Meillä on miehemme kanssa tässä iloinen perhetapahtuma tulossa, olen viimeisilläni raskaana, 38-vuotiaana.
Mieheni on myös melkein 40.
Eli emme sentään vielä ole aivan kalkkis-iässä.
Mutta ongelma onkin vanhemmat lapsemme.
Saimme nuorena esikoisemme, joka on nyt 21-vuotias. Tyttäreni perustaa jo omaa perhettään ja he saavat vauvansa tammikuulla. Toinen tyttäremme on nyt 17-vuotias ja juuri selviämässä murrosiästään ja kolmas tyttäremme on 16-vuotias.
Kaksi nuorinta asuvat vielä kotona.
Mutta kun muutama kuukausi sitten ilmoitimme, että perheeseen tulee vielä vauva, oli uutisen vastaanotto hieman nihkeä. Kahden nuorimman kanssa on tapeltu asiasta, koska heidän mielestään meidän ei saisi enää tehdä lapsia tässä iässä ja vanhin on myös hieman sekaisin, koska onhan hän raskaana äitinsä kanssa samaan aikaan.
Olemme miehemme kanssa jo muutaman vuoden yrittäneetkin tätä neljättä lasta, koska kolme ensimmäistä tehtiin niin nuorena ja välissä on tehty paljon töitä. Nyt olisi aikaa neljännelle lapselle paljon ja vauvakuume iskikin.
Mutta nämä teini-ikäiset tytöt ovat suuri ongelma. Kuinka heidät saisi tajuamaan tämän tosiasian, että se vauva nyt tulee kuukauden päästä!?!?
Mieheni on myös melkein 40.
Eli emme sentään vielä ole aivan kalkkis-iässä.
Mutta ongelma onkin vanhemmat lapsemme.
Saimme nuorena esikoisemme, joka on nyt 21-vuotias. Tyttäreni perustaa jo omaa perhettään ja he saavat vauvansa tammikuulla. Toinen tyttäremme on nyt 17-vuotias ja juuri selviämässä murrosiästään ja kolmas tyttäremme on 16-vuotias.
Kaksi nuorinta asuvat vielä kotona.
Mutta kun muutama kuukausi sitten ilmoitimme, että perheeseen tulee vielä vauva, oli uutisen vastaanotto hieman nihkeä. Kahden nuorimman kanssa on tapeltu asiasta, koska heidän mielestään meidän ei saisi enää tehdä lapsia tässä iässä ja vanhin on myös hieman sekaisin, koska onhan hän raskaana äitinsä kanssa samaan aikaan.
Olemme miehemme kanssa jo muutaman vuoden yrittäneetkin tätä neljättä lasta, koska kolme ensimmäistä tehtiin niin nuorena ja välissä on tehty paljon töitä. Nyt olisi aikaa neljännelle lapselle paljon ja vauvakuume iskikin.
Mutta nämä teini-ikäiset tytöt ovat suuri ongelma. Kuinka heidät saisi tajuamaan tämän tosiasian, että se vauva nyt tulee kuukauden päästä!?!?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oli tuo sama tilanne.
Meillä on nytten 27-vuotias tytär, 20-vuotias poika, 15-vuotias tytär ja 1,5-vuotiaat kaksoset. Ja sekä olemme mieheni kanssa vanhimman tyttäremme kahden pojan, 4- ja ½-vuotiaiden mummi ja ukki.
Meillä oli aluksi totuttelemista, olimmehan jo mummi ja ukki, ku kaksoset syntyivät.
Mutta asiasta puhuttiin ja siitä selvittiin sillä.
Kyllä se siitä, kunhan lapset tottuvat.
Meillä asui toki kotona enää tällöin 12-vuotias tyttäremme, mutta vanhimmat lapset olivat hyvänä apuna ja nyt on lastenvahtikin aina omasta takaa.
Toki me olemme mieheni kanssa hieman teitä vanhempia, olen itse jo 45 ja mieheni 49.
Mutta voimia teille!
Ette te ainoita ole!
Ymmärtäähän tuon, ettei vauvan tulo perheeseen 16- ja 17-vuotiaita nuoria enää hirveästi kiinnosta. Haittaa vaan "normaalielämää".
Pelkäävät varmasti, että joutuvat babysitteriksi ja yöunetkin menevät, kun vauva mesoaa nälästään..
