Häämatkalle muita mukaan?

Kun me menimme naimisiin pyydettiin mukaan veljeni vaimonsa kanssa. Heillä oli jäänyt kunnon häämatka tekemättä aikoinaan. Oli tosi kiva reissu kun oli mukavaa seuraa muitakin kuin oma mies. Ei haitannut ollenkaan. Tärkeintä on tehdä yhteinen päätös joka tuntuu molemmista hyvältä. Mutta ei sinne häämatkalle tosiaan mikään pakko kahdestaankaan ole lähteä. Riippuu paljon niistä sukulaisista miten tulette toimeen ym.

Kyllä se voi toimia jos olette läheisiä ja sitten kun tuntuu siltä että haluatte mennä erimatkaa, niin he eivät ainakaan loukkaannu. Koska aivan varmasti on myös hetkiä jolloin haluatte olla kahdestaan, niin kuin varmaan toisella pariskunnallakin. voihan se olla ihan kivaa mutta asiasta kannattaa keskustella, teidän kaikkien nelistään ennen kuin lähdette ettei sitten ainakaan matka mene pilalle jonkun typerän väärinkäsityksen takia

Itse en ehkä välttämättä lähtisi... en omien enkä mieheni sisaruksien kanssa.

Me emme nimittäin pysty täällä kotisuomessakaan järkeviin aikuismaisiin kompromisseihin (siis mies-hänen sisko, miehen veli-hänen oma vaimo, miehen sisko-miehen veljen vaimo, minä-vanhin veljeni, veljeni vaimo-kukaan), joten miksipä lähtisimme ulkomaille tappamaan toisiamme ja pilaamaan loman kaikilta. Lyhyet päivän kestävät näkemiset saamme hoidettua ilman sotakirveitä, mutta sitten alkaa olla pinna jokaisella kireällä. Heikkohermoisia kaikki ja itsekkäitä. Sen siitä saa.

Toki uskon, että mikäli te kaikki olette kielitaitoisia ihmisiä (eli kaikki meneminen ei ole toisen parin kielitaidon varassa) niin löydätte helposti ratkaisun viettää aikaa omilla tahoillanne kuin yhdessäkin. Ja olette huomattavasti kypsempiä ja järkeviä _aikuisia_ meidän sakkiin verrattuna. Huoks. Onneksi me emme ole pitkä vihaisia. Huh. Mutta sitäkin tulisempia.

Mutta mikäli itse olet kauhistunut ajatuksesta niin miksi sinun pitäisi yhtäkkiä muuttaa kuplasi ja haaveesi toisenlaiseksi. Kait olet puhunut sulhosi kanssa ajatuksistasi? Jos et niin ei muuta kuin äkkiä juttelemaan ja koittakaa nähdä kumpikin toistenne kannalta asia. En usko, että tuo tekee sinusta itsekästä mikäli haluat viettää miehesi kanssa häämatkan kaksistaan.

Moi!

Me mentiin vajaa vuotta aiemmin naimisiin kuin ystäväpariskunta. Me päätettiin lähtee tuplamatkalle yhdessä. Tosi mahtavaa. Välillä liikumme kaksistaan ja välillä nelistään. Meillä on aina kivaa yhdessä, mitä ollaan puuhattu ja matkalla on kivaa, kun välillä voi puhua naisten juttuja ja välillä ollaan pariskunnittain ja välillä neljästään. Tää toimii siis ystävien kesken.

En tosin voisi kuvitella lähteväni omien sisarusteni kanssa matkalle näin. Mutta mieheni veli ja hänen vaimonsa ovat hyviä ystäviämme ja me tosiaan tullaan niin hyvin toimeen että matkustaminen on mahtavaa ja rattoisaa yhdessä. Kummallakin oli se periaate, että välillä ollaan kahdestaan ja omat hotellihuoneet totta kai molemmilla pareilla.

Tee siis niin kuin parhaaksi näet. Jos rahaa on, tehkää toinen matka myöhemmin porukalla jos välttämättä hinkuat häämatkalle ihan kaksistaan.

avioitua tuollaisen miehen kanssa?

Tuleepa mieleeni kun aikoinaan menin kihloihin,niin anoppi tuli mukaan.
Koska kihlattuni oli aikoinaan luvannut vierä äitinsä kohteeseen minne menimmekin.

Toisaalta oli mukavaa kun anoppi oli mukana ja toisaalta ei.

Mutta en voi sanoa että se nyt niin kihlajais matkalta tuntui.

Minusta kumminkin häämatka kuuluisi olla vain sen hää parin.
Mutta sehän jo jokaisen oma asia miten toimii.

