Moi!
Onko tällä palstalla ketään, joka kertoisi miten oma lapsesi/lapsenne on reagoineet avioeron jälkeen? Olen muuttanut yhteisestä asunnosta lasteni kanssa pois syksyllä ja vasta nyt monen kuukauden jälkeen näyttää että vanhempi, 3v. on alkanut puida tapahtumia itsekseen läpi?
Lapsi ei malta keskittyä, ei jaksa kuunnella ohjeita, käyttäytyy jotenkin agressiivisesti välillä, pistää vastaan melkein joka asiassa ja on alkanut raivoamaan ja huutaa vastaan, kun jotain kysyy tai pyytää tekemään. Iloiselta hän silti vaikuttaa ja touhuaa itsekseenkin ihan tavallisia silloin kun ei ole ns. "huono hetki".
Välillä tuntuu että lapsi menee jotenkin lukkoon, kun tulee uusi tilanne. On sellainen tarkkailijatyyppi, ettei tutustu sekunnissa. Ei vastaa kysymyksiin, tai sitten nauraa että "en tiiä" tai vastaa ihan jotai puutaheinää vaikka tietäiski vastauksen. Ja jos kysymys toistetaan, ei keskity, vaan alkaa touhuta omiaan tai lähtee juoksentelemaan. Kotona on ihan erilainen, tosi reipas ja avulias kun on sillä tuulella ja puhua pulpattaa koko ajan.
Mietin sitten, et voisko tuo käytös olla uhmaa osittain? Ja helisemässä olen välillä, kun tuntuu että osa on uhmaa ja osa avioeron jälkeistä asioiden läpikäymistä. Puhumaan lapsi ei ala asiasta, eikä piirrä vaikka olen yrittänyt saada piirtämään. Todella rasittavaa, kun ei osaa sanoa mistä lapsen käytös johtuu ja onko se ihan tyypillistä tuolle iälle tai viimeisen puolen vuoden tapahtumien summa.
Kiitos kovasti jos joku jaksoi lukea ja sai jonkunlaisen kuvan mitä tarkoitan, antakaa vinkkejä miten voisin tukea häntä parhaani mukaan!
Onko tällä palstalla ketään, joka kertoisi miten oma lapsesi/lapsenne on reagoineet avioeron jälkeen? Olen muuttanut yhteisestä asunnosta lasteni kanssa pois syksyllä ja vasta nyt monen kuukauden jälkeen näyttää että vanhempi, 3v. on alkanut puida tapahtumia itsekseen läpi?
Lapsi ei malta keskittyä, ei jaksa kuunnella ohjeita, käyttäytyy jotenkin agressiivisesti välillä, pistää vastaan melkein joka asiassa ja on alkanut raivoamaan ja huutaa vastaan, kun jotain kysyy tai pyytää tekemään. Iloiselta hän silti vaikuttaa ja touhuaa itsekseenkin ihan tavallisia silloin kun ei ole ns. "huono hetki".
Välillä tuntuu että lapsi menee jotenkin lukkoon, kun tulee uusi tilanne. On sellainen tarkkailijatyyppi, ettei tutustu sekunnissa. Ei vastaa kysymyksiin, tai sitten nauraa että "en tiiä" tai vastaa ihan jotai puutaheinää vaikka tietäiski vastauksen. Ja jos kysymys toistetaan, ei keskity, vaan alkaa touhuta omiaan tai lähtee juoksentelemaan. Kotona on ihan erilainen, tosi reipas ja avulias kun on sillä tuulella ja puhua pulpattaa koko ajan.
Mietin sitten, et voisko tuo käytös olla uhmaa osittain? Ja helisemässä olen välillä, kun tuntuu että osa on uhmaa ja osa avioeron jälkeistä asioiden läpikäymistä. Puhumaan lapsi ei ala asiasta, eikä piirrä vaikka olen yrittänyt saada piirtämään. Todella rasittavaa, kun ei osaa sanoa mistä lapsen käytös johtuu ja onko se ihan tyypillistä tuolle iälle tai viimeisen puolen vuoden tapahtumien summa.
Kiitos kovasti jos joku jaksoi lukea ja sai jonkunlaisen kuvan mitä tarkoitan, antakaa vinkkejä miten voisin tukea häntä parhaani mukaan!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meillä kävi niin, että tyttö oli 5v kun erottiin ja vasta ekaluokalla alkoi oireilemaan niin paljon, että vein hänet psykologille. Puolen vuoden käyntien jälkeen sanottiin johtuvan avio erosta. Lapset kuulemma reagoivat viiveellä asioihin. Vinkkejä en osaa antaa, kun itsekin olin aivan voimaton kyseisessä tilanteessa. Yrittää vaan saada lapsi tajuamaan, että mikään ei johdu hänestä ja äiti ja isä rakastavat häntä edelleen, vaikka eivät asu yhdessä.