Kun lapsen käyttäytyminen muuttuu sijaisperheessä.
Onko aina syy biologisissa vanhemmissa/kodissa.
Niin. Se vedetään aina ensin esille. Olisi kyllä todellakin syytä tarkastella ensin sijaisperheen toimintaa, siellä tapahtuneita muutoksia.
Lapset käyttäytymisellään kyllä reagoi jos siellä ei kaikki kunnossa. Aina tulee rapaa naamalle meille bioille. Olisiko aika etsiä syitä joskus siitä lähempää, arjesta. Eikä kauempaa lasten menneisyydestä. Helppo ja varma nakki syyllistää joka asiassa biologisten vanhempien tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Syitä löytyy joka lähtöön. Oletteko samaa mieltä asiasta?
Onko aina syy biologisissa vanhemmissa/kodissa.
Niin. Se vedetään aina ensin esille. Olisi kyllä todellakin syytä tarkastella ensin sijaisperheen toimintaa, siellä tapahtuneita muutoksia.
Lapset käyttäytymisellään kyllä reagoi jos siellä ei kaikki kunnossa. Aina tulee rapaa naamalle meille bioille. Olisiko aika etsiä syitä joskus siitä lähempää, arjesta. Eikä kauempaa lasten menneisyydestä. Helppo ja varma nakki syyllistää joka asiassa biologisten vanhempien tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Syitä löytyy joka lähtöön. Oletteko samaa mieltä asiasta?
Vastaukset 72
Vanhimmat
Syy ja syyt ovat lähes AINA vanhemmissa. Siis heidän syykseen laitetaan "viat" joita lapsessa ilmenee, esiin tulevat hyvät asiat ovat päiväkotien, sijaisperheiden tai muiden vastaavien aikaansaannosta.
TIEDÄN aivan tarkalleen, jos tuo lapsi tuosta tempaistaisiin täysin vieraaseen paikkaan, imemään vieraita ihmisiä, syömään vieraan leipomaa pullaa, nukkumaan vieraaseen sänkyyn , pois kaikesta siitä turvasta jota saanut tähän saakka kokea,
kyllä lapsi reagoisi aivan varmasti,
osaan vain kuvitella esim sotalapsia, jotka vietiin aikoinaan ruotsiin, ehkä siellä oli heillä helpompaa, mutta olen jutellut muutaman kanssa, eikä heidän muistonsa mitään hauskoja ole.
Kyllä se lapsen negatiivinen käyttäytyminen yleensä johtuukin uusista olosuhteista eikä suinkaan aina siitä eletystä elämästä vanhempien kanssa. On vaan niin helppoa syyllistää vanhemmat, olisi kyllä syytä sijarien vilkaista peiliin, syy lapsen häiriöihin löytyy usein sieltä.
toki on minun syytäni kun lapsi herää yöllä painajaiseen pissalätäkössä. minähän sen painajaisen aiheutin: huitelin puukko kourassa uhaten tappaa lapsen.
kun lapsi pyrkii johtamaan kotia ja huolehtii ruokaostoista, rahan riittävyydestä, laskujen maksamisesta, niin sekin lienee minun vikani: minähän se kaadan murheeni lapsen niskaan. itken kadonnutta poikakaveria, hävinneitä rahoja, löydän aina jotain kivaa itselleni, en koskaan lapselle.
toki minun vikaani on myös lapsen sisimpään kätketty viha ja huonommuus joka johtuu siitä, että lapsi ei koskaan ole ole ollut huolenpidon pääkohde ja aikuiselle tärkeä. jonka ohi on aina muut syyt ajaneet. mutta minun, sijarin, vikahan se on.
siellä ruusukodossa ei syytä ole. ei kaivamallakaan.
älä hyppele puukko kourassa, tottakai lapset pelkää, ole kuin biovanhemmat, pidä lapsista huolta. Ei lapsia kiusattavaksi ole sinulle annettu.
jota et tunnu ymmärtävän,
miten siis ymmärtäisit mistään muustakaan mitään?
kiteyttää koko lapsen tilanteen lyhyesti sanottuna, piikkiin meni.
Näi on meilläkin lapsilla ollut kun ovat tulleet mutta on saatu ne tasaantumaan ja sinne siirretyksi unhoon, joka arjenhetkistä kunnes puhkeaa uuteen myrskyyn.
Meillä on myös niin että bioäiti painaa kaiken lapsensa syyksi, sanoi lapsi totuudet kuten ne on niin syyt saa niskaansa.
Itsetunto on aivan maassa.
Näihän tässäkin ketjussa syyt ovat miuden, koskahan oppivat ottamaan syyt omikseen.
Se olisi kypsymistä vanhemmuudessa.
Ymmärrän senkin kun lapsi otetaan huostaan ei se kivutta tapahdu mutta se on jotkin aivan muuta.
ilman vihaasi, ei sinun tarvitsisi kirjoitella tänne tuollaisia, jos olisit sisäistänyt tehtäväsi sijaisvanhempana.
Jospa nyt vihdoinkin antaisit lapsen olla se huolen pidon pääkohde, saisit onnistumisen kokemuksia työstäsi ja lapsen painajaiset ja huonouden tunteet häipyisivät oman elämäsi laadun kohoamisen myötä.
yrittävät käydä bioja piikittelemässä, ne jotka huomaavat etteivät vanhemmuudessa pärjäile -
mutta tietysti syyt ovat muualla, ei missään tapauksessa omassa epäonnistuneessa itsessä!
noin täynnä pahaa sappea, voi vilpittömästi rakastaa ketään, ei edes pientä lasta
korjataan vaan särkyneitä lapsia ja heidän mielentilaansa.
usein vaan bioäiti sen tuhoaa kerta heitolla. Ei muuta kuin aloita alusta. Onko vaikea tajuta että tällaisiakin biovanhempia on?
Niin totean minäkin tiety syyt ovat muualla...
pelkkää toden sarkaa.
se kävi jo lastenkin voimien päälle.
Ymmärrätkö mitä on rakkaus?
Nyt lapset saavat olla lapsia johon heilläkin on kaikki oikeudet. Honaatko mistä on kysymys?
Ei meihin tuollaiset piikittelyt vaikuta vaan se vaikutus on päinvastainen.
Ei KUKAAN voi KENENKÄÄN psyykeä tuhota kertaheitolla niin kuin väität biovanhemman tekevän. Kun kerran lapsi on luonasi, kyllä sinä se tuhoaja olet, jos hänestä tasapainoista saa tekemälläkään.
Puhutko suomea vai mitä tuo hona hona kieli on?
"pakko" tavata bioäitiään/-isäänsä halusi tai ei.
Mitä sen tapaamisen aikana sitten sattu on kertaheitolla tuhoamista jos käy kuten sijaislapsillemme on käynyt. Et vaan halua ymmärtää tai tunnustaa itsellesi miten myös itse voit tehdä lastasi kohtaan.
Siinhän se ongelma onkin kun moni bioäiti ei ole kykenevä vanhemmuuteen eikä edes usein edes normaaliin kanssakäymiseen naapureiden kanssa.
