yleistykseni.
Minä olin jo osittain menettämässä uskon teihin miespuolisiin, mutta taisin olla minäkin väärässä.
Sinusta oli sentään miestä pyytämään anteeksi ja se osoittaa, että sinussa on myös arvokkuutta ja kykyä myöntää, että teit vääriä johtopäätöksiä minun suhteeni.
On myös paljon piinkovia naisia, joille mammona on kaikki kaikessa, mutta minä en kuulu siihen joukkoon. Tarkoitit yleistykselläsi varmaankin heitä. Minulle riittää aivan tavallinen ja turvattu arkielämä, enkä halua loistoa ympärilleni.
En ole aikonutkaan vaatia minua pettäneeltä ja minut jättäneeltä mieheltäni mahdottomia, vaan kohtuusumman, jolla saan itselleni vaikka jonkun pienen talon maaseudun rauhasta, jossa saan koota uudelleen elämäni palasia. En vielä tiedä kuinka se onnistuu, mutta toivon tietenkin parasta.
Minulla on kuitenkin paljon hyviä ystäviä, jotka ovat tukenet minua henkisesti vaikeina aikoina, sekä tietenkin jo aikuistumassa olevat lapseni. Heillekin isän ratkaisu oli järkytys ja suuri pettymys.
Toivon sinulle tulevaisuudessakin kykyä ymmärtää pulaan joutuneita ja harkintakykyä olla vetämättä liian pikaisia päätelmiä ihmisistä, joita et lainkaan tunne. Sinun kirjoitusesi todella loukkasi minua ja itkin sen luettuani. Asia on nyt unohdettu, eikä minulle jäänyt sinusta huonoa kuvaa.
Olitkin ottanut voimakkaasti kantaa mainittuun tapaukseen. Itsellä myös sama tilanne, kuin tuolla naisella tuossa alussa.
Itselleni vain jäi noin 100.000 euron velat, kun mies nosti kytkintä yhteisestä kodistamme.
Mietinkin kotona olevana, että pitää olla aikamoinen mies, jota edes ajattelen tosi mielellä rinnalleni!!
Mutta, aikaa jo yli vuosi kulunut, niin kumma kun nuo miehet eivät vaan ymmärrä, että minunkinlainen nainen voisi elää ja asua yksin.
On ollut kaikenlaista onnenonkijaa ja yrittäjää kohdallani.
Pitää varmaankin laittaa postilaatikkoon lappu, jossa lukee; velkaa 100tuh. euroo.
Se ainakin saisi äijät pysymään loitommalla.
Minun luotto on mennyt jo ihmisiin, kun omalla kohdallani näin tapahtui.
Ehkä, kun aikaa menee muutama vuosi, voi ajatukseni olla jo toisenlaiset, saas nähdä.
No, tämä oli oma vuodatukseni tänne, koska kanssasisaria on muitakin.
Ei sen puoleen, ei se auta omalla kohdallani, kun käytännön asioista on puhe!
Optimistisena ajattelen, että tälläkin erolla mahdollisesti jokin tarkoitus omalla kohdallani;)
Milloin mahdan saada siihen vastauksen!!
Kaksi hyvin erilaista naista vastasi sinulle. Kumman heistä ottaisit vaimoksesi, jos olisi aivan pakko valita?
En minä vaimoa valitse yhden kirjoituksen perus-
teella. Kyllä ihmisellä pitäisi olla oikeus olla
katkera ja vihainen kun siihen on syytä. Minä en
ymmärrä sitä, että hinnalla millä hyvänsä yrite-
tään pitää hymyilevä julkisivu. Se hukkaa mahdot-
tomasti energiaa. Ei kaikkea tuskaa kannata jäädä
hautomaan.
"Huolestunut" vaikuttaa tekstin perusteelta kuiten-
kin olosuhteisiin nähden voivan erinomaisesti, joka
osoittaa varmasti ihmisen vahvuutta. Sain ihan
asiallisen tarkennuksenkin, vaikka itse kirjoitin
..kieltämättä aika vihaisena.. reilun provosoivasti.
Omat havaintoni kun on noista hyväksikäyttävistä
naisista ja sain ensimmäisestä tekstistä erheellisesti
sellaisen kuvan.
Nimimerkin "laina" tyyppisiä tarinoita olen kuullut
ennenkin. Ahneita paskiaisia on molemmissa suku-
puolissa. Onhan se vähän outoa jos mies elää
vuosia naisen kanssa nk. rakkaussuhteessa ja kui-
tenkin koko ajan pelaa rahat omaan taskuun ja
vastuut naiselle. Ehkä tämä länsimaisen kulttuurin
"rakkausavioliitto" ei oikein istu ihmisluontee-
seen vaan täytyisi myöntää yhteoselon taloudelli-
set ym. puolet. Outoa myös, että "rakkautta" mita-
taan takauspaperien allekirjoittamisella.
