auttakaa

meillä aikoinaan toiseksi vanhin poika sai testeistä todella huonot arvosanat ja kävikin vielä niin että keväällä sai huonommat arvosanat kuin syksyllä.No me mieheni kanssa mietittiin kanssa että mitenköhän poika pärjäilee koulussa.
Tuli toukokuu ja eskarista neuvottiin että kun ei tunnista kaikkia aakkosia saatikka osaa laskea niin niitä kannattaa harjoitella koko kesän.
No,ei me kyllä harjoiteltu koska minusta ei kouluun mentäessä tarvinnu osata aakkosia tai numeroita,minusta oli opettajan tehtävä!
Ja kuinka ollakkaan tämä poikamme oppi lukemaan itsestään heinäkuussa ilman apuja(joka on vieläkin meille ihmettelyn aihe että miten oppi itsestään lukemaan kun ei eskarin mukaan osannut edes kirjaimia)ja kahden viikon päästä luki jo ihan suoraan tekstiä eikä tavannut yhtään!!!
Poika lähti koulutielle ja me tietysti huolissamme että pärjääköhän siellä kun sai niin huonot arvosanat testeistä.Muutaman viikon kuluttua soitin opettajalle että miten poikamme on pärjännyt niissä testeissä mitkä tehdään koulun alkaessa jayllätys oli suuri kun opettaja sanoi että poika pärjäsi loistavasti!!(oli saanut kaikista erinomaiset arvosanat)
Opettaja sanoi että kouluun tultaessa on paljon parempi osata sosiaaliset taidot,osata ottaa huomioon muut jne kuin ettäosaisi lukea tai kirjoittaa tai laskea.Se on heidän tehtävänsä opettaa lapsia lukemaan ja laskemaan ja kirjoittamaan.Ei tarvitse tunnistaa kirjaimia tai numeroita etukäteen,kyllä koulussa opetetaan!
Nyt poikamme on jo toisella luokalla ja pärjää koulussa todella hyvin!Lukutaito vastaa ´10-11 vuotiaan lukutaitoa,matematiikasta saa aina joko täydet pisteet tai pari pistettä huonommat,osaa kirjoittaa sujuvasti ja virheettömästi jne.Poikamme todistus on aina ollut erinomainen,vaikka eskari ei mennyt hyvin!
Sanonkin teille että älkää olko huolissanne kaksosistanne,tulevat varmasti pärjäämään koulussa.mitä kannattaa harjoitella kouluun mennessä on: kengän nauhojen solmiminen,perunoitten kuoriminen ja osata huolehtia omista tavaroista.
Ja sosiaaliset taidot tärkeämpiä kuin kirjaimet tai numerot!
Ei tarvitse jättää eskariin lapsia vaan iloisella mielellä odottakaa koulua!!!!
Toivottavasti kirjoituksesta oli apuja:)
Onkohan se tutkimus välttämätöntä?Meillä poika ei ainakaan käynyt minkäälaisissa tutkimuksissa vaikka sai huonot arvosanat eskarin testeissä!!!

Oliko kyseessä sellainen "koulumuotoinen", vai päiväkodin yhteydessä järjestetty. Itse olen omassa työssäni kuullut sellaista, että näissä koulumuotoisissa painotetaan erilaisia asioita. Meillä ei ole vielä tuloksia, testit ovat vasta edessä. Lapsi osaa lukea ja kirjoittaa hienosti, ja luvutkin ovat hyvin hallussa ikäisekseen.

Kuitenkin lykkäys saattaa olla edessä, kun on ongelmia monissa muissa asioissa. Esimerkiksi vaatteiden pukeminen oikein päälle tuntuu lähes ylivoimaiselta, samoin lapsella ei ole oikein käsitystä siitä miten muiden kanssa toimitaan. Keskittymiskyky on lähes olematon, jos asia ei satu olemaan juuri se, mikä itseään kiinnostaa. Jos lykkäys ei ole meidän ratkaisumme, voi edessä olla jokin muu, kuten nollaluokka tai pienryhmä.

