Kirjoitin tälle palstalle jokin aika sitten elareista.
Nyt puran vähän tätä suhde hommaa, kun to-pe oli helvettiä.
Tyttäreni lähti to illalla kaverinsa kanssa ulos lupasi tulla kotiin klo 22 ei tullut koko yönä ja kun muutenkaan ei helppoa ole niin olin hermona koko yön. Aamulla soitin isälle ja kysyin tyttöä niin kertoi olleen luonaan yötä, kysyin miksi ei ole ilmoittanut minulle, Ei ole hänen tehtävä ilmoittaa..pyysin tyttöä puhelimeen oli kaupassa klo. 8 aikaan aamulla. En uskonut sain paskasen naurun ja hulluksi haukkumiset sekä luurin korvaan.
Sosiaalille ja poliisille kertoi myös tytön olevan siellä. Meillä on sovitut tapaamisajat ja minulla yksinhuoltajuus ja tyttären ei saa muulloin mennä isän luokse.
Lopulta krapulainen neiti tuli isänsä kyydissä kotiin ja kertoi olleensa amitsun asuntolassa yötä ja pyytäneen isäänsä valehtelemaan puolestaan.
Minun elämässä on monta kuolemantapausta ja usein ikävistä asioista tulee viesti yöllä ja jokainen tietää kuinka peloissaan olen jos joku on poissa ilmoittamatta. Tämä tuntui niin häikäilemättömälle ja pahalle. (tytöllä yksi karkureissu takana)
Samalla selvisi kuinka paljon isä oli lapselleen rahaa antanut ja kuitenkin tappelee mitättömästä hammaslääkärilaskusta ja elareista.
Tämä ei ole kuin ilkeyttä ja pahansuopaisuutta, sillä jokainen tietää mikä hätä on jos lapsi on kadonnut, niin tämä mies ei kertonut totuutta.
Tytärtäni kohtaan on tosi ristiriitaiset tunteet, hirveän pettynyt, inhottaa ja ei voi ymmärtää.
Toisaalta tajuaa että halusi välttää paljastumisen reissustaan ja salata juomisen ym. murkkuna pitää kokeilla rajoja.
Miten minä pidän rajat ja kasvatan kunnon ihmisen kun isä auttaa ja mahdollistaa tällaiset teot.
Oikea ihminen olisi sanonut heti tytölleen että nyt painut kotiin ja kerrot totuuden, minä en sinun puolesta valehtele vaan soitan äitilles mitä oot touhuamassa, mutta ei.
Tässä sitä hukkaa omaa energiaansa ja yrittää jotenikin mennä päivästä toiseen ja toinen kiskaisee maton alta aina vähän väliä.
Nyt puran vähän tätä suhde hommaa, kun to-pe oli helvettiä.
Tyttäreni lähti to illalla kaverinsa kanssa ulos lupasi tulla kotiin klo 22 ei tullut koko yönä ja kun muutenkaan ei helppoa ole niin olin hermona koko yön. Aamulla soitin isälle ja kysyin tyttöä niin kertoi olleen luonaan yötä, kysyin miksi ei ole ilmoittanut minulle, Ei ole hänen tehtävä ilmoittaa..pyysin tyttöä puhelimeen oli kaupassa klo. 8 aikaan aamulla. En uskonut sain paskasen naurun ja hulluksi haukkumiset sekä luurin korvaan.
Sosiaalille ja poliisille kertoi myös tytön olevan siellä. Meillä on sovitut tapaamisajat ja minulla yksinhuoltajuus ja tyttären ei saa muulloin mennä isän luokse.
Lopulta krapulainen neiti tuli isänsä kyydissä kotiin ja kertoi olleensa amitsun asuntolassa yötä ja pyytäneen isäänsä valehtelemaan puolestaan.
Minun elämässä on monta kuolemantapausta ja usein ikävistä asioista tulee viesti yöllä ja jokainen tietää kuinka peloissaan olen jos joku on poissa ilmoittamatta. Tämä tuntui niin häikäilemättömälle ja pahalle. (tytöllä yksi karkureissu takana)
Samalla selvisi kuinka paljon isä oli lapselleen rahaa antanut ja kuitenkin tappelee mitättömästä hammaslääkärilaskusta ja elareista.
Tämä ei ole kuin ilkeyttä ja pahansuopaisuutta, sillä jokainen tietää mikä hätä on jos lapsi on kadonnut, niin tämä mies ei kertonut totuutta.
Tytärtäni kohtaan on tosi ristiriitaiset tunteet, hirveän pettynyt, inhottaa ja ei voi ymmärtää.
Toisaalta tajuaa että halusi välttää paljastumisen reissustaan ja salata juomisen ym. murkkuna pitää kokeilla rajoja.