Me laitmma "laastarin" me "liimaamme" särjettyä lasta kokoon ja bioäiti repii pois ne heti kun tapaa lapsensa. Onko se oikein? Manipuloi sinä kuten haluat mutta omaan niskaasi ne kaadat...näin toimii myös sijaislastemme bioäidit.
etkö taida suomea kuten pitäisi, honaat kait sitten kun se aika koittaa.
Kyseessä meillä ei ole tuore tapaus. Lapsi ollut useita vuosia jo perheessä. Sijari huokailee ja levittelee käsiään kun ei tiedä mitä nyt pitäisi tehdä. Niin kiltti ja tasainen lapsi kun on muuttunut vastaanhangoittelevaksi. Huoltopalaverissa mietittiin asiaa yhdessä. Yritti tietenkin ehdotella syyksi kotilomia mutta sossukaan ei tällä kertaa mennyt halpaan, vaan katse kääntyi sinne sijaisperheen arkeen. Missä on ollutkin muutoksia. Sijarin vaan mahdottomuus nähdä omassa kodissa mitään mahdollisia epäkohtia. Joskus tällaiset tunteet voivat olla esimerkiksi ikään liittyviä vaiheita jotka menevät aikanaan ohi. Ei tarvitse sen kummempaa olla.
Ei tarvitse olla aina kiltti, silti pitäisi tulla hyväksytyksi. Joskus saa suututtaa ja kiukuttaa ja se mielestäni on hyväkin kun näyttää tunteensa, ne huonommatkin. Ehkä sijari tuntee itsensä epäonnistuneeksi jos ei osaa suhtautua lapsen negatiivisiin mielen ilmauksiin. Silloin kyse on mielestäni ammattitaidottomuudesta.
haluaaako tavata bioäitiään/biöisäänsä? vaan on pakko..miksi on pakko? kuka pakottaa?
millaisessa tilanteessa olen ja syytät minua manipuloinnista.
Omat lapseni ovat jo aikuisia, eikä heitä ole koskaan huostaanotettu. Et vain huomaa omaa typerää asennettasi kun tänne kirjoitat, pelottaa vain miten se heijastuu lapsiin. Toiset sijaritkin ovat kanssasi eri mieltä, siis asenteesi on väärä, siitä ei päästä mihinkään, vaikka toisia kuinka haukkuisit, joko lapset vanhempia tai ihmisiä internetissä.
Et hyväksy lapsen oikeutta tavata vanhempiaan, en minäkään sitä kaikin osin hyväksynyt, kun aikanaan tuttavaperheessä seurasin tilannetta, missä isä oli huonosti kohdellyt tytärtään. Lapsi tarvitsi henkisiin haavoihinsa ammattiapua ja äiti jutteli lääkäreiden kanssa, onko isän tapaaminen jatkossa enää ollenkaan suositeltavaa. Mutta kaikkien yllätykseksi kaikki ammattikasvattajat olivat sitä mieltä, että lapsen on saatava tavata isäänsä, että on lapsen kannalta kamalan huono juttu, jos suhde katkeaa kokonaan.
Ihmettelin sitä silloin, siitä on jo monta vuotta, tyttö on nyt kasvanut reippaaksi nuoreksi naiseksi yksinhuoltaja äidin kasvattamana. Hän on tavannut isäänsä säännöllisesti kaikki nämä vuodet, lapsi menestyy koulussa hyvin ja elämä näyttää olevan mallillaan.
Silloin minäkin olisin ollut valmis antamaan neuvon, että isään pitää katkaista välit kokonaan. Ja se on muistettava, että laissa sanotaan tänäkin päivänä, että lapsella on oikeus tavata vanhempiaan. On ikävää jos manipuloitte häntä heitä vastaan, siinä teette hallaa lapselle.
Minun kykyäni äitiyteen ei ole kukaan koskaan ennen arvostellut kuin sinä, etkä edes tunne minua. Myös naapureiden kanssa ovat suhteet kunnossa, kuten muuhunkin tuttava-, ystävä-, harrastus- ja sukulaispiiriin, vaikka sitäkin epäilit :)
Tuolta sijaisvanhempien palstalta on kiva välillä lukea (niin kuin kyllä täältäkin välillä) työnsä oikein ymmärtäneiden sijareiden kirjoituksia. Sinä vain et ikävä kyllä vaikuta kuuluvan heihin. Jos tilanne nyt todella on kovin paha, kannattaisi keskustella jossain ammattiauttajilla, jotka tietävät paremmin kaikkien osapuolten tilanteen. Tänne herjaavilla kirjoituksillasi et voita tilanteessa yhtään mitään, apu on haettava jostain muualta.
tällä saralla.
Ei sivusta seuranneella ole sitä kuvaa tilanteesta mikä on heillä jotka sitä hurjaa kamppailua pyörittävät päivästä päivään.
Manipulointia on tuokin kun olettaa asioiden olevan niin kui olettaa mutta ei silti tiedä mistä puhuu.
Meillä on tilanne että kaikki ammattikasvattajat me mukaanluettuna emme halua että yhteys bioäitiin jatkuu näin kuten se on tällä tietämällä oleva.
Mikä on lapsen kannalta huonojuttu, jos ei saa tavata vanhempiaan jotka tapaamisillaan vaikuttavat lapsiinsa kielteisesti ja vahingoittvasti.
Täällähän on vain pelkkiä enkelimäisiä bioäitejä en sitä kiellä mutta kyllä heidän pitää saada kuulla muunkinlaisia totuuksia. Niitä juttuja kun heistä kukaan ei täällä tule kertomaan.
Etkö olekkaan bioäiti ja lapsesi huostaanotettu vaikuttaa juttusi kyllä sellaisielta.
Olen myös bio että sujut ollaan sitten. 10 lasta on maailmalle lähtenyt eikä moitteita ole koskaan saatu vanhemmuudesta ei ennen eikä nyt eli hyvin on pullat uunissa.
Miten mielestäsi herjaan jutuilla jotka ovat tosi juttuja eikä tarinoita naapurin perheistä.
Nämä meidän sijoittujenlasten bioäidit ovat kait sitten aivan "poikkeus" tapauksia.
Valehtelen jos kirjoitan että ei ole mitään ongelmia vaan lapset ryöstettiin näiltä äideiltä. Sitäkö odotat että täällä kirjoittaisin.
Emme manipuloi ketään sijaislapsistamme vaan sinä näköjään tekisit sen, ainakin mitä ymmärrän kirjoituksestasi.
Mieti mitä kirjoitit ja kuinka sen ymmärtää kauan vaikeita ongelmalapsia korjaillu/"teippaillu" sijaisvanhempi joka myös joutuu kiistelemään biovanhempien tahtoa vastaan.
Lue näitä ketjuja niin arvaat. Aivan oikein......niin miksi on pakko?
ja lasten kasvatus omassa kodissa ammatti?
