Joku kirjoitti tällä palstalla että "Adoption päällä leijuu onnen ja autuuden sädekehä"...
Minä päinvastoin koen että täällä suomi24 palstalla on enemmän äänessä vihaisia ja katkeroituneita ihmisiä (adoptiotuja?)ja adoption vastustajat.
Koko adoptioneuvonnan ja prosessin aikana kaikki ovat itsea asiassa vain kertoneet mitä voi mennä pieleen. Ja tällä palstalla kaikki luettelevat syitä miksi adoptio on moraalitonta.
Nyt peräänkuuluttaisin niitä onnellisia/tyytyväisiä adoptioituja. Jos niitä on, ilmoittautukaa. Jokaisen ihmisen elämässä on ikäviä asioita ja iloisia, myös ne jotka ovat eläneet koko elämänsä biologisten vanhempien läheisyydessä. Haluaisin kuulla niiden adoptioitujen ääniä, jotka kaikesta huolimatta ovat iloisia/tyytyväisiä siihen että heitä on adotoitu.Koska siihen tosiasiaan että heitä syystä tai toisesta on aikoinaan jätetty/hylätty kotimaassaan nykyisillä adoptiovanhemmilla tuskin on osuutta?
Tyytymättömät, älää vaivautuko! Teidän mielipiteitä on jo tämä palsta pullollaan. Ja olen myös murheellisena lukenut ne.
Minä päinvastoin koen että täällä suomi24 palstalla on enemmän äänessä vihaisia ja katkeroituneita ihmisiä (adoptiotuja?)ja adoption vastustajat.
Koko adoptioneuvonnan ja prosessin aikana kaikki ovat itsea asiassa vain kertoneet mitä voi mennä pieleen. Ja tällä palstalla kaikki luettelevat syitä miksi adoptio on moraalitonta.
Nyt peräänkuuluttaisin niitä onnellisia/tyytyväisiä adoptioituja. Jos niitä on, ilmoittautukaa. Jokaisen ihmisen elämässä on ikäviä asioita ja iloisia, myös ne jotka ovat eläneet koko elämänsä biologisten vanhempien läheisyydessä. Haluaisin kuulla niiden adoptioitujen ääniä, jotka kaikesta huolimatta ovat iloisia/tyytyväisiä siihen että heitä on adotoitu.Koska siihen tosiasiaan että heitä syystä tai toisesta on aikoinaan jätetty/hylätty kotimaassaan nykyisillä adoptiovanhemmilla tuskin on osuutta?
Tyytymättömät, älää vaivautuko! Teidän mielipiteitä on jo tämä palsta pullollaan. Ja olen myös murheellisena lukenut ne.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tällä palstalla on tietenkin eniten äänessä adoption vastustajia tai adoptiokriitikoita, sillä tämä on suomalaisista palstoista ainoa, missä saamme olla. Verkkikseltä meidät poistetaan ja häädetään. Muut palstat ovat aika uinuvia. Tänne me ollaan tiemme löydetty. Emme edusta kaikkia adoptoituja, mutta täällä voimme vaihtaa kriittisiä kommentteja, eikä niitä _kaikkia_ poisteta ja päälle sylkeminenkin on _vähän_ vähäisempää kuin muissa paikoissa.
esim.minä, joka olin 2 ja puoli, vanhempani yli 40v, nyt jo aikuinen itse
Alkuperäinen kuulutti "onnellisia adoptoituja". Minä en voi kai ilmoittautua, koska ei asia ole niin yksinkertainen. Olen onnellinen ihminen ja olen adoptoitu, mutta niillä asioilla ei välttämättä ole yhteyttä keskenään. Itse asiassa koen surua, iloa, tuskaa, menetystä, painajaisia, ikävää, hämmennystä, toivoa ja montaa muuta tunnetta adoptiota kohtaan. Minä olen etupäässä ihminen, vaikka olenkin adoptoitu. Adoption koen kuitenkin aika suurelta osin negatiivisena asiana ja olen paljon joutunut työstämään taustaani. Kritisoin adoptiota, mutta en ole täysin sitä vastaan.
adoptoitu joka ei ymmärrä tätä adoptionvastaista keskustelua lainkaan. veljeni on myös adoptoitu meille 2-vuotiaana ja on onnellinen siitä.
