Pohjoisen monet kasvot
Vaikuttavia kuvia ja monipuolista analyysia
Pohjoisen identiteetin tallentajat
Pohjoinen valokuva, Kustannus Puntsi / Pohjoinen Valokuvakeskus
Kirja esittelee sanoin ja kuvin Lapin dokumenttikuvaajien parhaimmistoa. Ensimmäiseksi minulla on tapana luoda kokonaiskäsitystä kirjasta. Huomio kiinnittyi Marja Vuorelaisen ja Jorma Myllyn kuvadokumentteihin, joissa on hätäilemättä päästy lappilaisten kotoisiin miljöisiin, lapsi- ja vanhuskuviin, nuorten riehakkaisiin potretteihin. Pekka Antikainen on tallentanut arkisia tilanteita ja dokumentteja niin työstä kuin muusta arjen touhusta.
Jorma Purasen dokumentit ovat mietittyjä, kollaasimaisiakin.
Jaakko Alatalon otoksessa miehestä ja porovainaasta on elämän makua. Arvostettu Matti Saanio ansaitsee kirjassa oman esittelynsä. Leena Laakso on tehnyt analyysin Saaniosta ja hänen tuotannostaan.
Kirjassa on myös värikopioita muutamista vaikuttavista otoksista. Mervi Autin maisemassa on henkäys mennyttä
ja alakuloa. Veikko Vasamalta löytyy myös luontokannanottoja.
Jukka Suvilehdon ihmiset ovat aitoja ja kuva nuorukaisesta ja vanhuksesta jännitteinen. Jorma Mylly kuvaa onnistuneesti
pohjoisen festivaalihumua. Jaakko Heikkilän ihmiskuvissa on
positiivista pohjaväriä, peräänantamattomuutta. Esko Männikön
ihmiset ovat kotioloissa idyllissä tai anti-idyllissä. Pohjoisen
ahdistus ja henkinen kaamos tunkee kuvaan. Mukana on myös kuvia Jorma Luhdan ”siniseltä” kaudelta.
Yleensä ottaen odottaisin, että myös huumorin osuus huomioitaisiin paremmin tällaisessa teoksessa. Suomen Luontokuvaajien jäsenenä olen liikkunut kameran kanssa myös Lapissa ja löytänyt paljon kaunista ja positiivista niin ihmisissä kuin luonnossa. Kirjassa homma menee masennuksen puolelle, autiuden, ahdistuksen ja kaamoksen tuntoihin. Tulee mieleen, että pitääkö hyvien dokumenttikuvien olla harmaasävyistä koostuvia. Toisaalta kirjaan ei ole mahdutettu lukuisia pohjoisen luontokuvan edustajia, joiden annista kirjan yleisväri olisi muuttunut ja pohjoisen luonnon taiteelliset arvot nousseet ansaitusti esille.
Kirjan artikkelit ovat arvokkaita luotauksia, joita ”passaa” lukea useampaankin kertaan.
Vaikuttavia kuvia ja monipuolista analyysia
Pohjoisen identiteetin tallentajat
Pohjoinen valokuva, Kustannus Puntsi / Pohjoinen Valokuvakeskus
Kirja esittelee sanoin ja kuvin Lapin dokumenttikuvaajien parhaimmistoa. Ensimmäiseksi minulla on tapana luoda kokonaiskäsitystä kirjasta. Huomio kiinnittyi Marja Vuorelaisen ja Jorma Myllyn kuvadokumentteihin, joissa on hätäilemättä päästy lappilaisten kotoisiin miljöisiin, lapsi- ja vanhuskuviin, nuorten riehakkaisiin potretteihin. Pekka Antikainen on tallentanut arkisia tilanteita ja dokumentteja niin työstä kuin muusta arjen touhusta.
Jorma Purasen dokumentit ovat mietittyjä, kollaasimaisiakin.
Jaakko Alatalon otoksessa miehestä ja porovainaasta on elämän makua. Arvostettu Matti Saanio ansaitsee kirjassa oman esittelynsä. Leena Laakso on tehnyt analyysin Saaniosta ja hänen tuotannostaan.
Kirjassa on myös värikopioita muutamista vaikuttavista otoksista. Mervi Autin maisemassa on henkäys mennyttä
ja alakuloa. Veikko Vasamalta löytyy myös luontokannanottoja.
Jukka Suvilehdon ihmiset ovat aitoja ja kuva nuorukaisesta ja vanhuksesta jännitteinen. Jorma Mylly kuvaa onnistuneesti
pohjoisen festivaalihumua. Jaakko Heikkilän ihmiskuvissa on
positiivista pohjaväriä, peräänantamattomuutta. Esko Männikön
ihmiset ovat kotioloissa idyllissä tai anti-idyllissä. Pohjoisen
ahdistus ja henkinen kaamos tunkee kuvaan. Mukana on myös kuvia Jorma Luhdan ”siniseltä” kaudelta.
Yleensä ottaen odottaisin, että myös huumorin osuus huomioitaisiin paremmin tällaisessa teoksessa. Suomen Luontokuvaajien jäsenenä olen liikkunut kameran kanssa myös Lapissa ja löytänyt paljon kaunista ja positiivista niin ihmisissä kuin luonnossa. Kirjassa homma menee masennuksen puolelle, autiuden, ahdistuksen ja kaamoksen tuntoihin. Tulee mieleen, että pitääkö hyvien dokumenttikuvien olla harmaasävyistä koostuvia. Toisaalta kirjaan ei ole mahdutettu lukuisia pohjoisen luontokuvan edustajia, joiden annista kirjan yleisväri olisi muuttunut ja pohjoisen luonnon taiteelliset arvot nousseet ansaitusti esille.
Kirjan artikkelit ovat arvokkaita luotauksia, joita ”passaa” lukea useampaankin kertaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.