Heippa!
Kokeilenpa, josko tältä foorumilta löytyis...etsiskelen ystävää keskusteluun/mukavaan yhdessäoloon/elokuviin,teatteriin,harrastuksiin tai vain maili-seuraa Oulun seudulta, sukupuolella ei niin väliä. Itse olen 39 vuotias, liikuntarajoitteinen nainen.
Pistä postia [email protected] :)
Kokeilenpa, josko tältä foorumilta löytyis...etsiskelen ystävää keskusteluun/mukavaan yhdessäoloon/elokuviin,teatteriin,harrastuksiin tai vain maili-seuraa Oulun seudulta, sukupuolella ei niin väliä. Itse olen 39 vuotias, liikuntarajoitteinen nainen.
Pistä postia [email protected] :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Melkein vastasin, mutta unohdit tärkeimmän:
Kalsarikännit maanantaisin.
Pahus. Meillä ei näköjään käy harrastukset yksiin.
...eipä käy tosiaan...mutta mitäpä, jos kumminkin noin niinkuin "muilta osilta" käytäiski yksiin?? Vaikka niinku ruuvi-mutteri, avain-lukko, ja mitä niitä muita nyt...mutta kumminki, mitäs tuumailet, annatko taas pakit?
En mahda mitään, mutta noista sun vertauskuvistasi (ruuvi-meisseli mm.) tulee mieleen 70-luvun saksalaiset pornoleffat jossa pulisonkiäijät pelehtivät vaaleiden kiharapäisten neitosten kanssa.
Nojoo.
Mutta vakavammin. Kirjoitin puolihuolimattomasti tuon edellisen viestini, mutta siinä on silti perää.
Mulla ei ole mielenkiintoa (eikä juuri tätänykyä aikaakaan) tutustua uusiin ihmisiin.
Olen erakoitunut. Päivät kuluvat suurinpiirtein seuraavasti:
klo 10-12: Herään. Vituttaa. Nousen ja käärin bonus-sätkän ja keitän kahvit. Jos mihinkään ei ole menoa en todellakaan käy suihkussa. Jos on, käyn suihkussa jolloin jämähdän sinne n. 0,5-1 tunniksi mietiskelemään kaikenlaisia sfäärejä.
klo 12-14: Vieläkin vituttaa. En ole herännyt. Selaan nettiä ja mietin mitä kaikkea PITÄISI tänään tehdä.
klo 14- ... :Olen herännyt. Yleensä tässä vaiheessa tulee oikein maaninen vaihe ja väännän joko koodia, luen tai lasken. Tässävaiheessa aika alkaa menettää merkityksensä.
klo 20: Kuten tänään. Huomasin että unohdin syödä joten päätin hakea kaljaa. Eipähän tarvi huomenna käydä kaupassa kun ruokaa jäi. Sama laskeminen,koodaaminen tai lukeminen jatkuu.
klo 22: Alkaa joko vituttaan jos koodia ei saa toimimaan tai laskua laskettua. Molemmat on parempi jättää ja keskittyä lukemaan tai lisätiedon hankkimiseen netissä.
klo 24: Nyt. Jos olen ottanut kaljaa, unohdan ajattelemisen ja kirjoitan skeidaa nettiin. Jos en ole ottanut, otan uudestaan kynän käteen tai alan kirjoittamaan (yrittämään) koodia.
klo 04: nukkumaan (ainakin yrittämään). Jos päivän aihe on ollut tuskallisen mielenkiintoinen, ajatukset pyörivät vieläkin ja uni ei tule millään. Jos taas on ottanut kaljaa, uni tulee vielä vähemmin. Jos väsyttää, uni tulee.
klo 06: Nukun jos nukun. Jos en nuku niin laahkasen sängyn ja liesituulettimen välillä (bonus-sätkiä poltellen).
klo 08: Nyt olen takuuvarmasti nukkumassa.
Seuraava aamu (päivä). Taas vituttaa nousta. Aamu-uninen olen. Sama kiertokulku jatkuu.
Mistä ihmeestä ihmiset saavat aikaa seurusteluun?
Olihan noi vertauskuvat (se oli muuten ruuvi-mutteri) lievästi sanottuna ontuvia, vaikka kehittelin niitä otsa kurtussa hyvän tovin. Tosin en ole tutustunut mainitsemiisi teoksiin elokuvataiteen alalta, tiedä kuinka olisivat antoisia...Mutta ei voi mitään, kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia! Parhaani yritin kumminkin...;)
Mutta olipa mukava lueskella miten sun päivät kuluvat. Juuri tuollainenhan päiväohjelman täytyy olla jos tykkää kahvista ja tupakasta, viihtyy suihkussa ja netissä, koodaaminen (?), lukeminen ja laskeminen on mielenkiintoista ja jos ei välitä ruoasta tai nukkumisesta, mutta ilmeisesti kaljasta sitäkin enemmän. Mutta mikäs sua heti aamusta vituttaa? Herääminen?
Erakoitumista sinänsä en ihmettele, kyllähän se niin taitaa olla, että huomattava osa ihmisistä on ajattelemattomia pölvästejä, ehkä minäkin, ja joskus tuntuu, että vihtyy omissa ajatuksissaan paremmin kuin seurassa. Mutta toisaalta, on niitä helmiäkin, tosin harvassa...
Sehän on varmaan niin, että useimmat joutuu jättämään ton koodaamisen vähemmälle ja käyttämään senkin ajan vaikka seurusteluun...mene ja tiedä.
Tuskinpa tarkoitit että suurinosa ihmisistä on pölvästejä. (Itse en usko että tarkoitit)
Ihmiset ajattelevat eritavalla ja heillä on eri arvot. (Harmittaa että tollanen ihmehiihtäjä Halonen on suurimman osan mielestä parempi kuin Niinistö - demokratia kuitenkin täytyy hyväksyä).