Kurjempi elämä olisi kummallakin luultavasti ollut ilman tätä uutta perhettä.
pikkuveli ei ollut toivottu vaan äiti lähti vaan käveleen,jätti pojan mummolleen jolla ei ollut mahdollisuuksia hoitaa lasta siinä iässä.
Minun taustani taas oli, isä kuollut ja alkoholiongelmainen äiti joka ei todellakaan ollut kykenevä huolehtimaan pienestä lapsesta, hyvä kun itsestään.
Onneksi saimme hyvän elämän uudessa kodissa.
Nyt molemmat olaaan jo yli parikymppisiä, eikä ole ollut perheoloissa valittamista.
Biovanhemmat olisi ollut se huonoin vaihtoehto..
tutustuimme vasta aikuisuuden kynnyksellä. Meillä kaikilla täysin erilainen kokemus adoptiosta. Ajattelen, että ihminen ei voi juuriaan kieltää, mutta rakkaus ei ole kiinni biologiasta, ei yhtään, vaan paljon enemmästä, onneksi!
Kuten sanottu, olemme adoption "kynnyksellä" jos niin voi sanoa. Adoptiolupa on juuri saatu, mutta hakemusta ei vielä lähetetty.
Minulle vain on tärkeää kuulla että on myös tyytyväisiä adoptoituja. Että en tieten tahtoen tee jotain täysin väärää!!! On selvää että takuuvarmaa "onnellista loppua" ei ole. Mutta minä haluan yrittää olla mahdollisimman hyvä vanhempi uudelle lapsellemme. Voi olla että hän joskus vielä vihaa minua siitä. Mutta haluan takertua toivoon että me olemme vanhemmat, jota hän tarvitsee siinä missä hän on lapsi jota me ikävöimme.
Kirjoittakaa siis jos "adoptiomyönteisiä" adoptoituja vielä on lisää. Ei tavitse käyttää sanaa "onnellinen" jos ei halua...(tottakai luen myös negatiiviset palautteet...)
adoptioäitiäni, enkä tuntenut muuta kuin vierautta biologista "äitiäni" kohtaan jonka kerran tapasin vanhempana. Sisareni taas vihastui äitiinsä todella koska oli salannut koko adoption (eri perheisiin adoptoidut). Arvostan rehellisyyttä ja niin myös muutkin.
Onpas täällä ollut normaalia enemmän adoptoituja, ja vielä tyytyväisiä/onnellisia semmoisia, eilen myöhäisillalla liikenteessä :DDD
Olen vajaa 30v. ja minut on adoptoitu heti vauvaikäisenä. En ole koskaan ollut mitenkään halukas ottamaan selvää biologisesta taustastani. Kylläkin sitä miettinyt. Täyden tuen olisin saanut/saan vanhemmiltani "selvitykseen" jos sitä haluan. Mutta en ole kokenut sitä (ainakaan vielä) tarpeelliseksi. En ole millään tavalla katkera biologiselle äidilleni, kun päätyi tälläaiseen ratkaisuun. Ennemminkin haluaisin välittää suuren kiitoksen, että antoi minulle mahdollisuuden. En ole koskaan ajatellut adoptiota negatiivisena asiana. Päinvastoin. Eli täällä yksi onnellinen adoptoitu :)
Sama tilanne, olin ihan pieni vauva kun minut adoptoitiin ja nyt vähän päälle 20 vuotta mennyt, ja aivan ihana lapsuus on ollut adoptiovanhempien kanssa. He ovat olleet täysin "äiti ja isä", vaikkei biologiset olekaan. En tiedä mitään "oikeista vanhemmista". Aikaisemmin en ole ollut tarpeeksi kiinnostunut, mutta nyt päätin selvittää edes nimet, joten prosessi on aluillaan. Velikin on adoptoitu, hän oli 2,5 vuotta. Joten, ei kaikki adoptoidut koe huonoa ja onnetonta lapsuutta/elämää vaikkeivat saakaan viettää sitä biologisten vanhempien kanssa.