Muistan, kun itse menin kouluun 20 vuotta sitten. Luokaltamme yksi osasi lukea jo ennen koulun alkua. Itse osasin ehkä kirjoittaa nimeni, en juuri muuta. Siltikin tuosta ryhmästä on tullut ihan kunnon kansalaisia, opit ovat kyllä tarttuneet sitten myöhemmin. Itsekin olin kyllä eskarissakin. Missähän vaiheessa tämä muutos on tullut näin voimakkaasti esiin. Ja minkä taitojen kustannuksella.

Ystäväni lapsi "tuplasi" eskarin, kyseessä oli sisaruspari, joilla oli 9 kuukautta ikäeroa. He olivat aina tukeutuneet kovasti toisiinsa, olivat aina yhdessä, ja kouluunkin olisivat menneet siis samaan aikaan. Heillä ratkaisu oli toimiva, lapsi reipastui kovasti toisen eskarivuotensa aikana. Mutta kukaanhan ei tiedä, olisiko samoin käynyt joka tapauksessa. Eli mahdollisten haittojen ja hyötyjen arviointi on siksikin usein vaikeaa.

Noista tarkemmista tutkimuksista ei varmasti ole haittaa, ainoastaan kuljetukset ja muut käytännön asiat voivat tuntua raskailta. Riippuu myös paljon siitä, että mitä ne tarkemmat tutkimukset sitten pitävät sisällään. Minä kuljetin yhtä lasta puolentoista vuoden ajan milloin missäkin tutkimuksissa, ja kyllä välillä tuntui työläältä. Niissä kuitenkin annetaan paljon arvoa myös vanhempien arvioon, lappuja ja kyselyitä täytettiin kotona paljon, ja palavereissakin sai käydä milloin missäkin. Myös päiväkodin henkilöstö täytteli niitä kyselyitä, enhän olisi kaikkeen osannut itse vastatakaan, kun en tiennyt tarkkaan miten siellä päivät sujuivat. Prosessista oli meillä myös hyötyä, eli kyllä kannatti jaksaa. Saimme paljon ihan hyviä työkaluja päivittäiseen elämään, ja niiden avulla on arki saatu rullaamaan ihan toisella tavalla. Eli minä kannatan tutkimuksia, jos niihin on mahdollisuus. Lapsi ei niistä kärsi, ja mielellään meillä on lapsi niihin osallistunut alkujärkytyksen jälkeen. Eroaminen minusta ja keskenään vieraan ihmisen kanssa jääminen oli ehkä kaikkein vaikeinta lapselle. Sekin alkoi kyllä sujumaan muutaman kerran jälkeen. Itse olin myöskin sokea joillekin lapseni piirteille, en tiennyt, miten ns. "normaali lapsi" käyttäytyi ja mihin hän kykenee.

..on todettu, että jos lapsi osaa hyvin lukea ja esim. kirjoittaa kouluun mennessä, hänen opiskelumotivaationsa vähenee. Toiset harjoittelevat asioita jotka hän jo osaa ja tästä voi seurata niinkin kummallinen asia kun jälkeen jääminen opissa.
Kun alussa tottuu siihen, ettei tarvitse päntätä, se jää ikäänkuin päälle ja hups, muut ovatkin edellä.

Koulu on opettamista varten, ei niitä taitoja kotona opetella. Sosiaaliset jutut opetetaan kotona.
Mun tyttö osas lukea kun meni kouluun, mutta lukeminen kiinnosti onneksi niin paljon, ettei siitä haittakaan ollut.

