vanhemmillani (asuvat maalla kaukana asutuksesta) on kaksi koiraa(urokset). ongelmaksi on muodostunut toinen näistä, joka käyttäytyy agressiivisesti vieraita ja toisia uroskoiria kohtaan. omaa väkeä kohtaan on mitä ihanin kullannuppu, mutta muuten...on jo puraissut/näykkäisyt useita. itse en enää asu kotona ja nyt sain kuulla että koira lopetetaan. minua suorastaan suututtaa. tunnen koiran hyvin, ja kyse on vain koulutuksesta ja totutuksesta. koira on löytökoira, ja tuli meille kaksi vuotiaana. minusta tuntuu että vanhempani eivät vain jaksa vaivautua millään tavalla koiraa kohtaan. tunnen koiran hyvin, ja tiedän, että se hyväksyy vieraat kunhan saa rauhassa ja itsekseen heihin tutustua. olen joskus (monia kertojakin) pitänyt vanhempieni luona juhlat (vanhemmat poissa :) ja vieraita oli useita. vanhempani ajattelivat että koira varmasti puree jotain mutta kuinka sitten kävikään: jokaiselle vieraalle selitin että antakaa koiran haistella ja tutustua älkääkä heti törkätkö kättä sen eteen. näin toimittiin ja tutustumisten jälkeen (vei vain viisi minuuttia per ihminen) koira oli ylintä ystävää jokaisen kanssa. ottaisin koiran itselleni jos vain pystyisin, mutta asun pienessä kerrostalossa (opiskelen) eikä tänne voi ottaa koiraa, ja vanhempani koirat asuvat muutenkin ulkona 24h. olen vihainen vanhemmilleni. koira, joka on aivan mahtava persoona ollaan viemässä piikille tälläisen asian takia. ymmärrän, että koira ei saa purra ketään, mutta miksi tälläistä on vain tapahtunut silloin kun itse en ole ollut paikalla? siksi koska vanhempani eivät jaksa nähdä vaivaa koiran eteen. vieraita tulee ja koira räksyttää ja vieraat vain pelkäävät. sitten joku kuitenkin jossain kohtaa menee ja lähestyy koiraa omin neuvoin, ja miten käy: koira puree. koskaan se ei ole siis vakavasti purrut, ei ole tikkejä tai lääkärikäyntejä tarvittu mutta silti. mielestäni vanhemmillani ei tarvitsisi yhtään koiraa olla ( tai yleensäkkään mitään eläintä), koira tarvitsisi ympäristön, missä saisi olla enemmän kontaktissa erilaisten ihmisten ja koirien kanssa. mutta kun koiria ei koskaan mihinkään viedä, on se mahdotonta toteuttaa. tuli nyt pitkä teksti mutta olen niin tuohtunut. mitä tälläisessä tilanteessa voi tehdä?
"agressiivinen" koira
koiran melkein omistaja
6741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ellet pysty ottamaan koiraa itsellesi, niin mielestäni on kohtuutonta vaatia vanhempiasi pitämään koiraa joka käyttäytyy arvaamattomasti. Varsinkin jos siis vanhempasi eivät osaa käsitellä koiraa niin kuin pitäisi eikä heitä kiinnosta. Ikävä tilanne.
olen myös miettinyt uuden kodin etsimistä mutta onko tämä sitten "vahingon" kiertoon laittamista? toki jos uutta kotia lähtisi hakemaan pitäisi tarkasti selittää tämä tilanne ettei sitten lähtisi kiertolaiseksi....tuntuisi tosin epäreilulta antaa koira uuteen kotiin kun on meille tullut löytökoiratalosta. koiran parastahan minä haluan, vaikka raskastahan tämä on...mutta lopetus ei tunnu oikealta vaihtoehdolta.
