Onnellisessa perheessä tapahtui ainutkertainen tapaus kauan sitten.
Isä lähti lasten kanssa matkalle ja äiti
jäi kotia hoitamaan viikoksi.
Äiti siinä hikeä pyyhki otsaltaan
ja huokaisi,
saa olla vihdoinkin yksin.
Ei kauan kerinnyt levätä äiti
kun vieras mies tuli taloon.
Mies kysyi tietä työpaikalleen sillalle,
saaden ohjeet ja kahvikupin.
Ei ollut asuntoakaan miehellä vielä
ja siksi yöksikin jäi taloon.
He kaksi yksinäistä siinä juttelivat,
kumpikin samasta paikasta kotoisin vielä olivat.
Pian huomasivat olevansa kuin vanhat tutut.
Tarinaa riitti myöhään iltaan.
Aamulla mies lähti töihin sillalle.
Nainen teki kotitöitään pihamaallaan.
Oudon levoton oli mieli naisella,
perhoset vatsassa lenteli.
Sitten illalla soi puhelin,
nainen juoksi sisälle ja kerkesi vastaamaan.
Mies siellä soittikin ja kiitti illasta,
puheli niitä,näitä.
Tuo nainen niin rakastunut ja levoton kun oli,
pyysi miehen taas illalliselle luokseen.
Mies saapui, peseytyi ja viinipullon toi tullessaan.
Ruuan tekivät yhdessä ja söivät,
toisiaan katselivat pitkään,
nauroivat ja punastelivatkin.
Rakkautta se oli ensisilmäyksellä.
Levysoitin loihti tunnelman
ja kynttilät paloivat.
Tanssiin hitaaseen,
tuo mies naisen pyysi.
Tanssiin niin vaaralliseen.
Levysoitin soi rahisten, kun he toisiinsa painautuivat.
Pian nauru naisen loppui
ja avuton oli miehen oudon käsivarsilla,
jonka suudelmat tunsi kaulallaan ja huulillaan.
Askeleet yläkertaan johti hiljaa,
yhteiseen vuoteeseen,puhtaaseen valkeaan.
Se yö oli kohtalon yö.
Mikään ei ollut niinkuin ennen.
Se oli leikkiä tulella,
mitä ei voinut välttää.
Seuraava päivä oli ratkaisun päivä.
Lähteäkkö vaiko jäädä.
Nainen itki ja maahan vaipui, laukutkin pakkasi.
Mies odotti ja hiki kirposi otsalle,
rakastunut hänkin kun oli hullun lailla.
Ainutkertaista tämä oli hänenkin elämänsä aikana.
Se oli ihme arkipäivän keskellä,
mitä harvoin sattuu ihmiselle.
Se oli muistutus millaista voisi olla.
Nainen valitsi perheensä kuitenkin ja
ystävyyden,mikä hänellä oli mieheensä ja lapsiinsa.
Koskaan he eivät tuon miehen kanssa toisiaan unohtaneet,
se oli ainutkertaista molemmille.
Sillan alla olevaan jokeen heidän kummankin tuhka heitettiin aikanaan.
Se oli heidän viimeinen toiveensa.
Se oli todella ainutkertainen tapaus,
mitä ihmiselle tapahtuu vain kerran elämässä.
ps.anteeksi kun näin pitkän jutun innostuin kirjoittamaan.Lupaan että tämä ei toistu:)
Isä lähti lasten kanssa matkalle ja äiti
jäi kotia hoitamaan viikoksi.
Äiti siinä hikeä pyyhki otsaltaan
ja huokaisi,
saa olla vihdoinkin yksin.
Ei kauan kerinnyt levätä äiti
kun vieras mies tuli taloon.
Mies kysyi tietä työpaikalleen sillalle,
saaden ohjeet ja kahvikupin.
Ei ollut asuntoakaan miehellä vielä
ja siksi yöksikin jäi taloon.
He kaksi yksinäistä siinä juttelivat,
kumpikin samasta paikasta kotoisin vielä olivat.
Pian huomasivat olevansa kuin vanhat tutut.
Tarinaa riitti myöhään iltaan.
Aamulla mies lähti töihin sillalle.
Nainen teki kotitöitään pihamaallaan.
Oudon levoton oli mieli naisella,
perhoset vatsassa lenteli.
Sitten illalla soi puhelin,
nainen juoksi sisälle ja kerkesi vastaamaan.
Mies siellä soittikin ja kiitti illasta,
puheli niitä,näitä.
Tuo nainen niin rakastunut ja levoton kun oli,
pyysi miehen taas illalliselle luokseen.
Mies saapui, peseytyi ja viinipullon toi tullessaan.
Ruuan tekivät yhdessä ja söivät,
toisiaan katselivat pitkään,
nauroivat ja punastelivatkin.
Rakkautta se oli ensisilmäyksellä.
Levysoitin loihti tunnelman
ja kynttilät paloivat.
Tanssiin hitaaseen,
tuo mies naisen pyysi.
Tanssiin niin vaaralliseen.
Levysoitin soi rahisten, kun he toisiinsa painautuivat.
Pian nauru naisen loppui
ja avuton oli miehen oudon käsivarsilla,
jonka suudelmat tunsi kaulallaan ja huulillaan.
Askeleet yläkertaan johti hiljaa,
yhteiseen vuoteeseen,puhtaaseen valkeaan.
Se yö oli kohtalon yö.
Mikään ei ollut niinkuin ennen.
Se oli leikkiä tulella,
mitä ei voinut välttää.
Seuraava päivä oli ratkaisun päivä.
Lähteäkkö vaiko jäädä.
Nainen itki ja maahan vaipui, laukutkin pakkasi.
Mies odotti ja hiki kirposi otsalle,
rakastunut hänkin kun oli hullun lailla.
Ainutkertaista tämä oli hänenkin elämänsä aikana.
Se oli ihme arkipäivän keskellä,
mitä harvoin sattuu ihmiselle.
Se oli muistutus millaista voisi olla.
Nainen valitsi perheensä kuitenkin ja
ystävyyden,mikä hänellä oli mieheensä ja lapsiinsa.
Koskaan he eivät tuon miehen kanssa toisiaan unohtaneet,
se oli ainutkertaista molemmille.
Sillan alla olevaan jokeen heidän kummankin tuhka heitettiin aikanaan.
Se oli heidän viimeinen toiveensa.
Se oli todella ainutkertainen tapaus,
mitä ihmiselle tapahtuu vain kerran elämässä.
ps.anteeksi kun näin pitkän jutun innostuin kirjoittamaan.Lupaan että tämä ei toistu:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin minäkin
ottanut Clintin ja lapset.