Olen kuusitoista vuotias bi tyttö. Kukaan ystävistäni ei kuitenkaan tiedä suuntauksestani. Haluaisin kertoa heille, mutta pelkään että välimme kärsivät. Mitä pitäisi tehdä? Onko kellään kokemuksia?
Miten kertoa
nuppu
4620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä sitä turhaa kertoa, riski on suuri.. voithan ihan yhtä hyvin pitää sen omana tietonasi..
Niinpä... Kuinka kertoa kavereille? Miulla on ihan sama ongelma. Tai no mie kyl tykkään ihan pelkästään tytöistä mut silti. Mie oon vähän yrittäny "kokeilla kepillä jäätä", mut se ei oo saanu aikaan yhtään mitään lupaavaa. Ehkä siunkii kannattais vaik jossain kahvilla tai jotain nii alkaa selittää vaik jotain siitä et miten homoseksuaalisten arvoja poljetaan tai jtn... siitä saattais nähä ainankii et minkälaiset asenteet siun kavereil on ns. "seksuaalisa vähemmistöjä" (vaik suurin osa ihmisistä on enemmän tai vähemmän bi-henkisiä) kohtaan. Ehkä sit voi miettii et onks se sen arvoista? Mut onko siun kaverit todellisia ystäviä jos ne jättää siut ku kuulee tost??? Eihän se kuitenkaa ketää tapa.
:D jaksamisia. Kyl se ajastaan selvii.
Olen itse 22-vuotias, ja tiennyt olevani bi niin kauan kuin olen seksuaalisia ajatuksia tosissani päässäni pyöritellyt. Tullessani "ulos kaapista" olin saman ikäinen kuin sinä nyt. Jos se yhtään auttaa, voin kertoa omat kokemukseni.
Muut pohdinnat unohtaen, tämä kertomispuoli tuli omalta puoleltani suoritetuksi pidemmällä aikavälillä, joka antoi mahdollisuuden tarkkailla ihmisten reaktioita siinä missä pohtia kenelle kertoa ja kenelle ei. Ensimmäisinä tulivat sellaiset hyvänpäiväntutut, joiden menettämisestä olisi tullut pariksi päiväksi paha mieli, muttei maailmanloppua. Seuraavaksi vähän paremmat kaverit, valikoidusti sen mukaan kenen tiesin juoruavan asiasta kuinkakin monelle muulle. Ohimennen tulin kertoneeksi isälleni, sen jälkeen parhaille ystävilleni ja viimein loppuperheelle.
En tahtonut sitä ensin uskoa: tähän päivään mennessä tasan yksi ihminen on pitänyt minua huonompana biseksuaalisuuteni vuoksi, ja tämä kyseinen ihminenkin sattui olemaan jonkin tason juntti, joka yritti iskeä minut uimarannalla. Kaikki minulle tärkeät ihmiset ovat hyväksyneet suuntautumiseni, sukupuolesta riippumatta, enemmällä tai vähemmällä nikottelulla. Vaikeinta sen ymmärtäminen oli äidille. Ei taida kai uskoa vieläkään.
Yhteenvetona sanoisin, että tuo kepillä jään tunnustelu kannattaa. Omien kokemusteni perusteella ihmiset ovat yllättävänkin suvaitsevaisia. Mitä EI kannata tehdä on vakuutella samaa sukupuolta oleville ystäville ettei omaa minkäänlaisia tunteita heitä kohtaan. Kokeillut en ole, mutta maalaisjärki sanoo sillä olevan käänteispsykologinen vaikutus. Uskonnollisten ihmisten kanssa kannattaa myös olla varovainen.
Onnea!
Kerroin vain niille ja silti olen se sama ihminen kuin aikaisemminkin.Tosi ystävä ei välitä vaikka oisitkin bi.Jos ne kuvittelevat,että olet niistä kiinnostunnut.Voit keskustella asiasta niiden kanssa ja tehdä asian selväksi.
Mutta en tiedä vaikka olisitkin,mutta mitä sitten vaikka olisitkin? :)
Kerro vain ei se susta huonoa ihmistä tee.Rehellinen pitää olla!