...Eikä maailmassa varmastikaan ole toista miestä, joka toteaisi halvautumisestaan näin:
- Minulla on melkein viisiraajahalvaus. Kalu kyllä seisoo vielä melko hyvin, mutta minun on vaikea saada sitä laukeamaan....
http://www.magnuslonden.net/artikkelit/haastattelut/iorbock_fin.htm
Tämä Holger-Bror-Iorin tarina sisälsi niin paljon tuttua. Identiteentin etsimistä. Valehtelua. Ulkopuolisuutta. Roolien luomista. Mielikuvitukseen ja päihteisiin pakenemista. Eksyksissä oloa. Juurettomuutta. Näin minä ainakin koin, kun luin hänen tarinaansa.
Minua kosketti eniten tämä, mistä toimittaja kirjoitti näin: Ja muistan hänen sanansa, joita hän toisteli useita kertoja sekä ennen tapaamistamme että sen aikana: "Puhutaan vain positiivisista asioista, kuuletko, puhutaan vain positiivisista asioista".
Positiiviset jutut oli meikälläkin aina mielessä. Vasta suljetut ovet pysäytti. Ja pakotti miettimään.
en tiedä, "saanko" vastata, olen Suomesta adoptoitu ;-) ja täydellisen onnellinen.
Ei mitään valittamista, minulla on todella ihanat ja rakastavat vanhemmat ja sain elää mukavan lapsuuden ja nuoruuden.
Alk.peräinen kirjoitti, että tyytymättömät älkää vaivautuko. Kerron siis jo tässä vaiheessa olevani tyytymätön adoptoitu. Älä vaivaudu lukemaan pitemmälle, jos ajatukseni ei kiinnostu.
Piti vaan kommentoimani, että onpa kummaa kun tänne tulee nyt näitä onnellisten adoptoitujen ilmoituksia. Onhan täällä ennenkin onnellisia adoptoituja kirjoittanut. Ei siitä ole kysymys. Meinaan vaan et kun radiossa just kerrottiin adoptoitujen ongelmista ja muusta. Et olisko adoptioväellä (siis vanhemmilla ja odottajilla) menny vähän ylireagoinnin puolelle. Hyvä kun radiossa kertoivat esimerkiksi adoptoitujen huostaanotoista ja vankeuksista. Niistä harvoin kuulee julkisuudessa...
Tarkotin tolla ylireagoimisella sitä, että
adoptiovanhemmat ja odottajat äänestää
olevansa ´Onnellisia adoptoituja´ näppiksellä. No mitä välii oikeestaan. Jokainen ite tietää, mitä on.
Siis jos nyt oikein tulkitsin, niin vihjailet siihen suuntaan että adoptiovanhemmat kertoisi täällä olevansa onnellisia adoptopituja(ko)?
Siinä tapauksessa vihjailen yhtä reilusti, että sinä kuulut siihen ryhmään joka nimimerkkiä vaihtamalla kirjoittelee huonoja kokemuksia massoittain.
Nojuupa. Eikö tuo ole kuitenkin aika älytön väite. Eiköhän ihmisillä kuitenkin ole itsekunnoitusta sen verran, ettei sellaiseen lähde mukaan.
Itsekunnioitus voi jäädä kakkoseksi siinä vaiheessa, kun esimerkiksi kotimaasta adoptiolasta odottavat ovat piinallisessa jopa 5 vuotta kestävässä odotuksessa. Heille ei ole edes varmaa, että he saavat joskus lapsen. Osa kotimaan odottajista jää aina ilman lasta, sillä halukkaita adoptiovanhempia kotimaisille adoptiolapsille on enemmän kuin lapsia tulee adoptioon. Samoin heille on tärkeää, että adoptiota harkitsevat bioäidit saavat hyvän kuvan adoptiosta.