Itse ottaisin herneen nenään jos joku tulis matkaan mukaan.

EN INNOSTUIS KOKO IDEASTA

Minä en kyllä IKINÄ suostuisi moiseen. Häämatkan kuuluu olla vastanaineen parin kahdenkeskinen romanttinen matka, jolla keskitytään pelkästään toisiinsa. Kavereita ja sisaruksia ja mitä lie voi ottaa mukaan sitten myöhemmin, jos silloinkaan.

Mutta miestä ei näköjään sen vertaa kiinnosta oman tuoreen vaimon seura, kun omalle häämatkallekin pitää saada muuta viihdykettä mukaan.

Täytyy sanoa, että jos oma ukkoni ehdottelisi noin tyhmiä, miettisin kaksi kertaa ennenkuin menisin naimisiin. Eipä olisi minun tyyppiäni, selvästikään.

se on aivan satavarman puhtaasti henkilöistä kiinni

mutta, mitä tulee niihin henkilöihin

otetaan esimerkki, no annetaan niiden muistojen nyt olla

koska kyllä kaikki tietävät missä mokattiin

mutta, siihen mitä tulee siihen vastaukseen, niin ehdottomasti kaksistaan

Jo 30-luvun morsiamen käsikirjassa neuvotaan tekemään häämatka "samanhenkisessä iloisessa seurassa".

Hyvä neuvo vieläkin.

Jos pari lähtee häämatkalle eikä nää kuin toisensa viikkokaupalle, niin hulluksihan siinä tulee.

Varsinkin jos pari on todellakin nnuoripari, eikä riitaa ole aiemmin enempi ollut niin että olisis opittu eleleen yhdessä, niin häämatkasta voi tulla yhtä riitelyhelvettiä, jos joutuu olemaan yhden ihmisen seurassa jatkuvasti ja tekemään sulhasen/morsion kanssa kompromisseja jos matkahalut ei yhdy.

Vaikka kuinka rakastaisi toista, niin siinä voi mennä sukset ristiin, jos ei pysty kenenkään muun kanssa ppuhumaan edes puolikasta sanaa viikkoihin. Ja klassinen "morsian tahtoo shoppailla, sulhanen kiertää museoissa"(siis 1930-luvulla klassinen!) -pulmatilanne nousee pintaan. Tms vastaava konflikti.

Oma häämatkamme oli lyhyt, vain muutama päivää ja pärjättiin hyvin ihan kahdestaan, mutta pitemmälle matkalle olisi mahtanut seurakin ehkä kelvata. Veelleltiin tuntureilla, käytiin saamelaismuseossa, saunottiin ja oli mukavaa, kun oli muutakin tekemistä kuin kellua "romanttisessa" kuplassa - joka lähinnä on kauniit ja rohkeat - kamaa ja jonka tavoittelu todennäköisesti johtaa vain onnettomuuteen.

Ei häämatkalla kuitenkaan kahdestaan tarvitse mihinkään kuplaan sulkeutua, siitähän sitä pää viimeistään sekoaakin!Tietenkin seuran olisi pitänyt olla todella hyviä ystäviä kanssamme. Ei sitä mitään uppo-outoja mukaan voi ottaa.

eieieieiei.. kyllä minun mielestäni häämätkan pitää olla romanttinen. ja mukana vain sinä ja HÄN! muutenhan se tuntuu "ihan muuten vaan lomamatkalta". Mutta tämäkin on vain minun mielipiteeni.

kaikkee sitä kuulee..häämatkalle sukulaisia mukaan. En suostuis. Ottakee samalla anopit mukkaan, niin voe sitä riemun rytkettä!!!

No jos tollaisesta asia on kiinni, vaihda anoppia

Mentiin vihille parisen vuotta sitten huhtikuussa.

Tilaisuutta varten kauan suunniteltiin ja toteutettiin kirkkovihkiminen.

Vihkimisen jälkeen tulimme kirkosta yllättäen hääväen kanssa kotiimme ja meillä oli juhlallinen kahvitarjoilu täytekakkuineen ja voileipäkakkuineen, mutta ei sen jälkeen tarjoiltu mitään. Hääväki katseli jo kummissaan kun hoputtelimme hääväkeä jo joutumaan pöydästä että aikataulumme pitäisi kutinsa!

