Kumman kanssa helpompi perustaa uusi perhe? Seurustelen yhisän kanssa, mutta välillä käy mielessä, että olisiko sinkkumiehen kanssa helpompaa...
Kumpi parempi yhisä vai sinkkumies...
yhäiti
152297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
eiköhän se perheen perustaminen ole helpointa ihmisen kanssa ketä sinä rakastat ja ketä rakastaa sinua..sillä pärjää jo pitkälle = )
Kannattaa välttää niitä joilla on lapsia.
Olen samaa mieltä. Yh-isät lykkäävät lapsensa sinun hoidettavaksesi ajan oloon. Ja sitten on sinua syyttäminen, jos uskallat hiukankin lapsia torua tai kieltää. Yh-isällä on usein myös ns. miehen rooli hukassa, koska joutuvat kaivamaan myös feminiinisen puolen mukaan hoitaessaan lapsiaan. Ja eikö vain miehen jutut käsitteekin kylästymiseen asti niitä lapsia, lapsia, lapsia... Sinä tulet vasta pitkään sten jälkeen KAIKESSA! Ei etsi itsellesi vapaa mies, jonka antaa sinulle kaiken huomionsa. Olen tämän itse kokokenut, ja taatusti vältän yh-isiä. Niistä ei tule kun ongelmia ja syyllisyyttä. Jätä ihmeessä mies vielä kun voit. Jatkossa joudut kärsimään syylisyydestä lapsen takia, jos tianne pääsee kehittymään niin, että lapsi alkaa sinua kaipaamaan..
yleistäisi tässäkään asiassa.. On pelottavaa kun puhutaan, että kaikki on.... Eiköhän jokainen ole kuitenkin yksilö??!!!
riippuu tietysti yksilöstä, mutta myös miehen iästä! 40-50 -vuotias sinkkumies, väkisinkin tulee mieleen, että mitä vikaa siinä on. Ja vaikka ei sitten vikaa löytyisikään, on sen ikäinen yksinasunut mies niin tapojensa muovaama, että uudelleenkoulutus voi olla hyvinkin rankka tehtävä.
Nuori sinkkumies on kasvatettavissa, kierrossa oleva ikääntyneempi mies on jo jonkun naisen kasvattama.
Oletkos miettinyt, kun tämmöisiä kyselet, ajattelevatko miehet meistä yh-äideistä samoin?
Hih! Mulle sanottiin silloin kun erosin, että joka ikinen sinkkumies tulee juoksemaan karkuun sen siliän tien kun kerron että mulla on kaksi lasta ja olen yh. =)
Mutta toisin kävi, tutustuin silloin paljonkin uusiin ihmisiin ja sinkkumiehiin, eikä yksikään mies edes hätkähtänyt mainittuani lapsistani. Päinvastoin, tuli joskus semmoinen kuva, että miehet ovat hyvillään jos naisella on "valmiiksi" lapset, joista hänen ei tarvitse maksaa elatuksia... Joten luulenpa hyvinkin, että miehet puntaroivat samoja vaihtoehtoja kuin me naisetkin. Lapsia vai ei lapsia? Hmm....
Nyt olen onnellisesti yhdessä lapsettoman miehen kanssa, mutta hän tykkääkin yli kaiken minun pienokaisistani. Tarkoitus olisi joskus yhteinenkin tehdä. Sitten päästäänkin miettimään sitä, että rakastaako miehet enemmän omaa lastaan, kun näitä, mitkä ovat puolison entisestä suhteesta jo valmiina? Mutta kysellään sitä sitten kun se on ajankohtaista. =)
Joten tiivistäen, sehän riippuu ihan siitä mistä ite tykkää. Jos löytyy rakastettava yh-isä, niin siitä sitten ja jos löytyy rakastettava sinkkumies, niin samat sanat. Aika näyttää.
Omaa tuttavapiiriäni miettien, tuntuu, että miehelle on kuitenkin helpompaa hyväksyä ne naisen lapset entisestä liitosta kuin naiselle miehen vastaavat?! Olenko täysin väärässä?
