Mies/Poikaystävä vankilassa??

Hei!

Minulla sama tilanne kun sulla. Avopuolisoni lähti tämän vuoden alusta suorittamaan tuomiotaan eikä voi sanoa että helppoa olis ollu. Omalla kohdalla olen todennut hyväksi, etten jää yksin kotiin murehtimaan. Opiskelen, käyn ystävillä ja sukulaisilla kylässä, harrastan mahdollisimman paljon mm. uintia jne. Eli neuvoni olisi että pyrit vaan jatkamaan elämää ihan normaalisti niin se aika siitä sitten pikkuhiljaa kuluu itsekseen. Mitä paremmin sinä pärjäät ulkona, sitä paremmin miehesi pärjää sisällä. Tai näin ainakin meillä. Kirjoita miehellesi kauniita kirjeitä. Niihin minä ainakin puran pahinta ikävääni. Toivon kaikkea hyvää teille ja yritä pärjätä. Ajan kanssa olo kyllä helpottaa.

Seksiä saan mieheni kavereilta. Kiinni jäämisestä ei ole pelkoa koska kaikki pelkäävät mun miestä etteivät ikinä uskaltaisi kehuskella.

Bailaamassa käyn toisella paikkakunnalla jossa mulla on yks ystävä.

Mies kyllä kyselee kavereilta ym. mitä mä oon tehny. Luulee että sen linnaleski paistelee pullaa kotona ja ikävöi;).

Sitte on mukava kun se pääsee pois niin voi viettää taas normaalia perhe elämää siihen asti kun se jää taas jostain kiinni. Ei käy elämä tylsäks kun vaihtaa sinkusta perheenäidiks aina välillä. Miehen naamakan ei ala kyrsiä liikaa kun tulee noita taukoja. Avio-onni kukoistaa:):

Sama tilanne tääl päin myös, mies on vuoden lusinut mutta voiton puolella jo ollaan. Alussa ajattelin että varmaan kuolen tähän ikävään, mut oon keskittynyt vaan oopiskeluun ja töihin ja oikeestaan uuvuttanut itseni kokonaan ja aika on mennyt. Eipä sekään kovin hyvä ratkaisu ole, mutta kaikilla on omat selviytymis keinonsa. Niinkun tässä aiemmin sanottiin niin kannattaa harrastaa, opiskella yms.
Ja ite oon kyllä sitä mieltä että tilanne helpottui kun lomat alkoi. Paperia on kulunut mielettömät määrät ja kirjeitä on kiva lueskella jälkeenpäin. Jaksamista sinne.

meilläkin sama tilanne että mies on ollut nyt 1v 4kk istumassa ja loppu häämöttäää. alku on rankkaa mutta just niinkuin noi muutkii sanoo niin älä jää kotii murjottaa vaan ulos kämpästä ja keksit mielenkiintoista tekemistä. ja toinen hyvä on noi kirjeet. meilläkin on paperia kulunu paljon.
jaksamisia sinne. aika on ainoo mikä siihen auttaa ja lomien alkaminen!

pikkurikollisia ja linnakundeja. Olisi kannatanut katsoa kahdesti...

Mun mies on istunut useampiakin tuomioita aikoinaan.. Jos lohduttaa, niin ensimmäiset pari viikkoa on pahimmat, niin sulla kuin miehelläskin. Sitten se alkaa jo meneen.. Ja kun tuomiosta puoleton istuttu, niin sitä alkaa oleen mieli jo ihan korkeellakin, kun alkaaodottaa vapautumispäivää. Vaikka mekin oltiin seurusteltu ja asuttu yhdessä ja oltu kihloissa jo kauan, niin viimenen viikko, jonka rakas istui, ni siivosi kauheesti, kokoajan, vaihtelin järjestystä, ostin hyvää ruokaa, kävin kampaajalla ym. Halusin, että kaikki on sitten tiptop kaikinpuolin ;)
Aika meni niin, että tapasin kavereita, kävin koulua, harrastin liikuntaa ym. Sitten tietty kävin joka viikonloppu tapaamassa rakkaintani ja kirjoittelin joka päivä. Kyllä se aika menee, usko pois :) Saako udella kuinka pitkä tuomio?

Mulla kans poikakaveri joutu viime vuoden lopulla istuun aika pitkää tuomiota. Kaiken huipuksi olin juuri tullut raskaaksi tälle ja sitten sain valitettavasti keskenmenon ja nyt tämä "herra" ei suostu uskomaan että olin ylipäätään raskaana. Ja kaiken kruunaa se että nykyinen mieheni ja entinen miehnei on samassa vankilassa eivätkä he todellakaan tule toimeen keskenään. Milläänlailla...

mistä syystä nämä miehet ovat lukkojen taakse joutuneet, jos saa kysyä?

hei dinah ja muut "yksinäiset" !
minulla on aivan sama tilanne kuin sulla..
olemme tunteneet poikaystäväni kanssa 7 vuotta mutta seurustelleet vasta vuoden verran ja nyt ollut istumassa kuukauden ja vielä joutuisi 2kk kestämään tätä tuskaa ja yksinäisyyttä..kaverit ovat olleet minulle paras tuli! kun on tottunut elämään jonkun kanssa pitkään ja näkee n.24 tuntia päivässä ja sitten tulee yhtä äkkinen yksinolo niin on todella outoa, ei meinaa tulla unta mutta olen ajatellut niin että "aika menee nopeasti, sitten pian saamme olla taas yhdessä" ja kyllä se on tepsinyt..jotenkin myös mukava olla välillä itsekseenkin ja silloin vasta huomaakin kuin paljon voi rakastaa jotain vasta kun sen on "menettänyt" ns..pidä kaverit lähellä, älä jää yksin koska ei se elämä siihen kaadu! kirjoitelkaa kaikki tunteet kirjeiden kautta miltä teistä tuntuu jne, sekin helpottaa, pitäkää yhteyttä!
no itsellä vielä 2kk tätä "yksinoloa", raastavaa mutta kyllä kestämme, usko/uskokaa pois!:)

Kuinka moni tänne kirjoittaneista viel ukkonsa kanssa??? Jätin oman ukkoni kun pääsi vankilasta olin vaan lasvanu yli ja äijä sama nulikka kuin sinne mennessä.

Minun ukko tuli takaisin ja minä odotin. Rekisteröitiin suhteemme puoli vuotta siviilin jälkeen. Sen jälkeen joduuttiin molemmat pikkuongelmiin ja vierailtiin muutamaan otteeseen kiven sisässä. Nyt oltu 2 vuotta ilman suurempia ongelmia, jotain sakkojuttuja mutta ei vakavampaa. Suhde kukoistaa.
-Jape ja Masa

Kohta kotona, vihdoinkin.enää viikkoja,eikä kuukausia tai vuosia. Mahtava tunne..<3
Se lähtö oli niin vaikea ja monen kuukauden eristys..kunnes tuomio oikeni. Kyllä tässäkin 'oikeus valtiossa' joskus asiat oikenee vaikka tuppisuuna istut. Tsemppiä muillekkin Linnaleskille :)