Haluaisin täsmentää lapsiemme käytöstä.Molemmat ovat pukeneet jo pari vuotta sujuvasti sekä hoitaneet wc asiat itse.Nälän tai janon yllättäessä ovat oma toimisia :mm tekevät itse leivät,osaavat käyttää mikroa ym.Ottavat kaiken ikäiset ihmiset huomioon. Kavereita on vauvasta murkku ikäisiin asti.Myös eskari tädit oikein täsmensivät heidän sosiaalisuuttaan.Poika on normaalin vilkas minkä he myös mainitsivat.Harrastuksia on monen laista.Niitä ei kumminkaan harrasteta ylilyöntiin asti.

kehitysikää voi arvioida sen mukaan,kuinka paljon ennenaikaisia he ovat,minkäpainoisina syntyneet. Keskosena syntynythän ei ole syntyessään sen kokoinen ja niin kehittynyt mitä olisi jos olisi syntynyt täysiaikaisena. Keskonen vain kehittyy kohdun ulkopuolella,mutta ei missään nimessä normaalioloissa syntyisi vielä aikoihin.
Tällä yritän sanoa sitä,että jos kaksosenne on syntyneet keskosina loppuvuodesta, vaikka heidän olisi pitänyt syntyä esim.vasta seuraavan vuoden puolella, he ovat ikäänkuin liian aikaisin myös kouluvelvollisuus iässä.
Vaikka lapsenne ovatkin kertomasi mukaan omatoimisia,viksuja ja vilmaattisia, ne ei koulumaailmassa ole ne tärkeimmät avut, vaikka tärkeitä nekin.
Yleensä keskosuus lyö leimansa hermostoon, jonka kehittyminen jatkuu pitkään. Oireita saattaa alkaa ilmetä vuosien päästä, vaikka alkuun näyttäisikin kaiken olevan ok. Tämä taas johtuu siitä,että keskosuus ja sen aiheuttamat ongelmat syntymässä saattavat vaurioittaa sellaisia hermoston osia, joitten kypsyminen normaalistikin ottaa aikaa. Vastasyntyneen puheen kehitystä ei esim.pysty ennustamaan, ei voi etukäteen tietää, vaan näkee sitten kun lapsi on saavuttanut iän jolloin normaalisti puhe kehittyy.

Lapsen parhaaksi on jättää tietyin edellytyksin koulu aloittamatta vielä sinä vuonna kun se syntymäajan perusteella olisi mahdollista. Teidän kohdalla kaksosuus,keskosuus ja loppuvuosi antaa viitteet,ettei ole mikään ihme,että kirjaimet ja numerot on hukassa. Saattaapa mainitsemasi vilkkauskin olla oire hermoston häiriöstä, vaikka ei tietenkään pakosti näin ole.
Kaksosraskauksissa monesti toisena syntyvä lapsi on täysiaikaisenakin riskiasemassa ensimmäiseksi syntyvään nähden.

Lapsi ei yleensä kärsi siitä että hän ottaa vielä uuden eskarivuoden, etenkin jos selviytyminen ensimmäisellä kerralla on ollut alakanttiin. Sen sijaan,jos hän koulussa jo heti alusta alkaen edistyy "joten kuten", voimavarojensa äärirajoilla, siitä lapsi kärsii, ja pitkään. Ekaluokan kuitenkin pitää olla kevyt ja iloinen sisäänajo koulumaailmaan,eikä jokapäiväinen voimain koetus, niinkuin se saattaa liian vähine edellytyksine olla.

On parempi antaa lapselle vuosi aikaa kypsyä ja kehittyä, kuin työntää kouluun huterin valmiuksin. Usein lykkäyksen haku vaan on enemmän ongelma vanhemmille mitä lapselle.

Kasvattajana pitäisi kyvyn istua paikallaan, huolehtia tavaroistaan, kestää hälinää ja liikettä keskittymiskyvyn herpaantumatta tärkeimpinä.
Lisäksi lapsen fyysinen kyky selviytyä isompien joukossa pitää ottaa huomioon.

---
Asiaan vaikuttaa siis hyvin moni seikka, eikä yksioikoista vastausta voi kertomasi perusteella antaa. Jos ilman perusteellisempaa tietoa minun pitäisi päättää, niin kallistuisin samalle kannalle mitä eskarissa on sanottu. Siellä on nähty jo pidempi sarja esikoululaisia, seurattu heidän menestymistään ja selviytymistään,osataan nähdä merkkejä, jotka on oleellisia, mitkä ei koulussa selviytymisen kannalta.