Itse olen naimisissa yh-isän kanssa, ja täytyy sanoa, että monasti olen katunut! (Tosin hänestä tuli yh-isä vasta meidän jo asuttuamme yhdessä, mutta isä hän toki oli jo sitä ennen, joten "riskit" oli tiedossa...)
Lapsia on erilaisia, samoin isiä ja meitä naisia. Joillekin ei varmasti juurikaan tuota vaikeuksia alkaa varaäidiksi toisen lapselle, mutta jotkut meistä eivät pysty lainkaan hyväksymään menneistä suhteista muistuttavia olentoja.. Ja minun kohdallani ainakaan ei kyse ole siitä, että lapsi olisi jätetty minun huolekseni. Päinvastoin, hyvä kun saan iltapalan laittaa mieheni lapselle. Mies tahtoo itse marttyyrimäisesti tehdä ihan kaiken!!
No minä olen sitä mieltä,että kummassakin on puolensa.Ja onko tää elämä helpoksi tarkoitettu?
Niin kun joku jo tuossa jo totesi,että eikös se rakkaus ole se mikä yhdistää,eikä se mikä tausta toisella on!!!
Itse ole eronnut kolme vuotta sitten josta minulla on 7 ja 10 v lapset.Olen käynyt pari lyhyttä suhdetta eron jälkeen miesten kanssa joilla ei ole lapsia.Ja nyt seurustelen kahden lapsen yh isän kanssa ja olen umpi rakastunut.
Omalla kohdalla olen sitä mieltä,että tää suhde hänen kanssaan synkkaa myös paljolti sen takia todella hyvin,kun hänellä on ne lapset.Hän ymmärtää,että ei voi esim poukkoilla miten sattuu ja nähdä koska tahansa.Ne miehet joiden kanssa olen tapaillut tätä ennen eivät ole sitä lapsettomina tajunneet.He ovat olleet kärjistetysti sitä mieltä,että lapset voi olla hoidossa vaikka suunnilleen joka toinen päivä jne....nyt ollaan molemmat samalla alltopituudella ja olen onnellinen ja tyytyväinen tilanteeseen
Ehdottomasti sinkkumies !!!
Ei saisi yleistää, mutta sinkkumiehen kanssa ehdottomasti !
Monella isällä jolla on jo lapsia ja "katkerat" erot/huoltajuuskiistat takanaan ei todellllaaakaaan ajattele tekevänsä lisää lapsia.
Joten usko pois ja ota sinkkumies.
mutta kyllä tämä yhmies on mulle kuiteskin rakas ja uskon, että vaikeudet voitetaan.
Se on tasan tarkkaan niin, että jos oikeesti rakastaa on aivan sama onko yhisä vai sinkkumies! :)
Itse olen seurustellut yh-isän kanssa hyvän tovin ja tällä hetkellä alan vakavasti vetämään jarruja.
Miestä rakastan yli kaiken, mutta kaikki muu on vaan liikaa. Aina läsnä olevat lapset jotka menevät kaiken muun edelle - ja sen myös itse tietävät - lasten äitikin joka sotkee parhaansa mukaan jne. Mies toki on liian kiltti mutta minä en aio alkaa hänen lastensa hoitajaksi ja hänen kodinhoitajakseen.
Eli summa summarum - sinkkumies!
Minä myös yh-äiti ja seurustelen yh-iskän kanssa. Kyllä olen tullut siihen tulokseen että olisi helpompaa jos mies ei olisi myös yh tai toisella vain olisi lapset. Molemmilla on vielä lapset kaiken aikaa eivät siis koskaan ole äitinsä/isänsä luona. Ihan käytännön ongelmiakin on, vaikea löytää kahdenkeskistä aikaa jne. Miehen lapset ovat tyttöjä ja on ollut kaikenlaista mustasukkaisuutta ym. heidän taholtaan myös.
Mutta liian myöhäistä on nyt kun on jo rakastunut, on vain katsottava miten vaikeudet voitetaan.