Tyttäreni isä ei ole koskaan halunnut lastaan tavata eikä ole tavannut,aikanaan vaati suureen ääneen aborttia.Nyt yllättäen otti yhteyttä ja sanoi haluavansa isäksi ruveta,ei kuulemma voi muita lapsia saada.Tytär 11-vuotta on ilmaissut selkeästi ettei halua olla missään tekemisissä olla isänsä kanssa,asiat on hänen mukaan hyvin näin.Olen kunnioittanut tyttäreni päätöstä ja sanoin isälle että olet jonninverran myöhässä isyytesi kanssa.
Mitähän tästäkin
ajattelisi
4820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
myöhäistä.
Monilla lapsilla, jotka eivät ole koskaan tavanneet esimerkiksi adoption vuoksi omia biologisia vanhempiaan, herää "uteliaisuus" omista oikeista juuristaan viimeistään murrosiän jälkeen.
Aika kasvattaa monia meistä aikuisistakin
ja miehilla tuo murrosikä tuntuu jatkuvan kolmeenkymmeneen ikävuoteenkin
ja joskus jopa vähän pitempäänkin...
Mutta Sinuna, Tyttäresi äitinä,
olisin todella iloinen hänen puolestaan,
jos hänen oma biologinen isänsä
vihdoinkin huomaa oman lapsensa
olemassaolon ja haluaa osallistua
lapsensa elämään.
Ja tulevina murrosiän vuosina
voi olla todella hyväkin, jos teitä on
kaksi vanhempaa jakamassa hoito ja kasvatusvastuuta nuoresta.
Ja Tytärtäsi voi pelottaakin kaiken teidän kahdenkeskisen yhdessä elämisen jälkeen
näinkin suuri muutos, kun hänen isänsä on tulossa osaksi hänen elämäänsä.
Koskaan ei ole myöhäistä ja myös Sinä Tyttäresi äiti, voit rohkaista lastasi ottamaan rohkeasti uuden ihmisen elämäänsä, oman isän.
Jutella tyttäreni kanssa hänen isästään,tyttö sanoo vain ettei tosiaan kiinnosta puhua edes,eikä sano sitä vihamielisesti vaan on täysin välinpitämätön.Koskaan en ole tyttären kuullen pahaa puhunut hänen isästään.En tosiaan aio ruveta pakottamaan lasta kiinnostumaan isästään vaan ajattelin asian olla kunnes hän ehkä jonain päivänä haluaa isänsä tavata.
vastaavanlaisessa tilanteessa eli isä halusi tavata tyttärensä vasta tämän ollessa murrosikäinen. Äidin ja muiden sukulaisten kannustuksesta tapaamisia järjestettiin. Suhde ei kuitenkaan koskaan muodostunut läheiseksi. Nykyään aikuisena ystäväni on kutsunut isäänsä häihinsä tai lapsensa ristiäisiin, mutta sen kummempaa tunnesidettä ei vieläkään ole syntynyt. Hän pitää isäpuoltaan varsinaisena isänä, koska tämä on ollut lapsuusvuosista lähtien läsnä.
Kannusta silti tytärtäsi tapaamaan isänsä edes kerran. Suhde kehittyy, jos on kehittyäkseen tai sitten ei. Älä ota suurempaa murhetta asiasta, sillä isyyden hoitaminen on miehen vastuulla, ei sinun.
Tytär pärjää hyvin koulussa ja on tasapainoinen,kavereita on myös,kaikenkaikkiaan onnellisen tuntuinen.Joten siinä mielessä asiat erittäin hyvin.