Meillä ekaluokkalainen lokakuussa syntynyt oppi nyt joulunaikaan lukemaan,kirjoittamaan kunnolla suurinpiirtein samoihin aikoihin.
Sitähän varten kouluun mennään että siellä opitaan?

Tyttäremme oli rajalla ettei tullut keskosta.
Eskarin jätin häneltä kesken en siis vienyt kevät lukukaudelle, ihan itsekkäistä syistä.
Oli kerrankin aikaa antaa lapselleni.
Testeistä ei ole kukaan kertonut mitään ja mukula meni ekalle, niin ettei osannut lukea eikä kirjoittaa, ei vaan kiinnostanut.
Oli koulussa muitakin jotka eivät osanneet lukea, hieman yli puolet.
Yhteenlaskut osasi, kun ne kiinnosti.
Koulussa on oppinut lukemisen ja kirjoittamisen, ei ole haka, mutta pärjää.
Ei vieläkään ole kiinnostunut lukemisesta eikä kirjoittamisesta, mutta laskeminen menee kuin vettä vaan.
Pääsee kyllä toiselle luokalle, kehitystä tapahtuu kokoajan.
En ole halunnut tehdä opiskelusta mitään pakkoa, pienihän hän vielä on.

myös onko nykyään menty jollain lailla liian"tulostavoitteiseen"toimintaan. Itsellä on jo kouluikäisiä ja pienin tarha-ikäinen. Kaikilla lapsilla on ollut taidot hallussa jo reilusti ennen kouluun menoa, joten siitä ei huolta, mutta mielessä on käynyt, onko niiden taitojen ennen-koulua-oppimisesta muodostunut jo itsestään selvyys? Näköjään on. Se taas ei korreloi sen kanssa, että pk:it tuskastelevat näiden pitkittyneiden eskarilaistensa kanssa koska ne "syövät"tarhan resursseja.

Meillä 5-v, jolla eskari alkaa ensi syksynä, on opetellut aakkoset ja numerot, joita on opeteltu niin tarhassa kuin kotona, lukee ja kirjoittaa ja laskee kohtuullisen hyvin, mutta tuntuu kokevan jonkinlaista"kilpailua"tarhan ryhmässä muiden kanssa siitä, kuka on pisimmällä näissä taidoissa. Itse opetamme ja neuvomme mutta maltillisesti, ehtiihän sitä vielä ja ettei menisi into koko touhuun...Miksi tarhassa aloitetaan niin aikaisin? Osa lapsistahan saa kipinän jo aikaisemmin, ja silloin sitä nälkää on ruokittava, mutta ei siitä tarvitsisi vielä mitään opetusmateriaaleja tehdä. Osalla kun se into tulee myöhemmin.

Käänne puolena tästä nykyisestä"varhaiskasvatuksen edistyksellisyydestä" voin sanoa, että vanhemmilla lapsilla joilla luku-, kirjoitus ym taito oli hyvin hallussa, iski pian ekoilla luokilla tylsistyminen tahdinhitaudesta. Luokalla kun on aina myös niitä, jotka tulevat hitaammin perässä ja vasta opettelevat asioita, ja heidän mukaanhan se on mentävä.

Eskari on vain kouluun valmentautumista, ns. bonusoppia etukäteen; loiva lasku. Koulu on se, missä oikeasti opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan. Itse en näe mitään hyötyä siitä, että lapsi osaa lukea ja kirjoittaa jo kouluun mennessä.
Akateeminen loppututkinto on itsellänikin, eikä sitä varten tarvinnut osata ensimmäisen luokan oppimäärää ennen koulun alkua.

Aina ei tarvitse verrata oman lapsen kehitystä muihin, vaikka kaiken maailman virkaintoiset pikkutädit korostavatkin laatimiensa testien ja käyrien merkitystä. Vaikka nyky-yhteiskunta näyttääkin vaativan yhä vain pienemmiltä enemmän, vaatii se sitäkin enemmän vanhemmilta: harkintaa ja tervettä järkeä kasvatuksessa. Sanalla sanoen luottamista omiin kasvatustaitoihinsa.