Minulla on ollut vauvakuume jo monta vuotta. Olimme jo mieheni kanssa suunnitelleet hankkivamme lapsen, kun tulikin tieto, että olin pässyt opiskelemaan. Nyt punnitsen eri vaihtoehtoja; käydäkö nelivuotinen koulu ensin loppuun vai hankkiako lapsi opiskelujen lomassa. Molemmissa on puolensa; hyvät ja huonot. Kaipaisin nyt kokemuksia vastaavassa tilanteessa olevilta/olleilta. Miten opiskelu vauvan kanssa on sujunut? Miten kauan piditte mammalomaa koulusta? Jne...
Opiskelu ja vauvakuume
Mahdoton yhtälö?
6903
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kokemuksesta voin sanoa, että harmittaa kun ei tullut yritettyä lasta jo opiskelun alkuvaiheessa, tilannetta paljon pohtineena, se tuntuu oikein otolliselta ajalta sille... Ja jatkaa koulua sitten kun taas pystyy.
Nyt olen valmistumaisillani, ja nythän se vasta huono hetki onkin, kun pitäisi ensin saada työpaikka jne jne... eli aika vaan kuluu SOPIVAA HETKEÄ ODOTTAESSA... Ja ikääkin tietty tulee..
Monen asian kannalta opiskelujen aikana lapsen saaminen on hyvä asia! (En tietnkään väitä, etteikö siinä huonojakin puolia varmasti ole!)
Itselläni on vielä melkein puolet koulutuksesta jäljellä ja hirvee vauvakuume päällä! Pitkien pohdintojen ja keskusteluiden jälkeen tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että aletaan yrittämään tänä keväänä. Omassa opiskeluryhmässäni on paljon pienten lasten vanhempia, jotka tuntuvat olevan kaikista motivoituneimpia:) Nyt alkaa tuntuu vähän siltä että opiskeluistakaan ei saa yhtä paljoa irti kun pyörii vauva-ajatukset mielessä, joten eiköhän sitä oo melkein pakko ryhtyä yrityksiin;) Onnea teille päätökseenne!
Minulla jää opintoja, tämän hetkistä koulua ja jatko-opintoja jäljelle yhteensä 3,5 vuotta. Itse koen sen ihan hyvänä ratkaisuna - ensimmäinen lapsi kasvaa siinä samalla kun opiskelen, eikä ne opinnot minnekään karkaa vaikka vähän myöhemmin ne käykin loppuun. Aion olla pari vuotta kotona lapsen kanssa, koska voin aloittaa koulun vain syksyllä, enkä vielä syksyllä 2007 halua lasta laittaa päivähoitoon, alle vuoden ikäisenä. Hän on kuitenkin pieni vain kerran, mutta se vuosi sinne tai tänne omalta osalta ei tunnu missään.
Meillä 10 kk:n ikäinen tyttö ja toista kuumeilen, opinnot ovat kummallakin vanhemmalla loppusuoralla.
Opiskelu on sujunut ihan kivasti vauvanhoidon lomassa, tosin mulla on luentoja vain pari kertaa viikossa, loput ajasta opiskelen kotona. Opiskeluun kuluu ehkä 10 h viikossa, enempäänkin pystyisin jos viitsisin. ;) Toki se vaikeutuu päivä päivältä, kun tyttö valvoo kauemmin ja työllistää täysin hereilläolonsa ajan.
Huono puoli on ainainen huono omatunto siksi ettei aika tunnu riittävän oikein mihinkään. Aina pitäisi olla tekemässä jotain muuta! Tämä on pitkälti asennekysymys. Pitää vaan oppia suunnittelemaan tarkkaan ja varautuu siihen ettei kaikki kuitenkaan mene niin kuin on ajatellut! ;)
Kannattaa punnita näitä asioita:
- miten vaativista opinnoista on kyse? Lähiopetus on lähes mahdotonta pienen vauvan kanssa.
- miten paljon haluat saada tehtyä realistisesti ajateltuna? Miten paljon olet valmis antamaan myöten jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan? (itse otin liikaa kursseja vauvan ollessa pieni, oli kamala pettymys jättää ne pois. Äitiys oli silti tärkeämpää)
- miten kurinalainen olet? Pystytkö hyödyntämään käytettävissä olevan ajan opintoihin? (itse yllätyin siitä miten paljon saa aikaiseksi kun on pakko)
- minkälainen vauva on, vaativa vai helppo? (mahdoton sanoa etukäteen)
- miten pitkän äitiysloman haluat pitää? (itse palasin kouluun tytön ollessa 5,5 kk, syyslukukausi alkoi sopivasti)
- millaista hoitoapua on saatavilla? Entäs miehen aikataulu? (meillä isovanhemmat asuvat lähellä, miehellä joustava aikataulu)
- mitä tehdä jos raskaudut heti? Entä jos vauvaa ei kuulu pitkään aikaan? Onko jotain ajankohtaa (esim. työharjoittelu, muutto) jolloin vauvan syntymä olisi ongelma? Myös vauvaa yrittäessä ja raskauden aikana saa opiskeltua paljon jos vaan jaksaa.
Meillä molemmat opiskelee, sekä mies että minä. Mies valmistuu nyt keväällä, mulla on vielä vuosi jäljellä perusopintoja, sen jälkeen jatko-opintoja ainakin kolme vuotta.
Olemme 21 ja 22-vuotiaita, eli varsinaisesti kiirettä ei ole, mutta kamala vauvakuume on ollut viime kesästä lähtien molemmilla. Miehen mielestä vauvaa voitaisiin yrittää vaikka heti, ja voisin pitää välivuoden koulussa. Minusta ei tunnu kovin mielekkäältä jättää vajaata vuotta perusopintoja jäljelle. Toisaalta tuntuu hassulta lykätä vauvan saamista pelkästään opiskelujen takia. Jos meinaa käydä kaikki koulut ensin, sitä on äkkiä jo ikää kertynyt.
Miten olette pärjänneet taloudellisesti vauvan kanssa opiskelujen aikana? Se on asia, mikä mietityttää myös paljon.
Moi Johanna,
kyselit taloudellisesta tilanteesta.
Meillä asia on niin, että mies käy töissä opintojen lisäksi (aiemmin 10 h viikossa, nyt täyspäiväisesti), ja on tähän asti nostanut opintotukea (nyt tienaa liikaa).
Minulle on tullut minimivanhempainraha ja nyt haen kotihoidon tukea sekä opintotukea, kun opinnot pääsevät vauhtiin. Ja sitten vielä lapsilisä. Asumme pääkaupunkiseudun mittakaavassa edullisessa opiskelija-asunnossa lähellä koulujamme.
Lisäksi meillä on säästöjä ja anteliaat isovanhemmat turvaverkkona. Ilman tuota verkkoa en olisi uskaltanut hankkia lasta. Jos muutenkin olisimme eläneet kädestä suuhun, niin olisin pelännyt liikaa ikäviä yllätyksiä (lapsen sairastumista jne).
Ihan hyvin tässä elelee, tukia nostan hyvällä omatunnolla sillä ehdin tehdä töitä ennen vauvan syntymää ja edessä on vielä kymmenien vuosien veronmaksajuus... Ne tuet maksetaan kyllä takaisin korkojen kanssa! =)