Hei!
Pojallamme 3.5 vuotta on harmitattva ääntämisongelma: koo on too ja gee on dee.
Lähinnä tuo k-kirjain haittaa puheessa; ...on tattahätä(kakkahätä) Saanto olla mutana leitissä... siis mukana leikissä...
Pelkään, että alkavatko kaverit kiusata tästä puhehäiriöstä.
Eli onko kokemuksia, meneekö itsestään ohi vai puheteraupeutille. Jos niin minkä ikäisenä?
Kiitos etukäteen mahdollisista vastauksista..
Pojallamme 3.5 vuotta on harmitattva ääntämisongelma: koo on too ja gee on dee.
Lähinnä tuo k-kirjain haittaa puheessa; ...on tattahätä(kakkahätä) Saanto olla mutana leitissä... siis mukana leikissä...
Pelkään, että alkavatko kaverit kiusata tästä puhehäiriöstä.
Eli onko kokemuksia, meneekö itsestään ohi vai puheteraupeutille. Jos niin minkä ikäisenä?
Kiitos etukäteen mahdollisista vastauksista..
Vastaukset 8
Vanhimmat
voi hyvinkin mennä sekaisin tuossa iässä ja suhteellisen nopeasti ne palaavat oikeaan paikkaan niin että sanoista tulee selkeitä. Tärkeää kuitenkin on se että muut perheen jäsenet käyttävät selkeää puhetta ja sanat tulee oikein, joten lapselle jää sanavarastoon muistiin myös ne oikein lausutut sanat.
Mikäli kuitenkin haluat varmuuden asialle kehoitan keskustelemaan lasten neuvolassa terveydenhoitajan kanssa ja hän voi konsultoida puheterapeuttia jolta saa täsmällisempää tietoa lisäksi. Ja pieniä vinkkejä siitä kuinka teidän tulisi toimia. Et kertonut onko lapsesi poika vai tyttö? Vaikka ei sukupuolella väliä ole puheen kehitykselle. Lapsen puheenkehitys menee omaan tahtiin aina sukupuolesta riippumatta.
Esikoiseni (kohta 4v) ei osaa vielä L:ää ja R:ää. yleensä se vain huvittaa mutta joskus on vierailla vaikeuksia ymmärtää ennen kuin selitetään että näiden kirjainten paikalla on N. Räkä on Näkä, autokärri on autokänni jne. muistaakseni nämä kirjainvirheet pyritään korjaamaan ennen kouluikää. Olisi kiva saada kirjallista aineistoa jonka mukaan ongelmaa voisi itse yrittää hoitaa, esimerkiksi loruja jotka houkuttelisivat oikean äänteen esille. Toistaiseksi elän toivossa että asia korjaantuu itsekseen.
kulkee yhdessä sen kielellisen kehityksen kanssa. Kun lapsi oppii hallitsemaan kieltään,kasvojen lihaksia, käsien motoriikkaa (hienomotoriikka ja kordinaatio)ja rytmittämään puhetta. Tämän kehitys vaatii aikaa ja ei tapahdu hetkessä. Ikänsä mukaisesti leikin varjolla voi seurata kuinka lapsi saa oivalluksia ja oppii pikkuhiljaa näitä taitoja.
Omille lapsilleni käytin irvistely/ilmeleikkejä kasvoilla ja kielen leikkiä ylös-alas-sivulle-pyöritystä-kitalaen harjausta jne.. ennenkuin edes tiesin tutkitusta tiedosta puheenkehitykseen mitään.
Laululeikit on edelleen mitä mainioin, koska siinä tulee musiikista rytmi, käsien/jalkojen/kehon käyttö leikin mukana harjoituttaa koordinatiota ja äänen käyttö eri muodoissa, kovaa, hiljaa kuiskaten, kimittäen, luonteva vapaaääni ilmaisee eri asioita ja sanat toistuu samoina(oikeina) jotka jää mieleen.
Ja lapsi yleensä jaksaa sen pienen hetken keskittyä tähän leikkiin. Joten joskus oli rajoitettava sitä innokkuutta ja tehtiin muita asioita sen sijaan:)
Kiitokset vinkeistä!
Kannattaa myös muistaa, että erilaisten tuolla iällä esiintyvien äännevirheidenkin taustalla saattaa olla dysfasia-niminen kielellisen kehityksen häiriö. Siitä syystä yhteydenotto neuvolan kautta asiantuntijaan on välttämätöntä, jotta ongelmaa päästäisiin selvittämään ja tarvittaessa ajoissa hoitamaan.
...ollenkaan.
Serkkuni (nyt 5,5v), jonka kehitystä olen seurannut aika 'läheltä', ei puhunut 3-vuotiaana läheskään noin selvästi, vaan pojun puhe oli lähinnä pelkkää "päläpäläpäläpälää" josta ei saanut minkään sortin selvää, eikä siitä vissiin ollut tarkoituskaan saada.