Ei onneksi tervjärkinen vanhempi oleta olevansa ammattimainen kasvattaessaan omia ja sijaislapsia.
Pane mieleesi että on kysymys aivan tavallisesta perheenäidistä.
itsetunto on tuon äitiyden suhteen kohonnut jo yläilmoihin..
Sinullakin kerroit olevan 10 lasta
niin jo siihenkin sakkiin mahtuu
varmaan joku lapsi
joka ei välttämättä sinua kehu!
Yleensä ylpeys käy lankeemuksen edellä.....
Ja en ymmärrä edelleenkään, että on sijaislasten "ammattilaisia"
jotka kirjoittavat pahaa hoitamiensa ja huoltamiensa sijaislasten vanhemmista.
Olivatpa nämä sitten mitä tahansa,
Jokaisen lapsen biologinen isä on hänen oikea isänsä ja äitinsä oikea äiti eikä asia muuksi muutu,
vaikka sijaiset sitä kuinka haluavat ja yrittävät muuksi muuttaa.
Kyllä hoidettavan lapsen vanhempia on kunnioitettava samalla lailla
kuin kunnioitat Sinun hoitoon ja huoltoon
yhteiskunnan luovuttamaa toisen perheen lastakin.
Ilman ammattitaitoa. Vanhemmuus hukassa.
Olisiko syytä arvioida uudelleen sijaisvanhemmiksi aikoville (aivan tavallisille perheenäideille ja iseille) jonkunlaista koulutusta.
paljoakaan 400e/kk...
Aivan järjetön koko asenteesi ja kirjoituksesi.
Kirjoitit:
'Täällähän on vain pelkkiä enkelimäisiä bioäitejä en sitä kiellä mutta kyllä heidän pitää saada kuulla muunkinlaisia totuuksia. Niitä juttuja kun heistä kukaan ei täällä tule kertomaan.'
Menepä ja lue Sijaisvanhempien palstalta parhaita kirjoituksia, että ymmärtäisit millaiset hyvän sijaiskasvattajan asenne ja tyyli ovat parhaimmillaan.
kannan vastuun yksinstään lapseta jonka olen ottanut vastuulleni. Biot saavat hakea apunsa muualta kuin sijaiskotia. Ei kukaan perhe hyväksy eikä sijaisperke ole sen kummempi poikkeus että jotkut biot oikeutenaan pitää kotiamme kaatopaikkana kuten meille oli uhkana käydä.
Olen varmaan hyvin hankala kun en tanssi biovanhempien pillin mukaan.
Oletko lukenut biovanhempien juttuja jotka kertovat sen synkän totuuden ilman muita syyttelemättä niitä on ehkä se yksi ja ainoa muilta on ryöstetty lapset. Siis eikö ne bioäidit ole enkeleitä joissa ei ole mitään ongelmaa vanhemmuuden toteuttamisessa.
että kaikki sijaisvanhemmat ovat huonoja sekä varastavat bioäideiltä heidän lapsensa. Moni väittää että vieläpä tekevät heisdän lapsistaan sairaita terapiaa tarvitsevia. Mitä se sitten on olevinaan?
Kyllä kunnioitan kaikkia sijaislapsia en lajittele heitä eri kastiin kuten biot usein sen ilmaisevat minun ja heidän...lapset. En myöskään sekoita biovanhempien tekoja lasten tekoihin ja lasten tulevaisuuden haaveisiin.
Kunnioitan lasten vanhempia ihmisenä, mutta en sitten pätkääkään heidän tekemisiään jos ne ovat ongelmaperäisiä lasta ja muita vahingoittavia. Siinä on kuule muuten suuri ero. Eikö sinulla ole sitä ihmismäisyyttä että kykenet erottamaan asiat ja teot toisistaan.
Olen pannut merkille muuten että tänne saa kirjoittaa niin pahaa kuin hyvääkin.
Oli tuokin älynväläys biologinen isä/-äiti on oikea isä/äiti eikä muuksi muutu.
Sen kuuleppas lapsi itse päättää kenet hyväksyy isäksi tai äidiksi siinä kasvattavassa arkielämässään. Biot ovat sitten aivan toista näissä merkeissä. Ovathan he aina tai usein etäis isä/äiti ei lapsen kasvattajia ja huolenpitäjiä tai ohjaajia näissä arjen temmellyksissä.
10 lasta ei ole ylpeilemistä vaan totean että hyvin on pullat uunissa edelleenkin. Jos käy kateeksi ei ole minun vikani. Onko sinulla lentolupakirja?
mitä odotetaan vanhemmuudelta.
Siis ei nyt sitten tarvitse ollenkaan ihmetellä jos huostaanotot tulevat lisääntymään jos pitäisi olla ammattitaitoinen kun perustaa perheen ja hankkii lapsia. Siis kaikilta kouluuttamattomilta vanhemmilta lapset huostaa heti laitokselta.
Onko näin kun meinaat?
Minä ammattilaisena sanon aina että kotona äiti ja isä eivät saa olla ammattimaisia kasvattajia vaan omia persoonia ja vastuuntuntoisia vanhemmuudessaan.
Nykyään annetaan kurssitusta sekä jatkokoulutusta luulisin, kaikille sijaisvanhemmille. Se on kiinni sitten sijaisvanhemmista mitä he jaksavat ja haluavat saada opinahjosta lisää arjen ongelmiinsa.
Etkö todella tiennyt että koulutusta on ja on ollut jo vuosi kausia.
sinne kirjoitteli.
Mitäs siihen sittensanot että minä vain kiittelen kehumisista.
Minä vaan haluan murtaa sen mantran mikä täällä vallitsee ei ole niin yksiselitteinen tämä lasten huostaanotto ja asiat sen tiimoilta.
Siis pyydän ymmärrystä.
enkä lankee surkuttelemaan. On nimittäin kiire kun ruokatunnilla sujautan mietteitäni tänne. Olen töissä kodin ulkopuolella ja kiirettä pitää.
Nyt kahvipaussi ja lapsi tulee kohta kotia koulusta.
Hänelle hyvä välipala odottamassa ja hetki keskusteluun päivän tappeluista. Sitten lähdemme hiihtoladulle --------------
tuhat kertaa vastattu, että on olemassa huostaanottoja, jotka on tehty
1) syystä ja myös niitä
2) jotka ovat aiheettomia
Kuinka paljon sinulle tätä pitää jauhaa, että menisi perille?
Sinä taas laitat kaikki biot saman huonon vanhemmuuden alle.
On olemassa myös
1)hyviä sijareita
2)huonoja sijareita
Kirjoitustesi perusteella kuulut kakkosluokkaan.
Onko sinulla olemassa jokin henkinen ideologia, joka helpottaisi oloasi ja vihaasi?
Kaunaisuus ei ole terveellinen olotila yhdellekään ihmiselle. Pystyt auttamaan sijaislapsiasi täydellisesti vasta kun olet vapautunut vihasta ja kaunaisuudesta. Mieti, miten hoitaiset itseäsi, että sinun on helpompi olla?
