Nyt kun vietetään kiusaamisaiheista päivää, niin mitä mieltä palstalla olevat on, mikä on kiusaamisen ja oman mielipiteen ilmaisemisen ero ?
En tarkoita selkeää ilkeilyä, jonka voi havaita esimerkiksi äänenpainosta vaan tilanteita, joissa oppilas sanoo ääneen jotain negatiivista toisesta oppilaasta. Kyllähän sitä opetetaan, ettei ihan kaikkea ole syytä ääneen sanoa, mitä ajattelee, mutta jos sen tekee, niin onko se yhtä kuin kiusaamista ? Jos sanoisin kouluruokaa pahanmakuiseksi, sitä ei taidettaisi laskea ruoantekijän kiusaamiseksi, mutta jos ilmaisen mielipiteeni vierustoverin vaatteen väristä, tämä todennäköisesti kertoisi opettajalleen minun kiusanneen häntä, vai kuinka ...?
En tarkoita selkeää ilkeilyä, jonka voi havaita esimerkiksi äänenpainosta vaan tilanteita, joissa oppilas sanoo ääneen jotain negatiivista toisesta oppilaasta. Kyllähän sitä opetetaan, ettei ihan kaikkea ole syytä ääneen sanoa, mitä ajattelee, mutta jos sen tekee, niin onko se yhtä kuin kiusaamista ? Jos sanoisin kouluruokaa pahanmakuiseksi, sitä ei taidettaisi laskea ruoantekijän kiusaamiseksi, mutta jos ilmaisen mielipiteeni vierustoverin vaatteen väristä, tämä todennäköisesti kertoisi opettajalleen minun kiusanneen häntä, vai kuinka ...?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minkä hemmetin takia yleensä puuttua kenenkään vaatteen väriin tai mihinkä muuhunkaan negatiivises mieles????Tuleeko kiusaajal siit parempi mieli???Voisivat ite katsoa peiliin ja kasvatukses menty aika hakoteil???Kiusatuis EI vikaa vaan kiusaajis ja PALJON!Pitäkööt jokainen negatiiviset mielipiteensä omana tietonaan ettei muille tule paha mieli.Terv:erään kiusatun äitee
Niin jos koskaan ei ole muuta sanottavaa kuin negatiivista niin kyllä se on kiusaamista.
Oppilaat ei uskalla mennä kouluun kun aina on jollain jotain "hampaankolossa" ja "sanottavaa".
Minun mielestä positiiviset asiat voi sanoa, esim,"onpa kiva paita"
Mutta negatiiviset"vitun törkee paita" voi jättää omaan tietoon, Ei tarvi kaikille kuuluttaa näitä törkeitä "totuuksia".
mieltä olen minäkin!
Kyllä kiusaamista on monen monenlaista.
Ja se on aivan KAMALAA kiusatusta!
Minä lukisin kiusaamiseksi kaiken, jonka kohde kokee kiusaamiseksi.
Olet tavallaan oikeilla jäljillä, mutta tässä vähän selvennystä.
Kiusaamista ei määritellä siten, että ulkopuolinen voisi sanoa, mikä milloinkin on kiusaamista. Kiusaaminen on määriteltävissä vain uhrinsa näkökulmasta.
Siispä, jos haukut ruokaa, ja ruuan tekijä kokee sen kiusaamisena, se on silloin sitä. Lisäksi kiusaaminen yleensä toistuu.
Mielipiteiden sanominen on yhtä lailla kiusaamista, jos sitä tapahtuu toistuvasti ja se tuntuu uhrista kiusaamiselta.
Kiusatuksi tuleminen on aina myös tunneasia. Jotakuta on helpompi kiusata kuin jotakuta toista juuri siitä syystä, että toinen loukkaantuu herkemmin. Kiusaaminenhan ei pääsekään toistumaan eikä jatkumaan, jos haluttu uhri ei suostu kiusatuksi.
Me emme siis voi ihan tarkkaan määritellä etukäteen, mikä on kiusaamista. Sanotaanko, että jos jokainen jota yritetään kiusata, saisi sanotuksi ääneen sanan "ei", niin se raja on sitten siinä.
Kiusaamiseen on joskus vaikea puuttua muun muassa siksi, että kiusaaminen ei ole aina yksioikoinen ilmiö, jonka esimerkiksi opettaja koulussa voisi silmillään nähdä. Poikien kiusaamisen tunnistaa helpommin, sillä pojat ovat suorempia ja kiusaaminen on näkyvämpää (fyysisempää). Tytöt kiusaavat myös epäsuorasti niin, että kiusatulle tulee hankala olo, mutta kiusaamista on vaikeampi ulkopuolisen todeta; jätetään porukasta, katsotaan pahasti tms.
