jokaiselle päivälle, jokaiselle sanalle ja sitä seuraavalle teolle, etsin syytä. Jokainen päivä on minulle kipua, en löydä vastauksia kysymyksiini. Ajalehdin, kuin aavalle merellä etsin satamaa ja jo luulin että valon näin, sitä kohti lähdin. Jo nyt, tuntuu etten jaksa, olen kuin hukkumaisillani, voimani eivät riitä. Sinä olet siinä niin lähellä, yritän tarttua käteesi, mutta aina sen pois kiskaisen. Joka yö, pimeän tultua minä pinnan alle uppoan, taistellen itseni takaisin valoon. Mutta pelkään, niin paljon pelkään, että joku yö kivi jalassani minut pohjaan vetää..
.........
no angel
289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä runo mutta surullinen...*haleja*
Kirjoittele lisää...uusia runoilijan alkuja kaivataan aina...=)
Sisimmässäs tiät niihin kaikkiin kysymyksiin vastauksen ja toimit sen mukaisesti..
Siis aivan ihana runo..niin jotenkin surullinen ja oikeesti todenmukainen!! Hyvä!!