Et pääse yhtään eteenpäin kirjoittelemalla tyyliin 'lapsi oireilee näin kun on tavannut bioäitinsä'. Hae itsellesi henkistä voimaa olla paras mahdollinen sijaisäiti siinäkin tilanteessa. Ja että voit olla sitä ilman katkeruutta KETÄÄN kohtaan, koska lapseen heijastuu aina oma katkeruutesi ja vihasi.
Et hyödy lapsen äitiä syyttämällä yhtään mitään, puhumattakaan että haukut toisia bioäitejä, joiden tilanteesta et mitään tiedä. Vihalla ruokit vain omaa katkeruuttasi. Ja nimenomaan katkeruuteesi on olemassa syy jossain muualla kuin lapsen biovanhemmissa. Kun tämän oivallat, vasta sitten pääset eteen päin ihmisenä tässä elämässä.
tiedän kyllä tasantarkkaan nämä sinun latelemasi höpinät hyvistä ja huonoista..... en ole kuuro enkä sokea.
Kuinka vakuuttavasti sinulle pitää jauhaa että on olemassa huonoja bioäitejä ja se pitää tulla selville onhan tämä "bioäitien" (joilta lapsi varastettu) palsta myös sitävarten eikä siitä turhaan tarvitse nokkiinsa otta jos se ei koske juuri sinua jota moitin. Kerron vaan miten meillä koetaan sijaisvanhemmuus sekä lapsen kova elämän kokemus biokodissa jota en ole vielä edes täällä tuonut julki. Enkä yleistä lue tarkemmin juttujani myös sijarien puolelta.
Totean vielä että en voi ruveta valehtelemaan bioäitien hyvyyksiä ja keksimään mitään kehuttavaa jos sitä ei ole. Se mitä voisin kehua on tänne aivan merkitysetöntä edes kirjoittaa.
Sama mihin luokittelet minun kuuluvan se on minulle aivan merkityksetön.
kasvatettu, eikä mielestäsi ole kenenkään kohdalla muuta kuin TOSI huonoja biokokemuksia ------- niin mietipä vähän omia asenteitasi.
Ai et ole tarkemmin tuonut julki?
Samaa jauhamista koko ajan lapsen kauheista traumoista bioäidin luona. Viimeksi kerroit oikein puukonkin heiluneen. Voi voi.
Olet sinä mahtava nainen lyttäämään kaikki biot sillä perusteella.
Ketä ammattikasvattajia tarkoitit?
Oletko ajatellut kasvaa itsesäälistäsi ikinä ulos, sekin auttaisi sijarilastasi?
ideologi niin miten helpottaisi? Kuka on kaunainen en ainakaan minä.
Voi kuule olen auttanut ja autan niin täydellisesti kuin vain ihminen voi auttaa. Autan sinuakin jos tarve vaatii vaikka et apuani huolisikkaan.
Etkö tunne mitään tunnetta ihmistä kohtaan joka lapselle sekä sinulle tekee oletettavasti hyvin tietoisesti todella synkkiä/raakoja tekoja. Miten suojaudutte lapsenja perheesi kanssa tällaiselta ihmiseltä? Onko tämäkin haukkumista? se on kyllä totta että tilanne on usein näin.
Oletko avoin ottamaan hänet luoksesi mihin vuorokauden aikaan tahansa vaikka hänen silmänsä mustina vihasta sinua tuijottaisi. Onko tämäkin haukkumista?
Sinulla hänen lapsensa joka huostaanotettu, sinut on pestattu huolehtimaan lapsen hyvinvoinnista ja suojelemaan lasta kuten asiaan kuuluu. Onko tämä omahyväistä kehumista ja bioäidin haukkumista kun häneltä lapsi otettiin huostaan?
Mitä hyötyä luulet että minä täältäkäsin olen hakemassa. Se on ehkä varoitus bioäideille että eivät lyö niitä ylilyöntejä kuten täältäkin olemme niitä saaneet lukea. Onko tämä haukkumista vai... Enkä hauku muita bioäitejä.
Asista kyllä huomautan onko sekin haukkumista voi hyvä tavaton, herkkää on porukan sietokyky. En ole ketään vihaava, miksi sellaisia syytöksiä teet. Anteeksi jos sinua haukuin. Enkä ole katkera miksi olisin? Olenko omahyväinen?
Sinun tapasi on näköjään yrittää halveksia toisia että saisit olosi siedettävämmäksi. Haukuin kait.
Ei nyt on mentävä, työ kutsuu.
Mikä puukko on heilunut ja missä. Nyt syyttelet kyllä aivan jotakin bioäidin tekemisiä minun niskaani. Nuku rauhassa minä teen töitä että näinkin voi olla eriarvoisia ajatuksia näin yön synkässä pimeydessä.
paljasti sinusta loputkin.
Tai kyllähän minä sen tiesin, mutta
itse sanoit sanoiksi minun tietämykseni.
että muutkin saa tietää mitä olit tietävinäsi. Mikä oli siinä niin paljastavaa mielestäsi kait jonkun tyhmyyden paljastus. no silloin tiedät että minulla on hyvä olla.
ideologia ja miten se auttaa suhtautumaan omaan itseen ja suhteeseen toisiin ihmisiin, on kanssasi keskustelu turhaa. Se nyt kyllä on nähty jo muutenkin.
Yritä nyt ymmärtää, että kaikki tällä palstalla tietävät sen, että jos lapsen bio tekee 'synkkiä ja raakoja tekoja' lapsen tapaamisen aikana, olisivat tapaamiset ilman muuta valvottuja.
Jos on tehnyt niitä ennen lapsen sijoitusta, mitä ihmettä sinä niitä koko ajan kaivelet. Se jos mikä on osoitus kaunaisuudestasi, vaikka kiellät sen. Ei sinun tarvitse ottaa KETÄÄN vastaan mihin vuorokauden aikaan tahansa, kirjoituksesi ovat tosi outoja.
häiriköitä vaan kysyn sitä sinulta että mitä sinä tekisit siinä tilanteessa.
Kaikki tietävät:
Eihä nuo kaikki naytä tietävän, olet yksi niistä joka ei sitä oikein tajua miten monivivahteista tämä sijaislapsen sekä sijaisperheen elämä saattaa olla.
Taas yleistät, niin anteeksi. Mikä vika sinussa oikein on etkö voi pysyä omana itsenäsi ja kertoa omista kokemuksistasi ja niihin sitten voit saada kannanottoja. Kuten huomaat ei sinulle juuri kukaan muu edes viitsi vastailla.
Tapaamiset:
Valvottujahan ne pitäisi olla mutta nekään kun ei suju niin suunnitelmien mukaisesti, koeta ymmärtää sekin. Sitä ei voida ohjelmoida ja ohjata millään tietokone ohjelmalla. En hauku ketään.
Viimeinen tapaaminen oli viime pyhän tienoilla ja pipariksi meni. Lapselle kokemus aivan kauheaa ei merkkiäkään vielä toipumisesta. Bioäiti sitten soittelee ja pakottaa lastaan täydelliseen vaitioloon. Soitot rajoitettuja.