Mielestäni olisi tähdellistä korostaa, että TE hoidatte vanhempina vauvan. Nuoret saattavat nimittäin kuvitella, että olette jo NIIN vanhoja, ettette jaksa itse ja vastuu on heillä.
Kaikki sujuu varmasti ihan hyvin, kun vauva sitten syntyy! Onnea ja iloa kaikista lapsistanne.
edellinen sanoi, se todella suuri ikaero on varmasti syy miksi murkkuikaiset eivat ilahdu vauvasta (elleivat itse halua hankkia). eli vauva itkee yolla yms.
sitten tuli toinen asia mieleeeni jota kukaan ei ole viela sanonut, eli mustasukkaisuus. muistan itse oman murkkuikani, ja mietin silloin etta jos vanhempani hankkivat vauvan, olisin todella katkera ja vihanen! en saisi niin paljoa huomiota osakseni ym ym..
mutta onnea teille. toivottavasti asiat jarjestyvat parhain pain! ja varmasti jarjestyvat ainakin vauvan syntyman jalkeen!
Hei.
Olen itse 24-vuotias, minulla on yhdeksänvuotias sisko ja kuusivuotias veli. Olin itse neljäntoista kun siskoni syntyi. Alussa tuo oli ihmeellistä, olinhan "parhaassa" teini-iässä. Kun veli syntyi, olin 18. Silloin se ei enää ollut uutta ja ihmeellistä, vaan ihana ja odotettu asia minunkin kohdallani. En kuitenkaan ole koskaan ollut mustasukkainen sisaruksistani, vaan he ovat minulle tärkeintä maailmassa. Osallistuin lastenhoitoon alusta asti, jo sairaalassa sain vaihtaa siskolle vaippoja. Minusta se oli tärkeää, sain tuntea itseni tarpeelliseksi. Nyt olen itse raskaana ja siskoni tuntuu olevan hieman mustasukkainen. Ihmettelin alussa miten selvitä siitä mutta ajattelin ottaa hänetkin heti alussa mukaan lasta katsomaan ja hoivailemaan, niin hänkin saa kokea ja tuntea itsensä tärkeäksi ja ymmärtää kuinka pieni ja avuton vastasyntynyt vauva on. Uskon että teillä menee kaikki yhtä hyvin kuin meillä, vaikka alku on aina hankalaa. Kärsivällisyyttä!
että se lapsi tulee joka tapauksessa, eikä heillä ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tosiasiat. Etteköhän te nyt heidän vanhempinaan ole kuitenkin ne jotka kaapin paikan teidän huushollissa määräätte. Sitäpaitsi kun uusi vauva sitten ihan oikeasti syntyy, niin aivan varmasti isosiskot ovat lopulta ihan sulaa vahaa. Tehkää vielä viideskin heti siihen perään, niin on sitten seuraa sillä ensin syntyneellä iltatähdellä!
Voi kuule et ole todellakaan ainoa ihminen joka on pohtinut samaa asiaa. Tosin pohdin sitä vain juurikin 15 vuotiaana ja siskoni oli 17 eli ei mitkään kovin helpot iät. Ottaen huomioon siskoni erittäin vaikean ja pitkan murrosiän joka ei ollut mennyt vielä kunnolla edes ohi ja sitten kaiken kaupanpäälle että tämä isäni uusi vaimo oli kyllä erittäin mukava ja muuten kaikin puoli OK mutta isälläni ja blondilla hehkeällä äitipuolellani on ikäeroa reippaat 18vuotta joten voit kuvitella tilannetta... Noh raskaudenajan sulattelimme asiaa ja välillä pimeessä muilta salaa vaihdoimme mielipitetä jotka ei aina ollu niin positiivisiä mutta sitten kun sairaalasta tuli isältä soittto että kaikki on hyvin ja sisko tuli mieli herkesi ja tilanne laukesi. Loppuhuipennus tapahtui seuraavana päivänä kun menimme katsomaan siskoa joka oli mielestämme maailmankaikkeuden suloisin pikkutyttö. Joten en näkisi mitään syytä huoleen kyllä kaikki järjestyy kun vaan muistaa pitää:
Sisun povitaskussa,
rohkeuden rintataskussa,
onnentunteen olkatoppauksessa ja
heltittää pelkoa perstaskusta =)