Ja aamulla vituttaa se kun väsyttää. Aamulla tuntuu siltä että voisi nukkua loppuelämänsä. Illalla (yöllä) taasen ajattelee että nukkuminen on ajan haaskausta.
Erakoitumisesta sananen:
Vaikka olen itsekseni suurimman osan ajastani (about 95-99%) niin mitään ongelmia minulla ei ole muiden ihmisten kanssa. Small talk suomalaisittain toimii (small talk suomalaisittain on sitä että kukaan ei puhu kellekään ja jos joku puhuu, hän sanoo:"On se ilmoja pidellyt". Ja minusta tämä on hyvä piirre suomalaisissa - mitä sitä turhaan leipäläpeänsä aukomaan jos ei ole asiaa).
Tarkoitan siis että erakoitumiseni ei johdu siitä että olisin jotenkin katkera kaikille muille, vaan siitä että mulla ei suurinpiirtein ole mitään asiaa muille. Ja ennenkaikkea mielenkiintoni keskittyy holistisesti fysiikkaan.
ps. Harvoja sivistyssanoja jota tiedän:
Holistinen = kokonaisvaltainen. Joten alkoHolistinen kuvaa myös minua jossain määrin.
ps2. 3 päivää olen tuijottanut tietokoneen ruutua (perjantaina pidin taukoa ja otin kaljaa), joten täytyy taas kuunnella musaa ja yrittää (huom! yrittää) saada ajatukset muualle. Ja toki otan kaljaa.
Pois se minusta että raitistuisin. Tai että lopettaisin tupakinpolton.
Pääpaino taisi olla sanassa ajattelemattomia, mutta ajatukseni oli kumminkin juuri se, ettei ihmiset juuri ajattele...siis yksinkertaisesti (ja rehellisesti) sanottuna tarkoitan, että mollaan muita ihmisiä kun oma ego jostain syystä uhkaa himpun verran kutistua. ;)
Noniin.
Ajattelusta ja arvoista sen verran, että silloin tällöin ihan pysähtyy kummastelemaan omaa (ja muutaman muunkin) suhtautumista esimerkiksi erilaisiin vähemmistöihin kuten vammaisiin, tuotantoeläimiin, kansanmurhiin jossain takamailla, naapurin Alma-mummiin joka yksin kuihtuu pois, jne. Mutta empä anna tuollaisten pienten mielenhäiriöiden kauaa itseäni vaivata, vaan jatkan pyörimistä oman napani ympärillä.
Arvasit kai, että olen enempi Haloseen päin kallellaan...Voihan olla, että nyt syttyy pienimuotoinen sota, mutta mielestäni kahdesta, sanotaanko einiinhyvästä, vaihtoehdosta Halonen on kumminkin himpun verran parempi...;)
Luin uudestaan aikaisemman viestini, ja siitä saattoi saada sellaisen kuvan, että olisin arvostellut sinun tapaa elää omaa elämääsi. Se ei kumminkaan ollut tarkoitukseni. Saat kaikin mokomin tehdä elämällesi mitä haluat. Kai ainoa merkityksellinen asia on, että olet itse tyytyväinen itseesi ja elämääsi. Varsinkin jos sinulla ei ole kumppania ja lapsia.
Sun heräämisvaikeuksista (enkä nyt mitenkään yritä provosoida) tulikin mieleeni, että oletko lukenut De Mellon kirjaa Herääminen (olikohan nimet noin?)? Kirja ei ollut hyvä/huono, mutta ajatuksia herättävä kylläkin. Ja jos kirja sattuu olemaan tylsä, käyhän se hyvästä unilääkkeestä iltaisin ja aamulla voi olla huomattavasti vaivattomampaa herätä ihan noin sananmukaisesti...;)
Mä oon niin skeptinen että mitkään "mielen tuollapuolen" - kirjat eivät kauheasti kiinnosta.
En tosin ole lukenut tuota kirjaa, mutta tuskinpa sillä olisi kovinkaan merkittävää vaikutusta aamuheräämisiini.
Iloiset ihmiset heräävät aamulla iloisina toivotellen hyvää huomenta kaikille. Minä en ole iloinen ihminen.
Ja tuosta skeptisyydestä. Mitä vittua mä luen kirjasta miten minun pitäisi herätä? Mitä ihmettä minä luen kirjasta miten pitäisi elää? Filosofisia paskanjauhamisia jotka saavat ihmiset elämään "mukavasti". Laumasielujen hyvänolon-terapiaa.
Olen valinnut tämän elämäntyylini. HUOM! - valinnut todellakin. Tähän elämäntyyliini kuuluu ennenkaikkea individualistisuus. Vaikutteita saa kaikkealta, mutta tärkeintä on se minkälaisen maailmankuvan luo itse. Kaikenlaisten "Herää Iloisena"-kirjojen antamista vaikutteista pitää suodattaa se mikä on itse.
Ja minä en todellakaan ole mikään Marco Bjuström. Mulla vituttaa nuo ylipirteät ja ymmärtäväiset ihmiset.
Hauskaa sinällänsä että olen erittäin suvaitsevainen. En vain ymmärrä mitään mikä ei toimi minun järjellä tai ei sovi minun elämäntyyliini. Mutta onhan noita asioita muitakin joita en ymmärrä, hyväksyn kuitenkin niiden olemassaolon.
Ja jumalauta kun olen päissään - pahoittelen kirosanoja.
Viestisi sävystä päättelin, että taisin loukata sinua pahasti.Anteeksi vielä.
Nyt on tullut aika vetäytyä takavasemmalle ja kiittää keskustelusta. Hyvää jatkoa sinulle!