Tuntui nimittäin siltä, että nuorimies ei tosissaan edes yrittänytkään puhua, vaan suolsi suustaan jonossa kaikenlaisia äänteitä ilman mitään toistuvuutta tai 'ankkurointia' esim. tietty esine/asia = tietty sana.
(Tosin tätini on aina leperrellyt lapsilleen 'tättäkielellä' hyvin pitkään, eli ei mikään ihme...)
Lisäksi hän alkoi 'solottamaan' tuolla tavalla vasta yli 2-vuotiaana ja oli siihen asti lähes täysin 'sanaton' vaikka hänestä näki että usein hän tuskastui kun ei saanut ajatuksiaan ja 'asiaansa' selitettyä.
Vasta nyt 5-vuotiaana serkku puhuu niin, että siitä saa kuka tahansa selvää kertakuuntelulla.
Silti vielä usein sanoissa konsonantit vaihtavat paikkaa, kuten 'lapsen' on "laspen" tai 'silmässä' on "simlässä".
Tunnen tästä naapurustosta myös noin 2,5 vuotiaan, pojan, joka ei puhu halaistua tavua.
Hänen ainoat 'sanansa' ovat "Ei", "Ähh" ja jotain joka kuulostaa suunnilleen samalta kuin "Ynhh-ynhh".
Neuvolassa kuulemma hälytyskellot kalkattavat jo kovasti, kun puheen kehitys on noin pahasti jäljessä.
Mutta:
Voisi olettaa, että näissä molemmissa tapauksissa olisi kyse jonkinsortin 'vajaavaisuudesta' (esim. jostain oireyhtymästä, kuten dysfasiasta), mutta molemmat pikkumiehet ovat kyllä pärjänneet neuvolassa ikäistensä tasoisissa logiikka yms. -tehtävissä ihan hyvin. (Sellaisissa siis, joissa ei tarvitse suullista kommunikaatiota.)
Eli kyse ei ole jälkeenjääneisyydestä, vaan jostain muusta.
Dyasfasiasta vielä, että dysfasiaan liittyvä puheenkehityksen jälkeenjääneisyys kulkee aina käsi kädessä motorisen kehityshäiriön ja kömpelyyden yms. kanssa.
Eli normaalisti liikkuva, hyvätasapainoinen, 'hoksaavaisen' ja älykkään oloinen puhumaton 3-4vee ei suurella todennäköisyydellä sairasta dysfasiaa vaan puheenkehityksen häiriö johtuu jostain muusta, esim. aikaisesta kävelemään oppimisesta ja fyysisten taitojen 'varaslähdöstä' puheeseen nähden.
"Dyasfasiasta vielä, että dysfasiaan liittyvä puheenkehityksen jälkeenjääneisyys kulkee aina käsi kädessä motorisen kehityshäiriön ja kömpelyyden yms. kanssa..."
Tuo ei aivan pidä paikkaansa, dysfasiaa voi olla ilman motorisen kehityksen häiriötäkin.
Esim. veljenpoikani, 6 v. on diagnosoitu dysfaatikoksi jo liki neljä vuotta sitten ja käy nyt esikoulua dysfasia-luokassa. Kynä pysyy kauniisti kädessä ja tunnistettavia halkorekkoja syntyy kotona tiuhaan tahtiin ja koulussa kunnollisia kirjaimia. Pukeminen on onnistunut ihan oikein jo monta vuotta. Syömiseen liittyviä vaikeuksia ei ole ollut milloinkaan.
Hänen keskeinen ja tärkein harrastuksensa on ajaa motocrossia pienellä pyörällään. Minkäänlaista ongelmaa ei tähän ajamiseen liity, ei myöskään uimiseen (on ollut vauvauinnissa aikoinaan ja osaa uida nykyisin), pyöräilyyn tms. liikuntaan. Dysfasiakin on onneksi melko lievää ja varhain aloitettu kuntoutus kantaa kaunista hedelmää.
Eikä hän ole ainoa, jonka tiedän olevan ongelmaton tällä alueella, vaikka onkin dysfaatikko. Mutta hänet toki tunnen parhaiten.
Viime viikolla 4-vuotta täyttäneellä pojallani oli myös k hukassa. Vedessä oli "taloja" jne. Ei sen kaverit mitenkään pilkanneet sitä, mutta aina toisinaan nilläkin oli ymmärtämisvaikeuksia.
Yhtäkkiä viime kesänä mökin saunassa poika sanoi selvästi, että "tuli jaloissa lauteille hiekkaa". Et voila´, siinä se k sitten oli. R ei tule vieläkään, mutta mitäs siitä - näyttää aika korjaavan viat.