Miten minä pidän rajat ja kasvatan kunnon ihmisen kun isä auttaa ja mahdollistaa tällaiset teot.
Oikea ihminen olisi sanonut heti tytölleen että nyt painut kotiin ja kerrot totuuden, minä en sinun puolesta valehtele vaan soitan äitilles mitä oot touhuamassa, mutta ei.
Tässä sitä hukkaa omaa energiaansa ja yrittää jotenikin mennä päivästä toiseen ja toinen kiskaisee maton alta aina vähän väliä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
koitahan jaksaa. kurja tilanne sinulla.
Voi kun voisi auttaa sinua,tiedän miten hirveää on odottaa ja olla huolissaan.Kyllä kaikkien näiden vaikeuksien jälkeen sinulle tulee niitä hyviä ja loistavia päiviä vielä.Yritä jaksella,päivä kerrallaan.
Mutta kyllä sinun itse pitäisi saada jälkikasvusi kuriin ja noudattamaan sääntöjä.Ei niitä kukaan muu voi teillä sinne seinään naulata kuin sinä itse vanhempana ja etenkin lähivanhempana,muuten menee sun oma uskottavuutesi nuoren silmissä.
Toki tarvii sanoa,että ei tuo isänkään käytös oikein fiksulta kuulosta.
On meilläkin nuoret kaikkea kokeilleet.Kerran on jopa tarvinnut ilmoittaa,että jos tässä asunnossa ei pystytä elämään aikuisen laatimien sääntöjen puitteissa,niin tossa on ovi.Sen verran on vielä ollut auktoriteettiä,että miettimisen jälkeen jätti lähtemättä.Se vaan on niin,että kenen leipää syöt,sen lauluja laulat.
"Meillä on sovitut tapaamisajat ja minulla yksinhuoltajuus ja tyttären ei saa muulloin mennä isän luokse."
Ja se. että lapsi EI MUULLOIN SAA MENNA ISÄN LUOKSE on tietysti vain ja ainoastaan lapsen edunmukaista. Tietenkin.
Ikävä juttu, kaiken kaikkiaan.
kysyitkö tytöltä, mitä jos olisi käynyt jotain? mistä häntä olisi tiedetty etsiä?
voi sanoa, että ei tapahdu mitään, mutta kun sitä ei koskaan voi tietää, hulluja maailma täynnä, liikenne onnettomuus ym..
ja kiinnitin myös huomioita lauseeseen, ettei tytär saa tavata isäänsä kuin vain sovittuina tapaamisaikoina.
miksei saa muulloin?
Koska isä on tuomittu korkeinta oikeutta myöten alaikäiseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta.
Yritin kyllä kun tytär on isompi näiden tapaamisten kanssa joustoa, mutta koska seuraumukset oli ikäviä siis, isä humalassa, isä naapurissa yömyöhään humalassa, isän naisystävä ja isä humalassa. Tytär ajettu ulos, koska miehellä on oma elämä.
Katsoin viisaammaksi kaikkien kannalta että pidetään sovituista ajoista kiinni niin ei tule epäselvyyksiä.
Totta kai minun kuuluu laittaa rajat täällä kotona, ei 15v. kuitenkaan patteriin sidota ja jos toinen osapuoli lahjoo ja mahdollistaa tällaiset ryyppyreissut niin mitäs teet? Ei voi olla aina 24h vahtimassa, kun pitäisi sitä luottamustakin osoittaa.
On vaikea sisällyttää muutamaan lauseeseen kaikkea ja ei kukaan halua lukea elämänkertaa täällä.
Minun mielestä vain valehteleminen ja lapsen olinpaikan salaaminen on väärin. Ei se ole oikein omaa lasta kohtaan antaa mennä jonnekin poikien kämpille yöksi humalassa. Ei sellaista kukaan aikuinen hyväksy.
Vaikka kasvatusvastuu on minulla ja olen mielestäni tehnyt sen mitä vajavaisena inhimillisiä puutteita omaava äitinä olen kyennyt, niin silti en voi ottaa tästä tapauksesta sarjassa toisiaan vihaavat vanhemmat kokonaan syytä niskoilleni.
Joka asiassa on monta puolta, mutta olen mielestäni tehnyt enemmän kuin moni toinen olisi tilanteessani kyennyt, ottaen huomioon että uhri oli minun vanhempi ei yhteinen lapseni.
Silti olen niellyt vihaani, antanut miehen ja mummon tavat tyttöä.
Ei minultakaan voi ihan mahdottomia odottaa...
Luinkin muistin virkistämiseksi edellisen aloituksesi uudelleen, ja siellähän oli maininta tuosta seksuaalirikoksesta, sekä siitä tytön poisajamisesta.