Kieltämättä monesti talousasiat sotkeentuu kun
molempia varat tarvitaan asunnon ostoon.
Ihan yhtä omituista on, että nainen olettaa miehen
ostavan hänelle auton ja asunnon yms.
Aasialaisissa kulttuureissa tuo taloudellinen sup-
portti myös puolison perheelle on käsittääkseni
tavanomaisempaa ja naisen ja miehen roolit selvästi
erilaiset.
Mutta ihmisten pitäisi järjestää kouluihin tälläinen oppitunti kuin avioliiton sisäiset ja ulkoiset seikat.
Lapsille pitäisi jo pienenä opettaa etteivät takaisi lainoja. Pitäisi opettaa että jokaisen täytyisi tulla omillaan toimeen. Että he oppisivat säästämään itselleen. Heille täytyisi opettaa etteivät kirjoittele minkään sorttisia avioehtoja. Monet nuoret ovat hyvin sinisilmäisiä tälläisten asioiden kohdatessa. Rakkaus sokaisee elämän realiitin. Luullaan että tämä elämä on ikuinen tälläi kun pappi sanoo aamenensa, tai mennään kihloihin.
Jos avioliitossa jompikumpi osapuoli painostaa
tekemään sitoumuksia, on varmasti syytä epäillä
"rakkautta".
Pakon sanelemissa asioissa kannattaa ajatella
myös eron mahdollisuutta ja merkitä omaisuus
maksajan nimiin...esim. yhdessä ostettu asunto
rahoituksen suhteessa molempien nimiin.
Avioehto on se, jolla rajataan puolisoiden oikeutta
toistensa varallisuuteen. Puolisoille omaisuutta
lahjoittaneet voivat myös varautua asiaan ja kieltää
lahjakirjassa aviopuolison oikeuden lahjaan tai sen
sijaan tulleeseen varallisuuteen ja sen tuottoon.
Avioehto on siis se tarpeellinen.
Yleisestikään kouluissa ei tietääkeni vieläkään
opeteta käytäntöä. Opetetaan kyllä kovasti bilogiaa
ja historiaa, kuvaamataitoa ja musiikkia. Sinänsä
ihan hyvä osata niitäkin, mutta tarpeellisempaakin
opetettavaa olisi.
Sinisilmäisyys on myös kasvatuksen seurausta.
"Heille täytyisi opettaa etteivät kirjoittele minkään sorttisia avioehtoja."
Höpsistä, aivan päinvastoin!! Nuorten ( ja miksei vanhempienkin) ihmisten pitää ymmärtää, että lempi on lempeä ja elämän realiteetit eri asia! Tämän keskustelun aloittaja tosin oli vaarassa joutua kärsimään vääryyttä avioehdon vuoksi, mutta yleisesti se on ilman muuta lähes "pakollinen" mikäli toisella osapuolella on omaisuutta tai tiedossa tulevaa omaisuutta.
Huh, mikäli en olisi tehnyt avioehtoa ensimmäiseen avioliittoon mennessäni, puolentoista aviovuoden jälkeen mies olisi vienyt puolet asunnostani ja irtaimistostani!! Kiitos avioehdon pakkasin hänen vaatteensa ja kahvinkeittimensä ja lähetin matkaan ja unohdin koko asian.
Nyt olen taas vapaa, (leski ikävä kyllä) ja mikäli suhteisiin antaudun, pidän tiukasti rakkauden ja talousasiat erillään. Ei lainoja, ei sijoituksia eikä mitään takauksia! Tuskin edes menen enää naimisiin, mutta koskaan en sano en koskaan, siis JOS menisin, avioehto olisi itsestään selvä!
Ehdottomasti avioehto, jos itse myös menisin avioon.
Useinhan mennään lähes olemattomin tuntein ja ajatuksin ja sit hetken hurman haihduttua, erotaan.
Sitten, jos ja kun toisella lähes kaikki jo valmiina, niin toinen viekin sen puolikkaan mennessään jo saamastani vaikka perinnöstä, huh.
Omalle lapselle ainakin olen jo pienestä pitäen painottanut, että tulisi pitää omansa itsellään, vaikka avioon menee.
Onneksi tilanteeni sellainen, että mahdollisia lainoja sun muita ei tarvitse ottaa, kun se aika tulee.