Lapsi kertoi ja nyt omantunnon tuskat kun teki äitinsä tahtoa vastaan.
Koulussa on kuin villikissa joka raapii ja "sihisee" on siis kaikille kiukus sekä riidanhaluinen.
Tietäisit mitä on tapahtunut ennen lapsen syntymää ja 12 vuotta sitten kun lapsi otettiin huostaan. Se vaikuttaa lapsen elämään vielä tänään ja uskottavasti koko lapsen loppu elämän ajan.
Etkö todella voi uskoa että on olemassa näin vaikeita traumaattisia ja traumatisoivia tapauksia.
Mielestäni kirjoitat hyvin oudosti ja merkitsee minulle että ideologiasi tajunta on jotakin huhaa heikin suhtautumista kanssa ihmisiin.
Minun ei tarvitse täällä paljastaa sinulle omaa mantraa.
Oletko väsynyt?
sijoitettu lapsi
on hänen omassa biologisten
vanhempien kodissaan kokenut tai elänyt?
Näytetäänkö sijaisille huostaaanotetutuja
lapsia ja heidän perheitään koskevat asiakirjat?
Vai kertovatko sosiaaliviranomaiset sijaisille "oman" näkemyksensä
sijoitetun lapsen huostaaonoton syistä?
Kuinka sijaiset saavat
tiedon huostaanotetun lapsen ja hänen perheensä asioista (sekä asiakirjoista)?
Kirjoituksesi perusteella
toivon,
ettei sinulla ole yhtään
"vierasta" lasta hoidossa luonasi!
Niin kylmäkiskoiselta ja
tunteettomalta ihmiseltä vaikutat.
Eikö sijaisten pidä olla
puolueettomia ja neutraaleja esimerkiksi sijoitetun lapsen vanhempien suhteen,
hoitaessaan vieraiden ihmisten lapsia työkseen.
huolletusta sijaislapsesta!
Lapsi on ollut teillä hoidossa ja huollossa sijoitettuna jo 12 vuotta
ja vieläkin
oirehtii kotioloistaan johtuen .....
Tarvitsisikohan nyt jo vihdoin ja viimein tarkistaa
sosiaaliviranomaistenkin
näiden sijaislasten hoito- ja huoltopaikkoja.
Jos kotona asuva lapsi käyttäytyisi kuvailemmallasi tavalla,
olisi hoitamasi lapsen huostaanotto teiltä tapahtunut jo aika päiviä sitten!
Että voi olla ammattitaidontonta lastensuojelua Suomessa vielä 2006,
en todella jaksa uskoa tätä todeksi.
Mitä sinä tiedät yleensä sijaisvanhemmuudesta?
En täällä keskustele lasten kanssa toivottavasi olet aikuinen.
Ilmoita jos olet alaikäinen niin annan toisenlaiset neuvot.
Valitettavsti minun pitää sinun toiveesi heittää paperikoriin.
Kyllä on neutraali kaukana bioäitien kommenteista kun niitä kohtaa.
Ei valitettavasti lapsi ole vieras hän /he ovat olleet meillä kauemmin kuin bioäidillään/-äideillään jos ei lasketa odotusaikaa.
Mikä on puolueeton sanoppa se ja miten sen tuot julki? Nyt sinä et ainakaan ole yhtään puolueeton siis mikä sen homman nimi sitten on mitä haluat täällä esittää?
Etkö edes tiedä miten se huostaanotto yleensä tapahtuu ja miten tehdään kun lapsi esitellään sijaisperheelle.
Oletko todella noin pois menettelytavasta miten saamme tietää asiat ... no katsomme tietenkin heistä filmin joka usein on erittäin työlästä katseltavaa.
Kuten voit kuvitella.
Loput jätän sinulle arvoituksen varaan.
Oli muuten sinulta ajattelematon "Kysymys" että "Näytetäänkö sijaisille ..... asiakirjat?"
Nyt sinua kait vaivaa kovasti se mitä me sijaisvanhemmat tiedämme biovanhemmista ja heidän niin miksi sanoisin että en halveksu ajatuksiasi.
voi kun olisi elämä noin helppoa ja yksinkertaista.
että vain nykyhetki vaikuttaisi, eikä menneisyydellä olisi mitään vaikutusta.
jos olisikin noin hyvä ja herttainen maailma ja elämä, niin mihin tarvittaisikaan psykoloogeja, terapeutteja, karpoa, sairaanhoitoa ja vankiloita.
jos menneisyys ja elämän vauriot eivät nykyhetkessä missään näkyisi.
12 vuoden jälkeen niin voimakkaasti pitäisi näkyä kuin olet kuvannut.
Vika on sinussa.
Ja tämän hetken tilanne (jos pitää paikkansa biosta) on mielikuvituksesi tuotetta. Tai sinä provosoit kaikkia osapuolia käyttäytymään niin.
ollut meillä 12 vuotta?
Kuule on niitä ongelmia niin monenlaisia sijaislasten matkassa että ei ole ollenkaan itsestään selvää se että sijoitus on yksi ja ainoa lapsen elämässä. Nyt ei ole kysymys bioäideiltä ryöstetyistä lapsesta.
Olen kirjoittanut tuolla aikaisemmin että lapsen saamat vammat bioäidin raskauden ja hoidon aikana ovat sitäluokaa että ne ovat sääli näin sanoa. Vauriot ja vammat kukin tavallaan ovat lapsen koko loppu elämän kestäviä. Mikä perintö lapselle/lapsille omilta bioäideiltään. Meillä on niita lapsisirpaleita useampi.
Nämä lapset ovat juuri siksi meillä huostassa että saa tuntea edes olevansa rakastettu sillä oikealla ja luottamuksellisella tavalla.
Ei pelkät sanat ole rakkautta, vaa ne jokapäiväiset arkiset teot ja yhdessäolo turvallisessa kodissa sanoin vahvistettuina.
Montako lasta sinulla on huostassasi?
Toivon että olet sijaisvanhempi koska noin helposti sujautat näissä kirjoituksissasi pahasti vaurioituneen lapsen elämän oikeille raiteille. Sinulla voisi niitä lapsia silloin olla vaikka 7-8. Pärjaäisit kyllä yksinkin heidan kanssaan.
Tiedät varmaan että sijaisvanhemmista on huutava pula, jos et tiennyt niin ny tiedät sillä näin se ikävä kyllä on.
Mikä sinä olet halveksimaa Suomen lastensuojelua kun et siitä mielestäni tielä pierun pörräystä.
Et edes vastaa tekemisiini kysymyksiin olet niin omahyväinen, sen kuvan annat itsestäsi minulle.
Itse kyselet mutta... onko se sinulta vaan pelkkää ironista huulenheittoa?
suomalaista sosiaalihuoltoa ja lastensuojelua,
ja sitä kautta osa virallista virkavallan hoitamaa ja hallinnoimaa viranomaistehtävää.