Seuraavaksi siirryimmekin hääväen yllätykseksi läheiselle rautatieasemalle ja siellä ilmoitin hääväelle jokaiselle olevan paikan varattuna junassa lähteäksemme häämatkalle! Kenelle ei sovi, niin kääntyköön nyt kotimatkalle! Jokainen katseli ällistyneenä ympärilleen, mutta nousivat viimein junaan! Junassa meille ja uusille sukulaisillemme oli varattu kokonainen vaunu osalle matkaa ja saimme rauhassa viettää iloisen railakkaan menomatkan Turun satamaan. Olimme etukäteen varanneet ja maksaneet laivalta häälounaan yms. asiaan kuuluvaa. Kiitän vieläkin laivan henkilökuntaa hyvästä palvelusta. Tarjoilut toteutettiin meille nimettyyn pöytään. Hytitkin olimme onnistuneet tilaamaan vieraita vastaavan määrän.

Turun satamassa noustessamme laivaan sanoin haluavani oppia nyt tuntemaan sukulaiseni, samoin mieheni omansa, ja siksi tämä risteily on järjestetty! Iloista naurua ja iloista mieltä näytti jokaiselle riittävän.

Matkan aikana todellakin seurustelimme hääseurueemme kanssa ja hääristeily oli ikimuistettava. Kahden keskistäkin aikaa jäi silti ja minä ujona rouvana sain sukulaisten jäykkyyden sulamaan seurassamme sillä matkalla!

Paluumatkakin sujui samoissa iloisissa merkeissä ja häävieraamme saivat taatusti omanlaatuiset muistot häistämmekin.

Nykyään tulemme hyvin toimeen sukulaistemme kanssa ja rakkautta ei ole liitostamme puuttunut, päinvastoin!

Häämatkajärjestelymme onnistuivat asiansa osaavan matkatoimiston myötävaikutukseslla ja saimme todella vastinetta rahoillemme.

Olen pari kertaa saanut nauraa sydämellisesti matkan jälkeen kun mukana olleet pari henkilöä ovat tulleet minulle ihmettelemään matkaa. Hekö ovat aina pitäneet minua tiukasti perinteitä kunnioittavana näissä asioissa, mutta mitä vielä! Aivan asiallinen ja ammattitaidolla se reissu oli järjestetty!

Siksipä ihmettelenkin suuresti näitä nuorempia morsiamia kun kaksistaan pitää ehdottomasti päästä häämatkalle! Jokainen tekee omat valintansa ja tämä oli meidän onnistunut valintamme matkan kohteesta.

Kun on kauan asuttu yhdessä, ei ole tarvetta viettää häämatkaa tiukasti kahdestaan.

Meillä oli mukana sisareni ja hänen avomiehensä. Vastavuoroisesti menimme sitten heidän kanssaan häämatkalle.

Hauskaa oli!

Mielestäni on kerrassaan ajattelematonta tuppautua toisten häämatkalle, olkootkin vaikka kuinka sukulaisia tai hyviä ystäviä. Häämatkahan on morsiusparin ikiomaa yhteistä aikaa.

Mitä sen sulhorassun päässä liikkuu kun noin edes ajattelee? Vai pelottaakohan häntä olla morsionsa kanssa kahden?
Harkitse nyt vielä, olisikohan syytä jättää tuollainen seuramatka kokonaan tekemättä.

Joku totesi, että jos morsiuspari tuijottaa koko matkan ajan toisiaan, niin hulluksihan siitä tulee, mutta olen eri mieltä. Olen tuijottanut samaa ukkkokultaa yli 40 vuotta ja olemme vielä molemmat selväpäisiä.

...olisi huolinut muita mukaan häämatkalle. Olisipa mieskään uskaltanut ehdottaa, olisi kyllä ollut vähän aikaa korvat punaisina sen jälkeen. Meillä oli jopa niin tarkkaa, ettemme etukäteen kertoneet kenellekään häämatkan kohdetta.

Enkä muutenkaan tykkää ottaa matkalle mukaan muita kuin oman perheen.

olin yhdella kimppahaamatkalla mukana vieraana. Tilanne oli tuolloin semmoinen, etta ko pariskunnalle oli tullut hirveasti vieraita ulkomailta (kv. pari ja siten ystavapiirikin), ja he halusivat viettaa sitten naiden kaukaisten vieraiden kanssa vahan enemmankin kuin sen paivan. Koko poppooo oli haamatkalla nelja paivaa ja sen jalkeen viela pari lahti kahdestaan viikoksi toiselle matkalle. Tietysti heilla oli oma sviitti hotellissa jne, mutta ateriat ym syotiin porukalla.