Mutta äitinä VAADIN sen avioehdon tekemistä, tai ei mitään tule heidän yhteiseen pesäänsä.
Kyllä ne tunteetkin tietysti merkitsevät, mutta ei sokea saa olla tälle hulvattomalle ajalle!!
Kun viisaita molemmat, niin eihän se avioliittoon meno voi siihen avioehtoon kaatua.
Vaikka olen kuullutkin niin käyneen, kun vaimon vanhemmat ovat vaatineet tytärtään tekemään avioehdon, niin kas kummaa, mies onkin lähtenyt muille maille kalasteleen sitä mahdollista rikastumista!!
Olen aivan varma siitä että tuon jutun joka on otsikoitu nimellä "sorry" on kirjoittanut joku muu kuin alkuperäinen nimimerkki noname, joka on niin tyhmä ettei voisi noin vain yhtäkkiä ottaa opikseen ja kääntää kelkkaansa.
Kun avioeroasia tulee vireille, mahdollisesti miehesi on yksin hakijana, niin voit käräjäoikeudelle avioeroasian yhteydessä esittää liitännäisvaatimuksena yhteiselämän lopettamisvaatimuksen. Toisin sanoen voit vaatia, että sinä jäät asumaan puolisoiden viimeiseen yhteiseen kotiin ja puolisosi velvoitetaan muuttamaan pois yhteisestä kodistanne. Se saa jäädä yhteiseen kotiin, jonka katsotaan olevan enemmän asunnon tarpeessa, kertomastasi päätellen siis Sinä. Kun tämä päätös astuu voimaan, on se voimassa siihen saakka kunnes ositus (tässä tapauksessa omaisuuden erottelu) on suoritettu. Niin kauan kuin olette avioliitossa (6 kk:n harkinta-aika mukaanlukien), on puolisoilla elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan. Avioliiton ajalta puolisosi ei voi vaatia Sinulta ns. asumiskorvausta eli vuokraa siitä kun asut hänen omistamassaan asunnossa. Normaalitapauksessa kun puolisoista toinen on ollut poissa työelämästä hoitamassa lapsia ja kotia, hankitaan avioliiton aikana omaisuus yhteisiin nimiin. Puolisosi on selvästi ollut laskelmoiva, mutta lainsäätäjä on osannut ottaa tällaisen laskelmoinnin huomioon. Olen melkein varma, ettet jää tyhjin käsin avioerossa, koska voit vaatia osituksen sovittelua ja ositus voidaan toimittaa osin tai kokonaan niin kuin avioehtoa ei olisi olemassakaan. Erityisesti, jos jaettavana olevaan omaisuuteen kuuluu vähän tai ei ollenkaan perittyä omaisuutta, tällöinhän omaisuus on puolisoiden oman taloudellisen toiminnan tulosta. Älä yhtään vähättele omaa panostasi yhteisen talouden hyväksi, Sinun kotona olosi on mahdollistanut sen, että puolisosi on voinut täysipainoisesti keskittyä uraansa ja saanut silti perhe-elämän ja lapset ja Sinä taas olet uhrannut oman urasi, kun olet jäänyt ilman uraa. Voimia ja jaksamista! Toivottavasti saat hyvän juristin, juristeissakin on nimittäin eroja, avioeroihin liittyy monia pikkuniksejä, joista eivät kaikki yleisjuristit ole selvillä.
tosiaanko ole avioehtosopimuksella?Luin viestisi ja sain sen käsityksen, ettei avioehto olekkaan vesipitävä.Mitenkäs turvaa oman omaisuutensa,jos epäilee avioliiton hajovan.Hyvin hankkiva toinen osapuli käy työssä ja kantaa vastuun työstään,toinen taas ei vaikka haluaiskaan käydä työssä,on mieluummin kotona,vaikka lasten kanssa.ONKO MERKITYSTÄ AVIOEHTOSOPIMUKSELLA,jos on niin mitä?
joitakin vuosia sitten laki muuttui, siihen tuli nk. kohtuullistamispykälä. Eli varaton osapuoli ei saa automaattisesti puolta varakkaan omaisuudesta, mikäli avioliitto on kestänyt hyvin lyhyen ajan, toisinpäin, mikäli varaton osapuoli on tehnyt parikymmentä vuotta töitä perheen ja ehkäpä vielä perheyrityksen hyväksi, häntä ei saa heittää ulos tyhjin käsin, vaikka avioehtosopimus olisikin olemassa.
Tämä lehtitietoihin perustuva maallikkokäsitys, kysy juristilta, jos haluat täsmällisempää tietoa.