Sosiaalitäti sijoittaa Suomen lakien suomien
(yhteiskunnan antamat valtuudet yksittäiselle virkamiehelle)
oikeuksien ja velvollisuuksienkin perusteella näitä perheistään erotettuja (=lastensuojelullisin toimenpitein huostaanotettuja)
lapsia
vähän sinne sun tänne ympäri Suomea.
Mikään laki ei takaa lapselle
lapsen oman edun mukaista
hoiva- ja huoltopaikkaa,
näköjään.
On sattumaa, jos huostaanotettu lapsi
saa ns. hyvän kodin
ja hänestä huolehtivat sijaisvanhemmat.
Voimia kaikille sijaisille,
jotka ajattelevat huostaanotetun lapsen
hoito- ja huoltotilanteessa kokonaisvaltaisesti
lapsen etua.
Tälläisen "elämäntehtävän" hoitaminen
vaatii ihmiseltä suurta
nöyryyttä elävän elämän edessä.
ole auttaa lasta toipumaan mahdollisista menneisyyden kiroista, eikä lietsoa niitä.
Turvallinen ja rakastava kasvuympäristö olisi oivallista lääkettä toipumisessa.
Tiesitkö muuten, että unitutkimusten mukaan aivan tavallisen, tasapainoisen ihmisen uniin saattaa kuulua painajaisia silloin tällöin, lapsilla vielä enemmän kuin aikuisilla, koska ovat kyvyttömämpiä ymmärtämään ympäröivää todellisuutta niin kuin aikuiset. Jos lapsen painajaiset jatkuvat pitkiä ajanjaksoja, ei sijaiskodissakaan kaikki ole kunnossa...
huostaanotetulla lapsella mistäkin johtuu.
Jos sosiaaliviranomainen on
väkisin hakenut
lapsen omasta kodistaan
poliisin avustamana,
pahimmissa huostaanottotapauksissa.
Mitähän lapsen päässä
ja mielikuvissa
ja unissa
tälläisten järkyttävien tapahtumien
jälkeen
vieraassa kodissa
vieraiden ihmisten seurassa
oudossa ympäristössä
ja toisella puolella Suomea
kaukana kotoa, vanhempia, kavereita
ja ilman kaikkea tuttua ja omaa
mahtaa oikeasti ja todella liikkua
ja miltä tuntua?
niiden lasten päässä mahtaa oikein liikkua.
Lapsi sopeutuu yllättävän nopeasti hyvään elämään ja muuttuu ajatuksissaan sekä kyseenalastaa mennyttä/taaksejäänyttä elämäänsä. Sen olemme saaneet kokea jokaisen sijoitetun lapsen kohdalla.
Järkyttävät tapahtumat työstetään turvallisessa kodissa ja annetaan hellyyttä, rakkautta ja sitä tärkeää luottamusta sekä huomiota ym. ym.
En yleistä mutta kokemusta on niin monesta lapsesta että melkein voisi yleistää.
Eikä tämä uusi koti ole mikään vieras kovinkaan kauaa laselle siitä muodostuu hyvin pian se turvallinen paikka ja koti missä tuttua ja omaa hyvinkin paljon.Se kaikki riippuu biovanhemmista mitä lapselleen antaa hyväksyttäväksi.
aiheettomia ja huolimattomasti tehtyjä huostaanottoja
niin jos lapsella on ollut omassa biologisessa kodissaan ihan tavalliset perheolot jne,
niin kyllähän se oudolta tuntuu, että huostaanotetun lapsen pitäisi omat biologiset vanhempansa ja kotinsa jne. unohtaa.
Ja eikö huostaanottojen ole muutenkin
tarkoitus alunperinkin olla vain väliaikainen ratkaisu lapselle.
Kuka antaa takuun ja millä se mitataan,
että lapsi saa sen enemmän sijaiskodissaan
hyvää elämää, rakkautta, luottamusta, huomiota jne kuin omassa kodissaankaan omilta vahemmiltaan.
ero kirjoituksesi ja ketjun aloittajan kirjoituksissa on.
Oli huostaanotto aiheellinen tai aiheeton, toivoo todella jokaiselle sijoitetulle pienokaiselle rakkautta ja turvallisuutta, sekä hänen yksilölliset tarpeensa huomioon ottavaa kasvatusta.
Se oli tuo nimimerkki sijari sittenkin,
jonka kirjoitus oli ketjun pohjanoteeraus.
ero ketjun ajoittajan kirjoitusessa ja tässä edellisessä kirjoittajan kirjoituksissa.
Sen minä voin ymmärtää että ero on se että alittajalt on lapsi otettu huostaan ja tällä toisella on lapsia huostassa. Siis ero on hyvin suuri, sijais koteja sekä -vanhempia on myös erilaisi joten vertaat aivan väärin tuota suhde käsitystä mikä tässä vallitsee.
Ketjun aloittajalla mahdollisesti syvä katkeruus joka estää minkään toisenlaisen kasvatusmuodon hyväksymistä kuin sen omansa, joka on hänelle itselleen se ainut ja oikea.
Ole sinä avoin laajentamaa omaa ajatusmaailmaasi sekä kehittämään omia avujasi sinne parempaan vanhemmuuteen.
Sijaisvanhemmilla ei ole mitään tekemistä huostaanoton kanssa. Näin yksinketaine se asia vaan on.
En jaksanut kaikkia kommentteja lukea, mutta jotain asiasta kokemuksella sanoisin... Eihän toki kaikesta voi menneisyyttä syyttää. Mutta toisaalta, kun lapsi kasvaa, kuuluu kehitykseen, että lapsi alkaa miettiä - tulee mieleen - ikäviä koettuja asioita, kenties enemmän kuin ennen. Aikaisemmin ne kenties lakaisi pois mielestään, tai ei osannut niitä pieni mieli käsitellä. Turvallisessa ympäristössä voi lapsi alkaa reagoida menneisiin epäkohtiin vasta vuosien kuluttua (2-3 vuodenkin) huostaanotosta. Murrosiässä etenkin voi lapsuuden jutut "kolahtaa" uudestaan, niitä on vaikea käsitellä. Tai sitten... voihan olla niinkin, että sijaisperheessä on tapahtunut muutoksia, esim. vanhempien ihmissuhteissa. Sillä tavallisia äitiä ja isiä ovat hekin - eivätkä kasvatuksen ammattilaisia omille lapsilleen. Mielestäni.
Ja toki lapset voivat reagoida tällaiseen, esim. epävarmaan tilanteeseen, mikä saattaa tuoda taasen voimakkaana esiin lapsuuden epävarmuuden yms. Voin olla väärässäkin. Mutta tulipahan pohdittua.
oikealla linjalla.
On lyhyesti lisättävä sekin että lapsi joka on sijoitettu johonkin perheeseen ja asunuta jopa elämänsä aikana useammassakin sijaisperheessä, laitoksissa ja sitä ennen ja myös siinä useassa välissä biokodissaan. Myös tapaamiset, lomat viettänyt vuosien aikana turmelevassa biokodin traumaattisessa elämässä. Sossut uskoneet ja luottaneet kaikkiin lupauksiin mitä bioäiti on heille sujuvasti antanut.
