Zakynthos

Syyskuussa 2000 tein reppureissun Joonian meren saarille. Kävin kolmella
saarella ja majoituin kahdeksaan eri kohteeseen. Lentoni oli Zakintokselle ja otin
hotellihuoneen sen pääkaupungista Zantesta kahdeksi yöksi. Kaupungista löytyi
jopa yksi internet-paikka. Hinnoista ja omistajan Mersusta huomasi, ettei kilpailua
ollut lainkaan. Zante on hyvin kaupunkimainen, vilkas ja meluisa. Ei mikään perikreikkalainen sinivalkoinen paikka, vaan enemmänkin rustiikki, bysanttilainen
ja jotenkin italialainen. Piazzoja kahviloineen, ostoskatuja, satama kuppiloineen ja
laivoineen, parvekkeita kukkineen ja takorautakaiteineen. Minun
estetiikanjanoinen sieluni nauttii aina näillä matkoilla, kun näen uusia, erilaisia
paikkoja. Aamulenkin tein ylös kukkuloille kirkkoja bongaamaan. Siellä odotti
hulppea näköala kaupunkiin ja ansaittu olut. Illalla pukeuduin asiallisesti ja kävin
sytyttämässä kynttilät pyhän Dionisioksen kirkkoon. Buddhalaisten temppelien
värikkäälle kauneudelle vetää vertoja kreikkalaisten kirkkojen kimallus ja
krumeluurit; upeat kattomaalaukset ja -kruunut, ikonit ja yltäkylläinen kultaus.

Totuin nopeasti loma-aikatauluun; aamulla kahvi ja lehtevä, rasvainen fetapiiras
jossain aukion kahviloista, päivällä litrakaupalla vettä (ja olutta), hedelmiä ja
jogurttia, iltapäivänokosten jälkeen kahvi ja äkkimakea leivonnainen ja
iltamyöhään runsas päivällinen.

Minuun unohdettiin tekovaiheessa kokonaan asentaa suuntavaisto, olen aina
vähän pois kartalta. Matkoillahan se ei haittaa, löytyy aina uusia paikkoja.
Tärkeintähän ei ole perille pääsy vaan itse matkalla olo. Kun opin tuntemaan
kaupungin kujat ja kadut, olikin aika siirtyä eteenpäin.

Zantesta jatkoin bussilla pohjoiseen, Skinarin pieneen satamaan, josta autolautta
Kefaloniaan lähti viiden tunnin odotuksen jälkeen… (Kefalonian jälkeen oli
vuorossa Ithakan saari, ja sieltä takaisin Kefaloniaan.)

Autolautta Kefalonialta takaisin Zakintokselle lähti Pessadan satamasta.
Ostaessani laivalippua kyselin samalla jatkoyhteyksiä pohjoisesta Skinarin
satamasta Zanten kaupunkiin ja minulle kerrottiin, ettei siellä mitään busseja ole
odottamassa. Taas piti alkaa katselemaan autoilijoita sillä silmällä, ja yhdeltä
englantilaispariskunnalta bongasin liftin etelään. Puhuivat jotain ihme murretta,
hyvä jos ymmärsin puolet. Ja molemmat polttivat ketjussa, kuinkahan monta
pensaspaloa jätimme peräämme? Jäin kyydistä Zantessa, vein kassini
linja-autoasemalle ja kysyin busseja Kalamakiin. Tasatunnein, joten aikaa oli
käväistä kahvilla. Jos Zante oli aito kaupunkikohde, Kalamaki puolestaan oli
silkkaa turismia; oikea rantalomakohde hotelleineen, tavernoineen ja
rihkamakauppoineen. En kerta kaikkiaan jaksanut enää lähteä itse etsimään
majapaikkaa, vaan marssin ensimmäiseen toimistoon ja pyysin huonetta
kahdeksi (viimeiseksi) yöksi. Virkailija valitti, että jostain syystä huoneista
pyydetään kovia hintoja (12.000 dr) ja minä kerroin, että muualla kyllä lyötiin jo
luukkuja kiinni ja että olin tähän asti maksanut 5000-8000 (miksen sanonut
vähempää?). Toisella puhelinsoitolla sitten löytyi keskustan ulkopuolelta
rauhallinen Spyros studios, kahden hengen huone omalla kylpyhuoneella ja
keittiöllä hintaan 8000 dr/yö. Isäntäväki asui komeassa talossa naapurissa ja
hekin kutsuivat minut iltapäiväkahville ja taas selvitettiin nimet, lapset, kotimaat ja
matkareitit.

Viimeisen lomapäiväni vietin menemällä aamupäiväostoksille Zanteen, mikä ei
ollutkaan niin yksinkertaista, tämähän oli Kreikkaa. Jos Zantesta Kalamakiin
kulkivatkin bussit tasatunnein, toisin päin ei ollut mitään takuita. Seistyäni tunnin
bussipysäkillä harkitsin jo taksin ottamista lennosta, mutta vanhasta
tottumuksesta vilautin peukaloani ja paikallinen herrasmies otti minut kyytiinsä.
Taas keskusteltiin Suomen lämpötilat ja minun reppureissuni. Keskustassa ostin
pakolliset kortit ja kalenterit ja palasin Kalamakiin. Majapaikkani läheisestä
leipomosta ostin täytekakkupalan iltapäiväkahvia varten ja pikaisen lounaan
jälkeen lähdin hiekkarannalle. Kansoitettu ranta peteineen ja varjoineen ei
houkutellut, vaan kiipesin omaan kallioiden suojaamaan pikkupoukamaan, jossa
keräilin kourakaupalla simpukoita.