Itsekunnioitus voi jäädä kakkoseksi myös esimerkiksi siinä tilanteessa, kun ulkomailta tai kotimaasta adoptiolasta odottavat tai jo adoptoineet haluavat antaa adoptiosta positiivisen kuvan. Heidän lapsensa todennäköisesti viimeistään teini-iässä pohtivat adoptiota kriittisesti ja lukevat näitäkin kirjoituksia. Heille on hyvä olla esimerkkinä positiivisia adoptiokirjoituksia :D
On päivän selvää, että on olemassa monia onnellisia adoptoituja. Ikävää on se, jos adoptiokriittisiä kirjoituksia vähätellään, sensuroidaan ja vastustetaan vailla omakohtaisia kokemuksia siitä, mitä on olla adoptoitu.
Siis että esiintyisi täällä onnellisena adoptiolapsena välittääkseen hyvää kuvaa?
Niin. Monille on tärkeää että adoptiosta säilyy positiivinen kuva. Adoptioperheenä eläminen on muutenkin rankkaa ilman että esim. ulkopuoliset tai adoptoidut alkaa kyseenalaistaan sitä toimintaa. Mitä luulet että tällä hetkellä liikkuu esim. Kiina-perheiden mielessä kun on tullut esiin näitä lapsikauppajuttuja? Kiinasta adoptoidut lukee niitä joskus tulevaisuudessa ja niitä lukee myös matti ja maija meikäläiset. Tällä palstalla on niin paljon viime aikoina ollut negatiivisia adoptiojuttuja samoin kuin esim. radiossa viime viikolla. Se motivoi monia kertomaan positiivisia adoptiojuttuja - vaikka keksittyjä semmoisia. Minä uskon, että useimmat tämän ketjun äänestäjät ovat oikeasti onnellisia adoptoituja. Varmaan joku on äänestänyt näppäimistölläkin. Semmoista se vaan on puolin ja toisin.
Onhan se vähän säälittävää, mutta jokainen taaplaa tyylillään.
On mulla itsellänikin adotiolapsi, että voin vähän ymmärtää niitä odottajia.
Mitä luulet että tällä hetkellä liikkuu esim. Kiina-perheiden mielessä kun on tullut esiin näitä lapsikauppajuttuja?
No itselläni on Kiinasta adoptoitu lapsi. Ei edelleenkään motivoi kirjoittamaan toisen nimissä.
Eikä mulla muutenkaan ole mitenkään älyttömän rankkaa.
Tämän suomi24:n keskustelupalstan jutut nyt karkailee käsistä ihan joka aiheessa.
Tulipahan vaan mieleen, tätä adoptiopalstaa lukiessani, että kumpi nyt sitten on kamalampaa...elää koko lapsuus ja nuoruus niiden 'oikeiden' vanhempien kanssa, mutta olla täysin ulkopuolinen omassa perheessään, tulla väärin kohdelluksi, jos yleensäkään on minkänlaista kommunikointia, 'olla nolla' joka asiassa ja muuta vastaavaa... Adoptiolapset ovat sentään useimmiten hyvin toivottuja & odotettuja. Varmaankin suurin osa onnettomista lapsuuksista eletään biologisten vanhempien kanssa.
Täällä myös onnellinen adoptoitu. Minut adoptoitiin aivan vauvana suoraan synnäriltä eteenpäin, en ole kokenut ikinä olevani jonkun muun kuin nykyisten vanhempieni lapsi, silti juuret on alkanut mietityttää ja taustan selvittely on käynnissä. Etenkin sen jälkeen kun omia lapsia olen saanut on tiedonkaipuu kasvanut. Olen hyvin kiitollinen myös bioäidilleni siitä että antoi minulle mahdollisuuden, siihen aikaan kun se on vielä ollut hyvin arka aihe. Ei tän parempaa elämää adoptiolapsena olisi edes voinut toivoa :)