Siihen vielä se että bioäiti ei anna lapselle sitä arjen työ ja tunne elämänrauhaa edes sijaiskodeissa. Siksi niin monta muutos vaihetta eri sijaiskoteihin.
Miten siinä lapsi reagoi on niin monen asian summa. Mutta onneksi näin ei ole kaikilla sijaislapsilla.
Mutta nämä traumaattisetkin tapaukset tarvitsevat sijaiskodin eikä heitä pidä unohtaa onhan heillä myös elämän arvo ja oikeus turvattuun elämään.
traumatisoitujen lasten päästä/joutua
ammattilaisten hoitoon ja huoltoon
terapioineen
sekä kaikkine muine
ammattilaisapuineen?
Viisaista ajatuksistanne, teillä se löytyy tyhjentävä vastaus kaikkeen. Olisi mukava joskus keskustella biovanhempien kanssa täällä meidän omalla palstalla ilman teidän nokkimistanne. Onhan teille toki oma vertaistukipalstanne. Mutta eihän se teille riitä. Mikä teille riittää? Tekeekö biovanhempien jatkuva haukkuminen teistä parempia ihmisiä? Vanhempia? Ei täällä viitsi kohta enää edes käydä. Pysyisitte omassa leirissänne, niin minäkin pysyn. Ei tässä riitelyssä ole mitään järkeä. Kiitos!
ettei tuollaista kierrätystä pääse tapahtumaan. Lapsi otetaan huostaan todellisista syistä ja siirretään samanlaiseen sijaisperheeseen on hölmöläisten hommia. Sossut leikkii ihmisten elämällä jos niiden antaa sitä tehdä. Lisänä lapset joilla ei huostaanoton tarvetta ja jotka otetaan kierrätettäviksi jonkun valtaa pitävän höperön näkemysten takia.
Sinne ammattilaisten hoitoon pitää päästä/joutua ammattiavun piiriin sellaisten sosiaalityöntekijöiden ja sijaisvanhempien jotka tarumoja aiheuttamalla ovat vaaraksi lapsiperheille. Avun pitää täsmentyä sitä tarvitseville. Ei sosiaalityöntekijän tai sijaisvanhemman rooli saa olla suojakilpi silloin kun ihminen on avun tarpeessa.
Kuten kirjoitin että on lapsi/lapset olleet laitoshoidossakin jos puhutaan meille sijoitetuista. Siellä oletetusti ammattinsa osaavat henkilöt hoitamassa ja myös kaikki erikois tarpeita varten terapeutit.
Silti ei aina tai mielestäni ei koskaan sovi lapselle sen tyyppinen hoitopaikka eli koti.
Tavalliset sijaisvanhemmat (mahdollisesti lisäkoulutettuja), tavallinen koti, tavallinen koulu on meidän kokemusten mukaan se paras ja luonnollisin paikka lapselle kasvaa ja kehittyä aikuisuuteen sellaiseksi onnelliseksi ja sopeutuvaksi kanssaihmiseksi.
Miten lapsi muuten näkee, kokee ja omaksuu ne tavalliset aikuisen elämäm mallit. Sehän pitäisi olla se tavoite lastenkasvatuksessa ym.ym.
Emme tiedä sitäkään miten usein lapselle joka on vaikeasti moniongelmainen joudutaan suurennuslasin kannsa etsimään sijaiskoti joka täyttää monipuoliset tärkeät vaatimukset.
Jos lapsi kerran on otettu huostaan, on varmaan tarkoituskin, että lapsi jotenkin muuttuu ja kehittyy. Nykyisin kaiki huostaanotetut lapset oireilevat jotenkin, joten muuttuminen sijaisperheessä on hyvää kehitystä.
Kirjoittaja varmaan kokee muutoksen olevan huono asia ja asiat pitäisi palauttaa samaan katastrofaaliseen tilaan, mikä se oli ennen huostaanottoa. Tällaiset vanhemmat ovat jo niin turtuneita että pitävät sitä normaalina olotilana ja paremmat olosuhteet ja parempi elämä on huonoon suuntaan menoa.
Onnee vaan...
Olen ollut sijoitettuna niin laitokseen kuin perheeseen n. 10 vuoden ajan lapsuudestani ja voin kokemuksesta sanoa, että en koskaan, EN KOSKAAN pääse kokonaan eroon ja tasapainoon siitä, mitä minulle tapahtui ja tehtiin ennen huostaanottoa.
Niin vaikea kuin huostaanotto 7-vuotiaalle lapselle olikin ja muistan, miten ikävä äitiä oli ja huusin äitini perään, kun sossut vei laitokseen ja olisin halunnut takaisin kotiin ja äidin luokse- mutta sijoitus perheeseen oli ainoa, jonka avulla olen edes jollain lailla sinut itseni kanssa. ei ne vanhant traumat ja haavat- silloin kun se rakas äiti (tai isä), se kaikkein läheisin kohtelee huonosti, katoa koskaan. Minä huomaan vieläkin, lähes 30-kymppisenä aikuisena lähes viikottain miettiväni miksi äitini teki niin kuin teki, miksi hänen piti sairastua päihteisiin, miksi hän ei rakastanut niin paljon, että olisi pystynyt lopettamaan eikä varmaan mene päivääkään, etten miettisi omaa käyttäytymistäni omien lasteni kanssa, etten vain toistaisi samaa.
joten valitettavasti teille bioäidit (vaikka myös sijareita on moneen lähtöön) niin teille todellakin suosittelen peiliin katsomista- ei lapsesi olisi muualla, jos olisit kohellut häntä hyvin ja lapsen edun mukaisesti ja valitettavasti usein tekosi seuraavat lasta aikuisuuteen ja mikään, ei mikään hyväkään vanhemmuus ja hoito poista teidän loukkauksia ja huonoa hoitoa lastasi kohtaan.
minulle tärkeä elmäntehtävä, joka antaa sitä tärkeää voimaa jaksaa taistelussa. Tämä on todella taistelua monia ongelmia ja hankaluuksia vastaan. Tuo me olemme ymmärtäneet että näistä lapsena koetuista kokemuksista ei koskaan pääse eroon.
Onhan aivan tavallisessakin perheelämässä kokemuksia jouita ei lapsi koskaan tule unohtamaan on iloisia ja surullisia asioita.
Hyvä että osaat käyttää elämän kokemuksei myö ne vaikeat tunneperäiset ja usein vaikeatajuiste arjen koettelemukset voimana elämäsi tiellä.
Mukava kun jaksoit jakaa ajatuksesi ja kokemuksesi täällä juuri tärkeässä ja keskusteluketjussa.
Olen toki tietoinen siitä, miten pysyvät jäljet tapahtuneet asiat jättävät lapseen. Toivon, että jokainen, joka hankkii lapsen, tajuaa, ettei lapsen muistoja voi tämän puolesta valita, vaan lapsi itse muistaa kaiken, minkä on sillä hetkellä muistamisen arvoiseksi kokenut.
