meillä näin...

Meillä on myös viisi lasta, tyttö 9v, kaksostytöt 7v, poika 3v ja tyttö 1v. Ymmärsinkö oikein, että teille on tulossa nyt kuudes lapsi? Onnea :) Itsekin vielä haluaisin yhden lapsen, ainakin ;), mutta katsotaan, saanko mieheni päätä käännettyä :D!
Olen palaamassa työelämään ja nyt jo vähän jännittää miten kaikki sitten sujuu... Kolme vanhinta on sitten koulussa ja kaksi pienintä menevät hoitoon. Sinulla on onneksi tuollainen lyhyempi työaika, se on varmasti hyvä vaihtoehto, mikä minuakin tulevaisuudessa kiehtoo. Nyt kun vaihdan tässä samalla työpaikkaa, niin se ei ainakaan heti onnistu.
Meillä arki vaihtelee myös kovasti, välillä kaikki sujuu todella hienosti ja kaikki ovat hyvällä tuulella. Toisena päivänä kaikki ovat takajaloillaan ja ovet paukkuu ja desibelit kohoaa niin, että varmasti kuuluu naapuriin asti..:( Mutta sellaistahan se elämä varmasti on kaikilla, on huonoja ja hyviä päiviä. Täyttä elämää!
Ymmärrän hyvin tuota väsymystäsi kotitöihin ja kodin ulkopuolisiin töihin..Minulla on sama ongelma. Mieheni kyllä auttaa kovasti kotona, tänäänkin soitin hänelle, että nyt on helvetti irti, tule niin pian kotiin kuin pääset. Ja puolessa tunnissa hän oli apunani. Onneksi! Tänään oli hurja päivä, aamu alkoi märissä lakanoissa, kun pojalle oli sattunut vahinko. Aamuruualla kaatui keitot pitkin lattioita ja kuopus kakkasi niin, että lapaluutkin oli siinä itsessään. Siivottavaa oli mielettömästi, kun illaksi oli tulossa vieraita. Päiväunilta herätessään kuopus oli jälleen kakoissa ja poika hikoillut kaikki lakanat märkänä... Kumpikin suihkuun ja siinä vaiheessa soitin miehelleni... Hän työskentelee viikolla omassa yrityksessään ja siinä mielessä voi keskeyttää työt jos minulla tulee hätä.
Mieheni kyllä auttaa muutenkin kovasti kotitöissä, mutta hänellä on myös ulkohommat ja yrityshommat niskoillaan, lisäksi hänen päätyönsä on muualla viikonloppuisin. Välillä tuntuu tosi pahalta, kun itken omaa väsymystä ja tiedän, ettei se ole hänellä yhtään helpompaa. Mutta minkäs teet, ruuhkavuodet on pahimmillaan, siihen yritän hankalina hetkinä tukeutua!
Se varmasti auttaisi useamminkin, kun osaisi suhtautua elämään niin, että tämä on nyt tätä aikaa ja vuosien päästä on ihan toiset tilanteet. Olet varmasti samantyylinen kuin minäkin, että tykkäät siististä kodista, puhtaista vaatteista, kotiruuasta jne.... Minä ainakin olen kovin ankara itselleni ja vaadin itseltäni kyllä ihan liikaa. Myönnän sen, mutta silti en osaa antaa villakoirien olla lattioilla, enkä tykkää jos lapsilla on vähänkään tahraiset vaatteet yllä. Tänään viimeksi tästä asiasta miehen kanssa puhuttiin...Hän kun ei olisi niin tarkka siivouksen ja pyykin pesun suhteen!
Viikonloppuisin meilläkin rentoudutaan ja nautitaan. Tosin mieheni on siis kaikki viikonloput muualla töissä, eli olen silloin aina yksin. Lomillaan on tietysti viikonloppuisin kotona, mutta noin yleensä olen viikonloput yksikseen lasten kanssa. Hän on tehnyt tätä työtä jo viisi vuotta, että kyllä siihenkin on jo tottunut. Ihan hienosti olemme pärjänneet, useimmiten, jos lapset sairastaa, niin silloin olen kyllä kovilla. Tähän on toivottavasti tulossa lähivuosina muutos ja hän pääsisi siirtymään lähemmäs kotipaikkakuntaamme.
En tiedä auttoiko tämä sinua yhtään, koska en kovasti osannut vinkkejä antaa, mutta tiedät ainakin, että on kohtalotovereita! Joskus pelkkä tieto, että toinenkin on tässä tilanteessa, auttaa :)
Voimia sinulle (ja minullekin..) jaksaa näinä kiireisinä aikoina!
Ai niin, sellainen tuli mieleeni, että puhukaa paljon miehesi kanssa, ihan kaikesta, mutta varsinkin toisistanne