Kyllä minä sanoisin, että joko lähdetään kahdestaan tai sitten minä en lähde mihinkään.

olla naimalomalla

...anopit ja appiukot kans mukaan. Jos muutaman kälyn ja kaalepin kans, vois häämatkasta tulla ikimuistoinen.

itse en ole ajatellut edes moista "häämatkaa". No, eihän miellä ole vielä hääpäivääkään päätetty. Mutta eräs ystäväni ehdotti, että hän voisi lähteä omakustanteisesti meidän kanssa risteiylle tai jotain.. En kokenut sitä tuppaantumisena, vaan haluna jakaa meidän kanssamme meidän juhlamme. sitäpaitsi mieheni ei pidä tanssimisesta niin olisi se mukava, jos olisi muita jotka tanssivat kanssani "diskossa" ja sitten olisi mukavaa että miehellä olisi seuraa ettei hän tylsistyisi kun minä siellä saatan montatuntia vetää lattialla!

Uskoisin, että olisin onnellinen, jos saisin jakaa hääni ja juhlistaa niitä matkalla sellaisten ihmisten kanssa jotka pitävät meistä ja liittyvät elämäämme.

Tosin olen aika kotikissa kuten miehenikin joten sen häämatkan ja tilaisuuden tulisi olla kohtuullisen lyhyt tai ainakin sellainen että pääsisi välillä omaan rauhaan ettei tarvitsisi "edustaa" kokoajan. Ne ihmiset joita ajattelisin kutsuvani ymmärtävät meidän tämän kotikissa-piirteemme eivätkä varmastikaan loukkaantuisi. Toiset vaan nauttivat ja jaksavat pidemmän aikaa juhlissa ja toiset taas vähemmän.

Olisihan se kiva jos häämatkalla jo saisi vaihtelua ;)

No eikös häämatka olekkin tarkoitettu vain morsiamelle ja sulhaselle?! Itse en ainakaan ottaisi muita mukaan. Pääasiahan siinä on että saa olla kahden sen oman rakkaansa kanssa ja rentoutua..;)

Olen surullinen puolestasi,pinkbubble. Tommoset jutut pitäis kieltää laissa... No ei sentään. Mutta ikävää se ainaki mun mielestä ois. Häämatka on jos multa kysytään niin kahdenkeskeinen juttu, eikä sinne kaivata muita kolmanneksi pyöräksi. Mä en suostuis tollaseen. Tai enpä tiiä... Pinkbubble, et ole itsekäs.

Ota rakastajas mukaan.

Jos haluat paikkaa jonne muita ei mahdu, niin vuokraapa joku korpikämppä niin kaukaa ettei liikenne eikä mikään häiritse.
Hotelleissa kun pyrkii olemaan muitakin asukkaita aina.
Ja tuskinpa se toine pari kuitenkaan hotellissa samaan huoneeseen olisi tunkemassa kuitenkaan...

Avioliitto on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti.

hyvät häät missä hääväki pani morsianta sillä aikaa, kun sulhanen joi soittajien viinat.

papeilla oli ensiyönoikeus. Toisinsanoen, vihkimisen suorittanut pappi sai hässiä morsianta ennen sulhasta.
Olisiko hyvä systeemi nykyisinkin?
Tietenkin naispappi panisi sulhasta.

Nyt harmittaa, että kirjotin koko jutun, kun jotenkin juttu yhteisestä häämatkasta kääntyikin joksikin kimppasysteemiksi... :(

Mutta Kiitos kaikille asiallisesti kommentoineille!

Voin kertoa, että kokemusta on "kimppahäämatkasta".

Mukana oli kaaso ja bestman. Idea oli lähinnä sulhasen ja bestmanin. Ja minä olin niin tampio, että myönnyin kyseiseen asiaan.. Ja jälkikäteen ketuttaa kyllä.

Matka oli sinänsä ihan kiva. Paitsi ehkä mennen tullen hytin jakaminen toisen pariskunnan kanssa laivassa...

Mutta vastaisuudessa, jos joskus joku ehdottaisi samanlaista juttua niin kieltäytyisin ehdottomasti.

Kyllä häämatkan pitää olla nuorenparin oma matka!!!!!

Mutta... kukin pariskunta tyylillään - itse sanoisin että älkää suostuko!!!

..kyllästyttää...kimpassa hyvä tulee?
Vai menitkö homon kanssa naimisiin rahasta?

Et missään tapauksessa ole itsekäs kun haluat lähteä häämatkalle kahdestaan miehesi kanssa. Mielestäni häämatkalle ei kuulu ottaa ketään muita mukaan.
Voisit ehdottaa miehellesi, että tekisitte häämatkan aivan kahdestaan ja menisitte sukulaisten kanssa matkalle sitten myöhemmin.
Häämatkasta tuskin tulee kovin romanttista ja intiimiä jos joutuu koko pelkäämään, että matkakumppanit tulevat kolkuttamaan hotellihuoneen ovea ja vaatimaan teidän seuraanne.
Toivottavasti saat unelmiesi häämatkan.