Tajusin juuri että lähipiirissäni on muutamia lapsia joista en vain tykkää. Ja tajusin senkin etten voi sanoa sitä kenellekkään koska saisin varmaan hirmuiset vihat päälleni.
En ole lasten vihaaja, päinvastoin! Omia meillä ei vielä ole 3,5 vuoden yrittämisenkään jälkeen. Minulla on kolme ihanaa kummilasta joita rakastan ja olen todella paljon niiden kanssa tekemisissä. Näillä lapsilla on sisaruksia.. ja tajusin toisaan vastikään etten vaan todellakaan tykkää muutamasta niistä. Mielestäni lapsetkin ovat persoonia ja ihmisiä hyvinkin nuorena jo...
Tuntuu varsin koomiselle välillä kun nämä lasten vanhemmat surkuttelee kun teille ei nyt ole tälläisiä siunaantunut... joskus, edes joskus tekisi mieli sanoa että luojan kiitos ei edes TÄLLÄISIÄ..
Monesti kasvatuksesta kiinni millaisia lapset ovat mutta ei aina.. Miten samassa sisarusparvessa voi ollakkin niin erilasia lapsia...
No ei saa suuttua... Ajattelin vain että liekkö tälläinen normaalia.. En vain voi sille mitään...
Meitä on moneen junaan...
En ole lasten vihaaja, päinvastoin! Omia meillä ei vielä ole 3,5 vuoden yrittämisenkään jälkeen. Minulla on kolme ihanaa kummilasta joita rakastan ja olen todella paljon niiden kanssa tekemisissä. Näillä lapsilla on sisaruksia.. ja tajusin toisaan vastikään etten vaan todellakaan tykkää muutamasta niistä. Mielestäni lapsetkin ovat persoonia ja ihmisiä hyvinkin nuorena jo...
Tuntuu varsin koomiselle välillä kun nämä lasten vanhemmat surkuttelee kun teille ei nyt ole tälläisiä siunaantunut... joskus, edes joskus tekisi mieli sanoa että luojan kiitos ei edes TÄLLÄISIÄ..
Monesti kasvatuksesta kiinni millaisia lapset ovat mutta ei aina.. Miten samassa sisarusparvessa voi ollakkin niin erilasia lapsia...
No ei saa suuttua... Ajattelin vain että liekkö tälläinen normaalia.. En vain voi sille mitään...
Meitä on moneen junaan...
Vastaukset 9
Vanhimmat
eipä kyllä minun mielestäni tarvitse tykätä kaikista, toisista ihmisistä ei vaan yksinkertaisesti pidä, oli se sitten lapsi, vanhus, ulkomaalainen, vammainen, ihminen on ihminen ja tosiasia on että kaikki ei kaikista pidä.
No en minäkään tykkää kaikista tyttäreni kavereista. Toiset ovat niin kuvottavia ja huonosti käyttäytyviä. En kuitenkaan lapsille näytä asiaa. Leikkiköön rauhassa. Onneksi nämä ällötykset käyvät harvoin meillä leikkimässä, eivät kuulu jokapäiväiseen kavariporukkaan. Me yritettiin lasta yli 9vuotta ja 10v hääpäiväksi syntyi ihana tyttäremme. Kyllä se teillekkin onnistuu.
Olen joskus kuullut toteamuksen: Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen.
Mielestäni sinun ei tarvitse pitää kaikista tapaamistasi lapsista, mutta kun kayt kylässä heidän kodeissaan ja tapaat heitä muuten olisi varmasti lapsista mukava jos huomioisit heidät kuitenkin jotenkin (kysyisit miten koulussa menee, ihastelisi piirustukset tms). Muista myös, että kohtelet tasapuolisesti saman perheen lapsia. Tietenkin kummilapsille voit antaa extra huomiota.
Mun mielestä tuo sääntö käy oikein hyvin! Ja voi myös OPPIA pitämään toisesta, siis jos HALUAA.. Ihan sille linjalle en alkaisi, että "saan tykätä kenestä haluun ja toi on sitten ällö.." Työpaikallakin on mukavampi ilmapiiri jos kaikki osaavat arvostaa toisia.
Vielä tuli mieleen sanonta "käyttäydy toisia kohtaan niin kuin toivoisit itseäsi kohtaan käyttäydyttävän". Siis mä en ainakaan olisi iloinen, jos lapseni kävisi kyläpaikassa, jossa heistä ajateltaisiin, että ovat "ällöttäviä". Vaikka eivät sitä ääneen sanoisikaan niin huomaahan sellaisen..
Niin, en tietenkään näytä lapselle tätä tunnetta, juttelen ja leikin normaalisti ja otan yökyläänkin ja reissuille mukaan.. Kaikki kuitenkin ok vaikkakaan en voi sanoa tykkääväni juuri esim. tästä lapsesta. Ei siis mitään inhoa kuitenkaan, en vain taida tykätä persoonasta.
Mukava kuulla ihan äideiltäkin tälläisiä mietteitä, aihe kuitenkin tulenarka ettenkö sanoisi.. = )
Monesti vain oletetaan että lapsista on tykättävä.. ihan vain sen takia kun he ovat lapsia.
Kiitos, tuli parempi mieli.
Mua ei juurikaan kiinnosta muiden lapset kuin omat. Toki esim työpaikka juttelemme työkavereiden kanssa lapsista ja pihalla tervehdin naapureiden lapsia. Jotenkin tule toimeen sisaruksieni lapsien kanssa, kun ovat vähän isompia, mutta siinäpä se. Verrattuna esim siskooni, minä en koskaan ollut se jonka luokse lapset hakeutuivat leikkimään, toisin kuin siskoni, mutta ilmeisesti lapset huomaavat, että tuota ei kiinnosta.
Mitenkäs se Sylvi Kekkonen aikoinaan sanoikaan? Jotenkin niin, että äidinrakkaus ei ulotu ainoastaan omiin lapsiin.
Ei kaikista silti tarvi pitää, mutta on vain tultava toimeen. Mullakin on 5 omaa, "ihanaa" lasta, kaikista heidän kavereistaan ei vaan pidä. Lapset ovat erilaisia, niin kuin me kaikki.
Samassa perheessä voi todellakin olla aivan erilaisia lapsia. Vaikka lapsia kuinka kasvattaa samalla tavalla, samat keinot eivät tepsi kaikkiin samalla tavalla, ja otettava toisenlaiset otteet käytäntöön.
Kyllä sinä sen huomaat, kun saatte omia lapsia. Omat ovat tietysti kaikkein lähinnä sydäntä, vaikka kyllä ne osaa olla inhottavia, nekin.
on muutamia lapsia joita en voi sietää, saattaa hyvinkin johtua heidän käytöksestään, josta kylläkin vanhemmat ovat vastuussa! Itselläni on yksi lapsi. Eihän toki ole pakko tykätä kaikista... emmehän me tykkää kaikista aikuisistakaan!