Makoilin selälläni lumihangessa
jota kuunvalo siveli sinisellä valollaan.
Tein käsilläni lumeen enkelikuvioita.
Katselin tuikkivia tähtiä
ja hengitin sisääni raikasta ilmaa.
Ja mietin sinua.
Missähän olet ja mitä teet?
Silloin yläpuolelleni räpytteli
ihka oikea, hieman hassu,
suttuinen enkeli ja tokaisi;
”Älä siinä turhaan mieti.
Sinua eivät koske onnelliset
ajatukset tuon miehen.
Minä olen sinun suojelusenkelisi.
Huomaatko, olen vähän kärsinyt
tässä hommassa.
Sinun perässäsi on vaikea pysyä,
ja vielä vaikeampi ymmärtää,
sitä mitä teet ja mitä elämältä oikein
loppujen lopuksi haluat.
Miksi et tyydy samaan kuin muutkin?
Lopeta haaveilu, tasaannu ja nauti arjesta.
Sinulla on elämässä melkein kaikkea.
Haaveilija-hupakon kohtalo voi olla
loppujen lopulta jäädä yksin
hangelle enkelinkuvia piirtelemään.”
Minä katselin sitä suttuista
enkelinkuvatusta tovin ja
sanoin sille sitten;
Minä haluan elämältä kaiken.
Ja minä saan haaveilla jos haluan.
Onko se joltakin jotakin pois?
Ihan sama kuinka rähjäiseksi
sinä siinä hommassa tulet!
Samassa tähti lensi yli taivaan
ja katosi jonnekin horisonttiin.
Ehdin toivoa. Sinut.
Ja heti se enkeli, ihan kuin
äänettömästi nuhdeltuna säpsähti,
katsahti minuun anteeksipyytävästi,
oikaisi mekkoaan muka alistuneesti
huokaisten ja liihotteli hymyillen tiehensä.
Mikähän sille tuli?
jota kuunvalo siveli sinisellä valollaan.
Tein käsilläni lumeen enkelikuvioita.
Katselin tuikkivia tähtiä
ja hengitin sisääni raikasta ilmaa.
Ja mietin sinua.
Missähän olet ja mitä teet?
Silloin yläpuolelleni räpytteli
ihka oikea, hieman hassu,
suttuinen enkeli ja tokaisi;
”Älä siinä turhaan mieti.
Sinua eivät koske onnelliset
ajatukset tuon miehen.
Minä olen sinun suojelusenkelisi.
Huomaatko, olen vähän kärsinyt
tässä hommassa.
Sinun perässäsi on vaikea pysyä,
ja vielä vaikeampi ymmärtää,
sitä mitä teet ja mitä elämältä oikein
loppujen lopuksi haluat.
Miksi et tyydy samaan kuin muutkin?
Lopeta haaveilu, tasaannu ja nauti arjesta.
Sinulla on elämässä melkein kaikkea.
Haaveilija-hupakon kohtalo voi olla
loppujen lopulta jäädä yksin
hangelle enkelinkuvia piirtelemään.”
Minä katselin sitä suttuista
enkelinkuvatusta tovin ja
sanoin sille sitten;
Minä haluan elämältä kaiken.
Ja minä saan haaveilla jos haluan.
Onko se joltakin jotakin pois?
Ihan sama kuinka rähjäiseksi
sinä siinä hommassa tulet!
Samassa tähti lensi yli taivaan
ja katosi jonnekin horisonttiin.
Ehdin toivoa. Sinut.
Ja heti se enkeli, ihan kuin
äänettömästi nuhdeltuna säpsähti,
katsahti minuun anteeksipyytävästi,
oikaisi mekkoaan muka alistuneesti
huokaisten ja liihotteli hymyillen tiehensä.
Mikähän sille tuli?
Vastaukset 3
Vanhimmat
minä vai?
Olen sellainen
haaveilija-hupakko
kestämätön mutta ikuinen
sietämätön mutta rakastettu
tiedäthän sinä kuinka minä kanssasi yritän!
nooh..
Tokaisen vielä tämän kerran
ja uudelleen tietysti uudelleen
jotta onnelliset ajatukset tuon miehen
ovat tavoitteenani eivätkä muut miehet tietenkään
täten..
lausun runon tämän joka ei runokaan ole
alistuneesti tietenkin hymyillen
mutta en tietenkään sinulle
vaan tuolle ryppyiselle
mekolleni
jonka taskut ovat täynnä
noita sinun tähtihetkiäsi
voi..voi..
jatka samaa rataa
kaikki menee hyvin
niin kauan kuin jaksat haaveilla
lohduttava runo.
kertomuksestasi. Paremmin et olisi voinut kuvailla.