Meillä on myös ulkokoira, joka on tullut meille 2vuotiaana (narttu). Sitä on kohdeltu huonosti edellisessä paikassa, joten koira on hyvin arka. Tästä syystä se tiettyjä ihmisiä ja koiria kohtaan on äkäinen, eli se puolustautuu jo valmiiksi, koska pelkää. Yleensä ihmisiin se tutustumisen jälkeen suhtautuu todella hyvin, harvoja tapauksia lukuunottamatta (ei ole purrut, mutta haukkuu aggressiivisesti). Asumme "maalla". Uroksia kohtaan on hyvin säyseä, narttuja kohtaan hyökkäävä (paitsi yhtä!). Minä olen sille emäntä, jota tottelee parhaiten. Mutta se hyväksyy muut perheen jäsenet myös mitä parhaiten, nuolee aina ja alistuu kellahtamalla selälleen, joka kerta kun "tuttu"ihminen lähestyy. Meilläkin on ollut toisinaan hieman ongelmana tämä pelon kautta tapahtuva agressiivisuus, jonka tämä koira on omannut jo nuorena, koska meille tullessa jo käyttäytyi näin. Olemme koittaneet kehua aina hyvän "kohtauksen" jälkeen eli kun on vaikka kohdannut uuden ihmisen/koiran nätisti. Joskus on jopa jouduttu ärjymään ja karjumaan, ja näpäyttään kankulle kun on ruvennut narussa riehumaan ja räyhäämään.. Mutten voi kuitenkaan kuvitella luopuvani koirasta, on mitä suloisin ja ihanin koira kun vaan tuntee. Minua kohtaa eritoten käyttäytyy hellästi. Olenkin miettinyt että voiko koira ns. puolustaa minua lenkillä, juuri olemalla näin hyökkäävä, vai vain itseään? Muutenkin lenkillä haluaisi haistella jokaisen vastaantulevan.
Harmi kun kertomasi koira on ulkokoira, jolloin sitä on hankala enään ottaa sisään ja opettaa "sisäkoiraksi". Meillä on sama ongelma ollut, olisihan niitä mukava pitää välillä kunnolla sisälläkin. Ongelmana on myös koiran sopeutuminen, kaipaa ulos koko ajan. Mutta sisäkoiran vuoro on sitte aikanaan. Tiedän että koiran lopettaminen on ikävimpiä asioita, olen kokenut sen ensimmäisen kerran oman koirani kohdalla 15-vuotiaana. Voimia sinulle!
meillä se agressio kohdistuu kaikista eniten miehiin ja lapsiin, liekö sitten jotain ikävää ollut ensimmäisessä kodissa. olen myös huomannut, että jos on kiinni kun kohtaa uuden ihmisen, on tutustuminen vaikeampaa ja jos koiraa lähestyy varmasti näykkää. vapaana ollessaan on paljon helpompi tutustuttaa, koska koira lähestyy ihmistä itse. olen tietysti ennen tutustuttamista selittänyt vieraille tilanteen. jos vieras seisoo paikallaan koira yleensä haukkuu ensin jonkin matkan päästä (vapaana ollessaan) mutta tulee kohta luokse ja haistelee. koira myös muistaa vieraat jotka ovat useamman kerran käyneet ja tutustuneet koiraan eikä enää räyhää heille .
meillä myöskin tuo koiruus muistaa kyllä ihmiset. mutta tuli tuosta sanomasti mieleen "agressio kohdistuu kaikista eniten miehiin ja lapsiin", niin meilläkin myös etenkin lapsen itku tekee ihme äläyksen. jos itku kuuluu kaukaa niin se haukkuu, jopa ulvoo (esim.naapurin lapset) mutta lähellä lapsen itku pistää sen haukkumaan (häntä heiluu mutta haukku on kovaa). Luulen että se ihmettelee itkua (iniseehän koiranpennutkin, sillä on ollut 2 vuotta sitten pentuja) joten ei ymmärrä miksi pikkuihminen "itkee hädissään" tai jotain.. Ns. nopeasti lähestyvät ihmiset, etenkin isot ja kovaääniset miehet ovat meidän koiruuden mielestä "pahoja", joita se lähestyy kierrellen, eli ottaa ensin tuntumaa. Meidän koira on häkissä, joten suosittelen, kuten yksi jo edellä teki, häkkiä josta koiralla ei ole välttämättä etes niin suurta halua päästä näykkimään. Häkin takaa voi jutella ensin rauhallisesti ja antaa koiran haistella, jonka jälkeen sillä on helpompi mieltyä uuteen ihmiseen. Minkä rotuinen koira teillä on?
Meillä kanssa miehiin ja lapsiin. Meillä tosin ei näykitä vaan haukutaan onneks. :)