Vastauksena yritän vielä selventää, että kiusaamisen ja mielipiteen ilmaisemisen ero on siinä, miten "uhri" sen kokee, ei siinä, miten kiusaaja sen haluaa.
Tärkeintä kiusaamisen määrittelyssä onkin se, miten KIUSATTU asian kokee. Jo hän kokee (useimmiten aiheesta) olevansa kiusattu niin silloin hän ON kiusattu. Ei silloin joku toinen voi tulla sanomaan, että "kuule ei sinua kiusata sinä KUVITTELET vaan.
Tällälailla monet kiusaajat toimii: mitätöivät toisen tunteita ja vähättelevät OMIA tekemisiään. Eli yrittävät vierittää oman tyhmän käytöksensä toisen niskoille.
Esimerkki 1.: Kiusaaja sanoo, että Voi hel.. tti sulla törkeet housut jalassa.
Kiusaajan mielestä hänellä on OIKEUS ilmaista "mielipiteensä" ja SE joka loukkaantuu niin se on sen OMA vika.
Esimerkki 2. Moni kiusaaja, joka hyökkää ja lyö toista syyttää hakattavaa" SE ärsytti, se teki sitä, se teki tätä.." eli taas hakatuksi tuleminen olikin kiusatun OMA VIKA: hänhän oli ärsyttävä.
Näitä esimerkkejä löytyy paljon, että KIUSAAJA vierittää oman väärän käytöksen toisen syyksi.
Useimmiten kiusaamisessa on kyse myös siitä, että kyseessä ei ole vain yksi tilanne vaan jatkuva sarja ikäviä tilanteita. Eli kiusaajalla EI KOSKAAN ole mitään MUKAVAA sanottavaa. Eli kiusaajalla ei ole kiusatusta mitään POSITIIVISIA mielipiteitä.
kiusaaminen, jossa kiusaaja ei tiedä kiusaavansa.
Esimerkkinä voin sanoa, että esikoiseni (aikuinen jo) on pelannut jääkiekkoa koko kouluaikansa, ja joukkuessa kehittyi oma ronski kielenköyttö, joka oli samanlaista kaikille. Kaikki sen ymmärsivät ja hyväksyivät. Eli kommentit olivat "korostuneita" mutta silti poikien mielestä positiivisia ja reiluja.
Poika vaihtoi koulua yläasteella, eikä ymmärtänyt, että joukkuessa käytetty kieli ei enää sopinutkaan koulukavereille.
Tuli kutsu rehtorille, ja käytiin asiaa läpi. Oli siinä pojalla ihmettelemistä, että joku otti hänen hyväntahtoiset kommentit kiusaamisena. Hänen vilpitön tarkoituksensa oli kertoa luokkalaisille, että ollaan yhtä porukkaa (kuin joukkue). Mutta jotkut eivät sitä kokeneet niin.
Selkeä kasvunpaikka pojalleni!
Kiusaaminen todellakin on aina kiusaamista jos kiusattu niin tuntee, mutta aina se kiusaaja ei tiedä kiusaavansa.
Meillä kävi tuuri, kun oli aktiivinen rehtori, ja poika sai asiallista palautetta ja ajattelemisen aihetta käytöksestään. Oppi läksynsä, ja mietti miten kenellekin puhutaan.
Tekstisi oli miltei enemmän kuin mitä ajoin alkuperäisellä tekstilläni takaa ! ! ! Vastustan itsekin ehdottomasti niin sanoin kuin teoin toiselle aiheutettua mielipahaa !
Ellei negatiivisesta mielipiteestä ole vastaanottajalle mitään hyötyä, fiksu ihminen jättää sen sanomatta. Kuka täysjärkinen aikuinen menee sanomaan toiselle, että sinulla on rumanvärinen jakkupuku? Ei lastenkaan tule, ja tämä tapa ettei möläytellä opitaan kotoa, siis KOTOA, ei mistään muualta. Sen sijaan siitä voi sanoa, jos toisella on jäänyt vetskari auki tai housut ratkenneet, sillä sillä voi pelastaa isommalta nöyryytykseltä. Se, että pahoittaa toisen mielen, on kiusaamista.
Mielipiteen vapaudesta on ihmisillä väärä käsitys. Se tarkoittaa vapautta valita uskontonsa, puolueensa yms. mutta solvaaminen on ihan eri asia. Ilkeä mielipide on aina vähintään huonoa käytöstä. Aikuisillekin neuvoksi: sano toiselle vain sellaista, minkä olet valmis itsekin kuulemaan. Sellaista vaatekappaletta tai väriä ei ole, mikä olisi kaikkien mielestä kaunis. Aloittaja: Oletko valmis kuulemaan negatiivisen kritiikin omista vaatteistasi, pelkkänä mielipiteenä, ilman että olet sitä kysynyt?