Tämä pätee paitsi pahaan, onneksi myös hyvään. Kiva kuulla, että kaiken selvästi kokemasi hirveyden keskellä rakastit/rakastat äitiäsi. Olen puolestasi pahoillani, kun luen silti niin katkeran ja kärsivän kuuloista kirjoitustasi!
Toivon kuitenkin, että muistat, ettei kaikkien kohdalla ennen huostaanottoa tapahtuneet asiat ole samat kuin sinulla. Eivätkä kaikki koe asioita (myöskään lapset) samalla tavoin. Ihminen on perimän ja ympäristön summa.
Peiliin katson joka aamu. Suren toki mennyttä ja jos voisin, palaisin tekemään monta asiaa toisin. Mutta kun hetki on mennyt, se on käytetty, eikä sitä saa takaisin. Se, mitä teit sillä hetkellä jää tehdyksi ikuisesti. Nyt täytyy keskittyä siihen, mihin tämän hetkeni käytän. Ja mihin sitä seuraavan. Enkä aio käyttää tarpeettoman montaa hetkeä sen peilin edessä, käytän sen mielummin elämiseen ja lapsieni rakastamiseen
Oli kiva lukea kirjoituksesi.
Olen sinua n. 30 v vanhempi ja kasvanut kodissa, josta veljeni ja minut olisi nykykäytännön mukaan huostaanotettu joskus lapsuudessa, mutta sitä ei kuitenkaan tehty, ei niin ollut tapana ainakaan maalla.
Olin haudannut sisimpääni joitain pahimpia muistoja niin, että ne tulivat tietoisuuteeni vasta noin 20-vuotiaana. Olin silloin perustamassa omaa perhettä, odotin vanhinta lastani ja päätin, että omat lapseni eivät saa kokea mitään sitä pelkoa ja kauhua, mitä alkoholisoitunut isä oli lapsuuden perheessäni tarjonnut. Otin motokseni sanonnan, että jos on ollut ankea lapsuus ja vähän leikkikaluja, ei sitä tarvitse koko loppu ikäänsä surra.
Nyt kun lapseni ovat jo maailmalla voin tyytyväisin mielin sanoa onnistuneeni kasvatustehtävässä. Omaan ihmisenä kasvamiseeni on vaikuttanut tietoinen päätös olla jäämättä vihaan ja katkeruuteen. Ja kun itse sain lapsia, oli helppo ymmärtää että täydellinen vanhempi ei ole kukaan, niin kuin emme me ihmiset missään yleensäkään. Auttaa valtavan paljon, jos pystyy antamaan anteeksi omille vanhemmilleen, niin mahdottomalle kuin se voi tuntua sellaisesta joka on vasta tien alussa tässä asiassa.
Itse olen siis pärjännyt hyvin elämässä, toisin kuin veljeni, joka ei koskaan päässyt irti vanhempien syyttämisestä.
Totta kai jokaiselle ihmiselle toivoisi onnellisen ja turvallisen lapsuuden, mutta koska se ei ole mahdollista niin kauan kuin ihmisiä on maapallolla, voi vain kannustaa toisia saman kohtalon läpi käyneitä, että onnistuminen aikuisena on sittenkin paljon omasta itsestä kiinni.
Voi tietysti käyttää ammattiauttajiakin, mutta terapiassakin joutuu kuitenkin itse työstämään rikkinäisiä tunteitaan ja suhdettaan niihin. Olen myös aikuisiällä tavannut paljonkin saman tyylisestä lapsuudesta ihan kunnialla selvinneitä.
Vaikea sanoa, olisimmeko päässeet helpommalla, jos meidät olisi silloin huostaanotettu. Nyt ajatellen tuntuu, että se vasta kamala järkytys olisi ollutkin. Miten siitä olisi selvitty, jää vain arvailun varaan.
Tsemppiä sinulle Särkynyt!
Kyllä sinä jaksat ja selviät, niin on moni muukin selvinnyt ennen sinua.
Olen pahoillani puolestasi lapsuutesi takia.
Mutta tuossa asiassa olet väärässä, että kaikki huostaanotot olisivat oikeutettuja. Suomessa todellakin rikotaan ihmisoikeuksia näissä asioissa, se on todettu ja todistettu asia.
lasta tähän maailmaan mahtuu eikä syynä ole vanhempien käyttämät päihteet.
Ihmisiä on vain monenlaisia,
meitä vanhempiakin.
Vanhemmalla iällä huomaa,
kuinka ihminen on vajaa kaikessa elämään liittyvässä.
Varsinkin omien lastensa kohdalla.
Vaikka kuinka ajattelee, että rakastaa lapsiaan eniten maailmassa, silloin tällöin huomaa oman vajavuutensa ja riittämättömyyden.
ja riittämättömyyttään. Eikö siinä piile usein se ongelma.
Ei pidä vaan ajatella että rakastaa on näytettävä se myös teoilla.
pitäisi, mutta kun ei vaan pysty
inhimillisyydestä johtuen,
täydellisiä äitejä ja isiä,
(vaikka joku kuvittelee, ehkä luulee)
jotka toimivat kuin automatisoitu kone,
joka hetki "hereillä",
"vahingoitamatta"
sanoillaan,
teoillaan,
sanomattomuudellaan,
tekemättömyydellään,
toista ihmista
lasta taikka aikuista.
Ei kukaan meistä
kuitenkaan ole
kone.
Oman lapsensa rakastaminen
näkyy myös teoissa,
eikä vain ajtuksissa,
aina.
Ja jokainen äideistä ja isistä
tietää ja tuntee
oman riittämättömyytensä,
vajavuutensa,
on todella ihmisarvoa alentavaa
sanoa
toisesta äidistä tai isästä,
lapsen vanhemmasta
ettei tämä ymmärrä
omaa
vajavuuttaan ja riittämättömyyttään!
koostuu
ilosta ja surusta
onnellisuudesta ja onnettomuudesta
onnistumisesta ja epäonnistumisesta
hyvästä ja pahasta
rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta
onnesta ja onnettomuudesta
rikkaudesta ja köyhyydestä
saavutetusta ja saavuttamattomasta
sekä monesta muusta pienestä ja suuresta
sirusta, palasta
kaikkea elävää elämää......
Jaksamisia äideille ja isille,
koskaan ei saa menettää toivoa
Elämästä!
Mikä on vanhempien tehtävä?
Se on ensimmäinen kysymys ,ja ratkaiseva.
Sijaiperheen tehtävä on ensisijaisesti se että lapsella on turvallinen olla ,käydä koulua jos on kouluikäinen ,ja ne lapset jotka ovat pieniä vielä 1-6v sijaisperhe on heille sijais Äiti Isä ,joka pitää sylissä ja lukee satuja vaipottaa syöttää ,ja pistää nukkumaan illalla .
Sijaiperheen tehtävä ei ole ,eristää lapsia heidän omista vanhemmistaan.
Vaan heidän tehtävä on olla sijais vanhempi.