Toivottavasti tyttö myös tajuaa, että vaikka isä antaa tehdä tuollaisia ryyppyreissuja, ei se ole oikein, vanhempien tehtävä on olla ikävä tietyissä asioissa..
Muistan itse tuossa iässä, tuli myös kotibileissä oltua ja jonkin verran alkomahoolia mekin maisteltiin..
Toisaalta, vanhempani tiesivät aina missä olin, vaikkei kännyköitä silloin ollutkaan, ja vanhempana kuulin sitten että vanhemmat olivat meidän tekemisistä hyvinkin tietoisia, kavereitteni vanhemmat myös tunsivat toisensa ja toimivat salapoliiseina ja vartioina, vaikkemme itse sitä tienneetkään..
Naapureille olivat vanhemmat ilmoittaneet että ovat esim vkl poissa, ja että teinit jäävät paikalle, naapurit valvoivat tekemisiämme ja että tilanne on kuitenkin hallussa..
ja edelleenkään me emme tienneet tästä vanhempien salaliitosta mitään.
Maailma on niistäkin ajoista kerinnyt muuttua, ja nykyään ei voi mistään olla varma..
rajoista. Mitä olen lukenut kertomukse3si ja jatkon, niin yhä enenmän mielessä käy; yhteyttä sosiaaliviranomaisiin ja erittäin pikaisesti. Ensinnäkin tytön "kokeilu" näyttäisi olevan itse tuhoista ja vielä isän hyväksymää. Mitä kerran on tehnyt, voi toistua . . . .
Ei "pullat" ole hyvin uunissa.
Siis mikä "kokeilu" on itsetuhoista?????
Siis tukiverkko on parsittu kokoon on yhteydet soskuun terapeutteihin ja tukihenkilö, että on kaikki yhteiskunnan apu käytössä.
Minulla on vahva usko että me selviämme.
On meillä omat hyvät hetkemme ja ilomme ei elämä ole pelkkää kamppailua, välillä väsyy ja sitten taas voimia löytyy.
Meillä on tyttäreni kanssa samanlainen huumorintaju ja pystymme keskustelemaan. Käymme yhdessä elokuvissa ja pelaamme tietopelejä..vietämme aikaa vielä näin. Siitä saa olla kiitollinen koska lapset kasvavat nopeasti ja ei enää kauan äidin kanssa kehtaa julkisella paikalla liikkua.
En tiedä oikein missä se raja kulkee isän oikeuksien kanssa.
Viihdyn täällä missä asun ja minusta olisi kamalan väärin joutua muuttamaan kauemmaksi hänestä ja aloittamaan uudestaan toisella paikkakunnalla.
Olen sitäkin miettinyt.
No me mennään päivä kerrallaan ja on hyvä että voi näin netissä joskus tuulettaa niin ympäristö säästyy.
Kiitos vastauksista kaikille.
Tajusin jälkeenpäin kun en niin viisas ole, kuinka helposti lähdetään sivuraiteille keskustelussa.
Minähän koin tilanteen tukalana koska isä oli valehdellut lapsen olinpaikan.
Sitten ihmetellään miksi on rajattuina aikoina tapaamiset.
Oikeastaan harva vastasi suoraan viestiini, joko että on väärin tai on jotenkin ymmärrettävää isän käyttäytyminen.
Vaan enemmän kiinnosti asian sivusta jutut.
Näin ruotimalla kohta koko elämän kirjo on raaputettuna virtualimaailman seinään eikä kukaan ole hyötynyt mitään.
Ei tilanteeseen tarvittu taustatietoja vaan kommenteja puhtaasti onko oikein toimia näin ja ehkä neuvoja mitä tehdä asian eteen. Suppeasti.
Oikeastaan pitäisi luottaa ihmisten kykyyn kertoa tarvittavan itselleen tärkeät asiat ja jättää muu sivuun.
Ja jälkiviisas on helppo olla...
Olisit pyytänyt myös toista osapuolta kirjoittamaan oman näkemyksensä asioihin. Vasta sittenhän kukaan voi mitään mielipidettään kirjoittaa. Nyt on kuultu vain sinun näkemyksesi.
Kyllä hyvin vastasit, kuinka moni täällä toisen vanhemman kanssa yhdessä keskustelee asioista? Sinä itse vai?
Kirjoittaja oivalsi oikein keskustelun riistäytyvän helposti sivuraiteille oleellisen unohtuessa.
Totta kai on väärin salata ja valehdella alaikäisen olinpaikka ensisijaiselle vastuussa olevalle huoltajalle.
Kysymys on myös virkamiehen harhauttamisesta, kun on valehdeltu poliisille ja sosiaalityöntekijälle.
Sait ainakin mnut suuttumaan typerällä vastauksellasi!!